Kuka auttaisi nepsy-lasta?

22.4.2021
SOSblogi ammattilaisille
lapsi ikkunan takana, lasissa pisaroita

Koronakriisi on nostanut pintaan lapsille ja perheille suunnatun palvelujärjestelmämme puutteita laajemmin. Keskustelu on erittäin tervetullutta. Viime aikoina on käyty julkista keskustelua myös ns. nepsy-lasten riittämättömästä tuesta. Keskustelussa on tuotu esiin, että ainoa tukimuoto, jota lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu nepsy-lapselle tarjoaa, on huostaanotto. Tämä pitää valitettavan usein paikkansa.

Syitä viimesijaisen keinon tarjoamiselle on usein kaksi – yhdessä ja erikseen. Yhtäältä lapsen ja perheen tilanne on jo pitkittynyt ja kärjistynyt riittämättömän tuen takia ennen kuin lapsi siirretään lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkaaksi. Toisaalta lastensuojelun avohuollon keinovalikoimasta ei löydy oikeanlaista ja sopivaa keinoa tukea, auttaa ja kuntouttaa yksilöllisesti oireilevaa neuropsykiatrisesta häiriöstä kärsivää lasta ja hänen perhettään. 

Nepsy-lasten kohdalla lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu ei kuitenkaan ole oikea kohde moitearvostelulle. Katse on käännettävä siihen, mitä tapahtuu – tai oikeammin, mitä ei tapahdu perustason lapsille ja perheille suunnatuissa palveluissa ja erikoissairaanhoidon puolella.

Erityisen tuen tarpeessa oleva nepsy-lapsi

Neuropsykiatriset häiriöt ovat ensisijaisesti kehityksellisiä aivojen toimintaan liittyviä häiriöitä, joihin liittyy usein samanaikaisesti psykiatrisia ongelmia. Sosiaalihuoltolain määritelmän mukaisesti lapsi on erityisen tuen tarpeessa, jos hänen tavanomaista suurempi tuen tarpeensa johtuu kognitiivisesta tai psyykkisestä vammasta tai sairaudesta. Erityisen tuen tarvitseminen ei lainsäätäjän mukaan edellytä lapselle asetettua tiettyä diagnoosia, ja se voi perustua myös vielä diagnosoimattomaan oireyhtymään, joka vaikeuttaa lapsen toimintakykyä arjessa.

Erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen määritelmän tarkoituksena on turvata lapselle ja perheelle riittävä, oikea-aikainen – ja oikeanlainen – tuki ilman lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun asiakkuutta. Nepsy-lapset ovat sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuja erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, joita on autettava, tuettava ja kuntoutettava ensisijaisesti muiden lapsille ja perheille tarkoitettujen palvelujen järjestämällä tuella ja erityisellä tuella.  

Muita lapsille ja perheille suunnattuja lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista vastaavia julkisen vallan järjestämiä palveluja ovat perhesosiaalityön lisäksi esimerkiksi varhaiskasvatus, opetus, neuvolat, perusterveydenhuolto ja muu sosiaalihuolto mukaan lukien vammaispalvelu. Näiden palvelujen tehtävänä on järjestää ennalta ehkäisevää lasten suojelua, jonka tarkoituksena on turvata lapsen kehitys ja hyvinvointi sekä tukea vanhempaa kasvatustehtävässä. Riittävän varhaisessa vaiheessa aloitetun perustasolla – ja nepsy-lapsen kohdalla usein erikoissairaanhoidossa – järjestetyn tuen ja erityisen tuen tarkoituksena on estää lapsen tilanteen kärjistyminen.

Julkisen vallan on vastattava lapsen erityisen tuen tarpeisiin ja tuettava vanhemmuutta oikealla palvelukokonaisuudella

Sosiaalihuollon viranhaltijan on sosiaalihuoltolain nojalla huolehdittava siitä, että lapsen tuen tarvetta arvioitaessa, palveluja järjestettäessä ja sosiaalihuoltoa toteutettaessa on käytettävissä lapsen yksilöllisiin tarpeisiin nähden riittävästi asiantuntemusta ja osaamista. Monialaiseen yhteistyöhön ovat velvollisia osallistumaan kaikki palveluja lapsille ja perheille perus- ja erityistasolla järjestävät tahot. 

Lapsen oikeuksien sopimus turvaa lapselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. On sanomattakin selvää, että tämän oikeuden toteutumisesta vastaavat terveydenhuollon viranomaiset yhdessä vammaispalvelun kanssa. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen järjestämisen lakiin kirjoitettuna edellytyksenä ei ole tietty diagnoosi, vaikka yleisesti näin luullaan. Vammaispalvelulain mukaan palveluja on järjestettävä, jos lapsella on vamman tai sairauden johdosta pitkäaikaisesti erityisiä vaikeuksia suoriutua tavanomaisista elämän toiminnoista.

Nepsy-lapsen oireilu voimistuu usein rauhattomassa oppimisympäristössä, minkä vuoksi koulun järjestämän tuen ja erityisen tuen merkitys korostuu. Oppilas- ja opiskeluhuollon lakin perustuvana tehtävänä on tarjota varhaista tukea ja ehkäistä ongelmien syntymistä. Lapsella on oikeus saada opiskeluhuollosta riittävä tuki ja ohjaus paitsi opiskeluunsa myös kehitykseensä liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi.

Perhesosiaalityön tehtävänä on tukea nepsy-lasta ja hänen perhettään sosiaalihuoltolain keinoin järjestämällä esimerkiksi lapselle tukihenkilö tai -perhe. Vanhemman jaksamista voi edistää myös järjestämällä kotipalvelua lapsen hoidon ja kasvatuksen tueksi.

Nepsy-lapsella on oikeus olla vanhempansa hoidettavana

On jo korkea aika ja viimeinen hetki alkaa ravistella muita lapsille ja perheille tarkoitettuja palveluja hereille kantamaan perustuslakiin ja lapsen oikeuksien sopimukseen kirjattua yhteistä vastuuta lasten kehityksestä ja hyvinvoinnista. Luonnollisesti tämä tarkoittaa myös vaatimusta riittävistä henkilöresursseista. 

Nepsy-lasten oikeus parhaaseen mahdolliseen kehitykseen ja hyvään tulevaisuuteen toteutuu parhaiten, kun lapsi ja vanhempi saavat riittävän varhaisessa vaiheessa aloitettua lapsen tuen tarvetta vastaavaa, oikeanlaista tukea ja kuntoutusta. Näin menetellen myös nepsy-lasten oikeus kasvaa vanhempiensa hoidettavana toteutuu lapsen edun mukaisesti. 

Nepsy-lapsella on toki yhtäläinen oikeus lastensuojelulain nojalla järjestettävään suojeluun, jos lapsen kasvuolosuhteet ja huolenpito järjestetystä oikea-aikaisesta, oikeanlaisesta ja riittävästä muun sosiaali- ja terveydenhuollon tuesta huolimatta vaarantavat lapsen kehitystä ja terveyttä. Lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu ei kuitenkaan ole nepsy-lapsen tuen tarpeita vastaava ensisijainen ja sopiva sosiaalihuollon palvelu.

Kirjoittaja