Apuu-chatissa kohdataan arkea, ja juuri siksi sen merkitys on niin suuri. Kyse ei ole vain kriiseistä tai suurista ongelmista, vaan ennen kaikkea hetkistä, joissa lapsi tai nuori tarvitsee jonkun kuuntelemaan.
”Siellä chatissa on ihan tavallisia lapsia ja nuoria, keskustelut ovat yleensä todella arkisia. Ja tällainen järjestöjen tarjoama tuki on todella ammattimaisesti järjestetty ja kova juttu. Ei täällä harrastella, vaan tehdään todella modernisti asioita”, Henrietta Karjalainen kertoo.
Jututimme vapaehtoisena Apuu-chatissa toimivaa Henriettaa, joka on tehnyt vapaaehtoistoimintaa jo noin neljän vuoden ajan. SOS-Lapsikylän Apuu-chatissa hän on toiminut lokakuusta 2025 lähtien, mutta auttamisen polku alkoi jo opiskeluaikana.
”Aikanaan aloitin Nyytillä kauppatieteiden opiskelijana, koska koin, että vertaisena minulla oli paljon annettavaa ja halusin muutenkin pyyteettömästi auttaa. Nuorempana en edes hahmottanut, miten monella tavalla vapaaehtoistyössä voi olla avuksi. Nyt ajattelen, että tällainen toiminta sopii todella monen ikäiselle ja monenlaisessa elämäntilanteessa olevalle. Miehiä toki olisi kiva saada mukaan lisää, onhan poikiakin keskusteluissa paljon, ja varmasti miesten näkemykset ja kokemukset olisivat arvokkaita.”
Ennen Apuu-chattiin siirtymistä Henrietta ehti kokeilla erilaisia vapaaehtoistehtäviä. Kokemus Sekasin-chatista auttoi kirkastamaan, missä oma panos on merkityksellisin.
”Olin Sekasin-chatissa jonkin aikaa, mutta koin, että minulla on eniten annettavaa nuorille. Sekasin-chatissa saattoi olla ihan minunkin ikäisiäni hakemassa apua ja tukea, ja se on keskusteluna erilaista. Halusin myös suojella omia resursseja, koska oman ikäisten ihmisten haasteista keskustelu on eri tavalla kuormittavaa kuin lasten kanssa juttelu. Siksi Apuu-chat, jossa vanhimmat ovat 15-vuotiaita, tuntui luontevalta valinnalta.”
Arjen kannalta merkittävä tekijä Henrietalle on on vapaaehtoistoiminnan joustavuus. Yrittäjänä päivät eivät noudata samaa rytmiä, ja vapaaehtoistyön pitää mukautua siihen.
”Elän vaihtelevaa yrittäjän arkea ja aikataulut vaihtelevat paljon. Apuu-chat on ollut loistava match, koska voin kirjautua auttamaan silloin kun minulle sopii, toki chatin aukioloaikojen puitteissa. Jotkut merkkaavat vuoroja kalenteriin, mutta minulle tällainen joustavampi malli toimii erinomaisesti.”
Apuu-chatissa keskustelujen luonne yllätti vapaaehtoisen aluksi. Henrietta oli odottanut enemmän raskaita aiheita, mutta todellisuus on usein toisenlainen.
”Keskustelut voivat olla mistä aiheesta vaan, mutta valtaosa on todella arkisia juttuja. Ajattelin aluksi, että lapset purkavat enemmän ahdistusta, mutta usein kyse on pienistä ja nopeista kysymyksistä. Juuri siksi on tärkeää, että jokainen asia otetaan tosissaan. Asia on lapselle tärkeä, vaikka sen merkitys ei aikuiselle heti avautuisikaan. Keskeistä on kohdata lapsi hänen omalla tasollaan. Pitää huomioida lapsen ikä ja käyttää sellaista kieltä, jota lapsi itse käyttää. Ja ennen kaikkea ottaa vakavasti se, mistä hän haluaa jutella.”
“Apuu-chatin vahvuus on sen välittömyydessä: apu on saatavilla juuri silloin, kun tarve on suurin. ”
”Siellä vastataan siihen juuri siinä hetkessä polttavaan tarpeeseen tai kysymykseen, ja lapsi pääsee jatkamaan eteenpäin. Joissain tilanteissa näkee heti työn vaikutuksen, esimerkiksi kun pystyy rauhoittamaan hätääntyneen lapsen. Se on palkitsevaa, koska omassa työssäni monet asiat ovat pitkäkestoisia projekteja. Tässä ollaan hetkessä, ja se myös palkitsee siinä hetkessä. Osa lapsista palaa chattiin yhä uudelleen. Jotkut lapset käyvät selvästi säännöllisesti, ja se tuo pysyvyyttä heidän arkeensa.”
Turvallisten aikuisten merkitys nousee esiin jokaisessa kohtaamisessa.
”Meidän kanssa jutellessa lapsi saa olla täysin oma itsensä, myös haasteidensa kanssa. Tämä ei valitettavasti kaikilla arjessa onnistu. Kaikki eivät uskalla puhua vanhemmilleen kiperimmistä asioista. Toivoisin, että kaikki lapset saisivat elää omannäköistä elämää.”
Vapaaehtoistyö on vaikuttanut myös tekijäänsä syvästi.
”Itsellä joku tyhjiö täyttyi vapaaehtoistoiminnan kautta. Mitä enemmän sitä on tehnyt, sitä enemmän kokee, että omalla tekemisellä ja olemisella on merkitystä. Onnistuneiden keskustelujen tuoma ilo kestää pitkään.”
SOS-Lapsikylässä vapaaehtoiset ovat olennainen osa kokonaisuutta, eivät vain tukitoiminto.
”Meidät huomioidaan hienosti, meitä kuunnellaan ja meille kerrotaan asioita. On sellainen olo, että olemme monen toiminnan selkäranka ja mahdollistamme kohtaamisia lapsille ja nuorille. Vapaaehtoisena saa aina tukea, eikä koskaan jää yksin. Ei tarvitse jännätä, osaako, koska esimerkiksi vaikeisiin keskusteluihin saa aina halutessaan ammattilaisen mukaan. Myös vapaaehtoiseksi ryhtyminen on tehty helpoksi. Kaikkea pääsee kokeilemaan, jotta löytää itselleen sopivan tavan auttaa. Itselle tämä joustava ja kotisohvalta tehtävä keskusteluapu on ollut ihan parasta.”
Henrietan mukaan kyse on myös laajemmasta asiasta kuin yksittäisestä vapaaehtoistehtävästä: yhteisestä vastuusta.
”Kun yhteiskunnassa menee huonosti, tarvitaan kollektiivista vastuunkantoa. Kaikista pitää ottaa yhdessä vastuuta. Mitä paremmin ihmiset voivat, sitä paremmin voi myös yhteiskunta. Ei saa jäädä omiin poteroihin, me kaikki vaikutamme toisiimme. Kolmannella sektorilla on tärkeä rooli. Monelle nämä palvelut ovat ensimmäinen ja ainoa kontakti. Jos sitä ei ole, moni jää ilman apua yksin.”
”Elämänmakuinen. Sitä vapaehtoistoiminta on.”
Tule SOS-Lapsikylän vapaaehtoiseksi ja anna osaamisesi sekä kokemuksesi lasten ja nuorten hyväksi. Voit osallistua toimintaan mistä päin Suomea tahansa ja joustavasti elämäntilanteesi mukaan.
Valitse mieleisesi tapa auttaa. Tutustu vapaaehtoistoimintaamme.
