Mun elämä -toiminta on vertaistuellista ryhmätoimintaa lapsille, jotka ovat kokeneet yksinäisyyttä tai haasteita ystävyyssuhteissaan. Toiminnassa aloittavat lapset ovat 4.–5.-luokkalaisia ja toimintaa jatketaan aina siihen asti, kun lapsi löytää paikkansa toisen asteen opinnoista. Tavoitteena toiminnassa on lapsen yksinäisyyden kokemuksen sekä tulevan koulu- ja työelämästä syrjäytymisen riskin vähentäminen.
Toiminnassa lapsen osallisuuden kokemusta vahvistetaan, keskitytään tukemaan lapsen tunne- ja vuorovaikutustaitoja, lisätään lapsen positiivisia kokemuksia sosiaalisista tilanteista ja vahvistetaan lapsen itsetuntemusta sekä itsetuntoa. Toiminta painottuu lasten vertaisten kohtaamiseen, ohjatussa ympäristössä, ammattilaisten tukemana. Lapsi pääsee harjoittelemaan tunne- ja vuorovaikutustaitoja turvallisessa ryhmässä ja mahdollistamme ilon ja leikin kautta positiiviset kokemukset oman ikäisten kanssa toimiessa.
Lapset suunnittelevat itse toiminnan sisällön ja voivat vaikuttaa siihen millaiseksi juuri heidän ryhmänsä muodostuu. Toiminta tarjoaa lapsille viikoittaisia ryhmätapaamisia, retkipäiviä koulujen loma-aikoina sekä viisipäiväisen kesäleirin koulun kesäloman aikana. Lapset suunnittelevat itse myös nämä retket ja leiripäivien sisällön.
Toimintaa järjestetään tällä hetkellä Espoossa, kolmella eri koulualueella. Lapset ohjautuvat ryhmään yhteistyössä koulualueiden oppilashuollon kautta ja kuraattorit ovat toiminnan tärkeimpiä yhteistyökumppaneita. Yksi ryhmä kasataan samalta koulualueelta, yhden lukukauden aikana. Ryhmän täytyttyä ryhmä pysyy samana ja lapset kulkevat siinä yhteisen matkan tuttujen ystäviensä kanssa, alakoulun luokilta aina toisen asteen opintoihin saakka.
Kaiken kaikkiaan lasten ja nuorten yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet vuodesta 2025, jolloin 59 % koki yksinäisyyttä ainakin joskus, vuonna 2026 vastaava luku on 65 %. (SPR Yksinäisyysbarometri)
Vuorovaikutustaidot kehittyvät vain kohtaamisissa, ja usein ne vaativat vertaisten ryhmän, jossa taitoja uskaltaa harjoitella. Lapsi, joka kokee yksinäisyyttä jää paitsi arjen neuvottelutilanteista, ristiriitojen selvittämisestä ja ryhmässä toimimisesta. Pitkäaikainen yksinäisyys saa aivot myös jatkuvaan hälytystilaan. Yksinäisyyden kokemus ja ryhmästä toistuvasti ulos jääminen aiheuttaa usein sen, että lapsi alkaa tietoisesti jättäytymään ryhmien ulkopuolelle myös itse.
Pitkään jatkunut yksinäisyys vaikuttaa oleellisesti myös nuorten tulevaisuususkoon. Lapsena yksin jäänyt aikuinen on muita heikommassa asemassa siirtyessään aikuisuuteen. Yksinäisyyttä kokeneet nuoret aikuiset omaavat heikomman työkyvyn, he uupuvat helpommin ja heillä on haasteita työyhteisöihin kiinnittymisessä.
Lasten ja nuorten yksinäisyys on yksilön haaste, mutta yksin jäävät lapset ovat myös haaste koko yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle. Osallisuuden vahvistaminen, yksinäisyyden vähentäminen ja lasten tukeminen ennaltaehkäisevästi on Mun elämä -toiminnan ja koko SOS-Lapsikylän toiminnan perusperiaate.
