Tulevalla hallituskaudella tulee tarkastella kokonaisuutena yhteiskunnan keinoja tukea lapsia, nuoria ja perheitä, varmistaa lastensuojelun henkilöstön saatavuus ja riittävä resursointi sekä paneutua palveluiden aitoon kehittämiseen yhteistyössä toimijoiden kesken.
SOS-Lapsikylän tavoitteena on, että tulevalla hallituskaudella tunnistetaan lastensuojelun oikeanlainen ja oikea-aikainen resurssitarve sekä nostetaan resurssit tarvittavalle tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että vahvistetaan laaja-alaisemmin lasten suojelun tuottamisen palvelukokonaisuutta siten, että ongelmat pystytään ratkomaan varhain lähellä lasten ja nuorten jokapäiväisiä elinympäristöjä. Lisäksi se tarkoittaa sitä, että tunnistetaan meidän kaikkien yhteiskunnan jäsenten mahdollisuudet auttaa tukea tarvitsevia oikea-aikaisesti ja resurssitehokkaasti sekä eri toimijoiden yhteistyöllä kohdentaa laadukkaita palveluita heille, joiden tuen tarve kaikesta huolimatta kasvaa isoksi.
Pelkästään tekijäresursseja lisäämällä ei saavuteta tavoiteltavaa hyvinvointia lapsille ja nuorille, vaan tärkeää on resurssikeskustelun yhteydessä myös puhua palveluiden vaikuttavuudesta, tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin tärkeydestä sekä järkevästä tavasta kohdentaa resursseja sekä asettaa henkilöstövaateita eri palveluiden tuottamiseen.
Vastuuta ennen kuin ongelmista tulee isoja
Vuosia vanha hokema siitä, että pelkästään lastensuojelu ei tuota lasten suojelua pitää edelleen paikkansa ja vaatii muistuttelua. Kohtaako sama neuvolan terveydenhoitaja äidin raskauden eri vaiheissa vai vaihtuuko työntekijä joka kerta? Kuinka monta oppilasta opettajalla on vastuullaan koulupäivän aikana ja riittääkö hänellä aikaa huomioida ja kohdata heitä? Nämä ovat asioita, joilla on merkittäviä vaikutuksia lasten suojeluun ennakollisesti ja varhain. Myös laajemmilla yhteiskunnallisilla päätöksillä, kuten alkoholipoliittisilla ratkaisuilla on vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja suojeluun ennakoivassa merkityksessä. Päätösten ja ratkaisujen vaikutuksia lapsiin tulisikin tarkastella riittävän monipuolisesti ja ajoissa. Useiden tukirakenteiden yhtäaikainen heikentyminen sysää painetta aina seuraavalle auttamistaholle järjestelmässämme. Kun ylitetään lastensuojelun avohuollon asiakkuuden kynnys, ollaan monesti jo monella tavalla myöhässä. Surullista on, miten kalliiksi tulee lasten ja nuorten tarve aikuisen aikaan, huomioon ja kohdatuksi tulemiseen, kun me aikuiset riittävän pitkään ja eri tahoillamme jätämme ne huomiotta.
Lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tehtävät kuuluvat lastensuojeluviranomaisille, mutta vastuu lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnista kuuluu myös muille viranomaisille sekä toivottavasti myös jossakin määrin meille kaikille. Väestön ikääntyminen tuo työvoimapulan myös lastensuojeluun ja joudumme tosissamme miettimään, miten pitää palvelutoiminnan ja teollisuuden rattaat pyörimässä niukentuvilla resursseilla. Olemme Suomessa tottuneet ymmärtämään tarjotun tuen nimenomaisesti julkisen tahon organisoimana ja tuottamana palveluna, mutta mitä jos tarkastelisimme laajemmin mahdollisuutta tarjota tukea vapaaehtoisvoimin tuotettuna ja järjestöjen organisoimana toimintana? Sukupolvet toistensa tukena -ajatuksessa on kantavaa voimaa, kun yksinäisyyttä ja kohtaamattomuutta saatetaan kokea sekä elämän alku- että lopputaipaleella.
Vaihtuva ja riittämätön työntekijäjoukko ei mahdollista vaikuttavaa ja tavoitteellista toimintaa
Lisäksi tulisi suunnata katse palveluiden vaikutuksiin asiakkaiden elämässä. Tilanne, jossa asiakkaat roikkuvat erilaisten sosiaalihuollon palveluiden saajina vuosia ilman palveluiden vaikutusarviointia, on sekä inhimillisesti että taloudellisesti arvioituna kestämätön. Asiakkaiden palvelutarpeissa tulee saada aikaan sellaisia muutoksia, että ongelmia aidosti saadaan ratkaistua ja asiakkaat saavat avun peruspalveluista tai kevyemmistä lastensuojelupalveluista korjaavien palveluiden sijaan.
Palveluiden oikeanlaisten tavoitteiden asettaminen edellyttää kuitenkin sitä, että on riittävä määrä ammattilaisia, jotka asettavat tavoitteita ja seuraavat vaikutuksia. Sosiaalityöntekijän vaihtuminen saattaa tarkoittaa sitä, että asiakas aloittaa kokonaan alusta uuden työntekijän kanssa ja työntekijällä on vain dokumentteihin perustuva tietoa asiakkaan tilanteesta ja tarjotuista tukitoimista, joita voi olla lukuisia. Palveluissa saa toistuvasti ihmetellä asiakassuunnitelmamuistioita lukiessaan, onko kyseinen työntekijä todella kohdannut asiakkaansa ja ymmärtänyt asiakkaan lähtötilanteen asetettuihin tavoitteisiin nähden. Jos perhekuntoutusjaksoa ostetaan asiakkaalle kolmeksi kuukaudeksi ja lähtötilanteessa vanhemmilla on vakavia ongelmia vuorovaikutussuhteissa, kykenemättömyyttä luoda lapsilleen arjessa toimivia rakenteita ja aikatauluja ja samalla vanhemmalla itsellään on mielenterveyden haasteita, ollaan melkoisen haasteen edessä.
Työn vaikutusten arviointi ja oikeanlainen tavoitteiden kohdentaminen on yhteydessä riittävään määrään työntekijöitä. Vaihtuvien työntekijöiden ja muuttuvien lastensuojelun tiimien tilanteessa asiakkaat ovat työntekijöille vieraita, kollegat eivät pysty riittävissä määrin tukemaan toisiaan ja perehdyttämään uusia alalle tulijoita. Työ on jatkuvasti myöhässä olemista ja tulipalojen sammuttamista. Tällaisessa kuormituksessa laadukkaalle lastensuojelun tekemiselle, palveluiden vaikuttavuuden seuraamiselle ja tavoitelähtöiselle työskentelylle ei jää aikaa. Asiakkaat jäävät pitkiksi ajoiksi palveluiden saamisen ja palveluissa olemisen ikiliikkuvaan pyörään; kustannuksia syntyy, ongelmia ei ratkaista ja asiakkaita ei poistu palveluiden tarpeen piiristä.
Henkilöstöresurssin suunnittelu ja julkiset hankinnat ovat avainasemassa
Hyvinvointialueilla lastensuojelupalveluita kilpailutettaessa henkilöstölle asetettavia koulutusvaateita tulisi asettaa huomioiden henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden kysymykset, jotta yhdellä palvelusektorilla asetetut henkilöstövaateet eivät vie resurssia pois sieltä, missä sitä vielä kipeämmin tarvitaan. Useat hyvinvointialueet julistavat myös omissa palvelustrategioissaan monituottajamallia ja sitä, miten yksityistä palvelutoimintaa käytetään julkisen palvelutoiminnan rinnalla. Yksityiset palveluntuottajat on kuitenkin jätetty hyvinvointialueiden valmistelutöissä täysin sivullisen rooliin, eikä monituottajuutta ole ainakaan vielä lähdetty tarkastelemaan siitä näkökulmasta, miten parhaalla mahdollisella tavalla luodaan alueiden palveluiden käyttäjille monipuolisesti ja riittävästi toteutuva kustannustehokas palvelukokonaisuus.
Lastensuojelulaitoksen arjessa riittävät tekijäresurssit tarkoittavat muun muassa sitä, että arvioidaan jokapäiväisestä hoivasta ja huolenpidosta vastaavan henkilöstön koulutusvaateita ja sitä, ovatko nykyiset henkilöstövaateet sellaiset, jotka parhaalla mahdollisella tavalla tuottavat hyvinvointia lasten arkeen huomioiden eritasoisesti koulutetun hoitohenkilöstön saatavuus. Se, miten näitä koulutusvaatimusten prosenttiosuuksia asetetaan hoidon laadun näkökulmasta ja kuka sen tekee, jää mysteeriksi. Miten yhdellä hyvinvointialueella laitos, jossa työskentelee 50 % AMK-tason koulutuksen suorittaneita on riittävä läpäisemään henkilöstön koulutusvaatimukset, kun taas toisella hyvinvointialueella AMK-tason koulutettujen osuus henkilöstöstä täytyy olla 75 prosenttia? Karuimmillaan henkilöstön koulutusvaatimukset tarkoittavat sitä, että palveluntuottaja ei pysty tarjoamaan laitoshoidon paikkaa sijoitetulle lapselle ja useamman palveluntuottajan ollessa samassa tilanteessa lapsi tulee sijoitetuksi kauemmas omasta verkostostaan esimerkiksi paikkakunnalle, jossa hänen jokapäiväisen arkensa palveluita tuottavat tahot ja henkilöt muuttuvat.
Lue myös SOS-Lapsikylän eduskuntavaalitavoitteista!
Lue myös muut sarjan blogikirjoitukset:
Tulevalla hallituskaudella tulee vahvistaa lastensuojelussa olevien lasten osallisuutta
Ylisukupolvisen huono-osaisuuden kierre voidaan katkaista sosiaalisia resursseja vahvistamalla
Lasten hyvinvoinnin eteen tulee tehdä töitä pitkällä aikajänteellä
Lasten oikeudet Suomen kehityspolitiikan ja kestävän kehityksen toimien keskiöön
Mielenterveyspalvelujen saavutettavuutta tulee vahvistaa seuraavalla hallituskaudella
