Kesätyö on parhaimmillaan nuorelle mahdollisuus kehittää omia työelämätaitoja, verkostoitua ja tienata omaa rahaa. Se voi myös lisätä nuoren uskoa pärjäämiseen tulevaisuuden työelämässä. Joka kesä tuhannet nuoret jäävät kuitenkin ilman kesätyötä aktiivisesta hakemisesta huolimatta.
Peruskoulunsa juuri päättäneet Eevi ja Kiia eivät tänä vuonna saaneet kesätöitä. Kumpikin haki useaan paikkaan, mutta suurimmasta osasta ei kuulunut mitään.
“Kyllä siitä tulee torjuttu olo, kun laittaa aikaa ja vaivaa hakemuksiin ja sitten tulee vain hiljaisuus. Välillä olen soittanut itse perään ja sitä kautta saanut vastauksen”, sanoo Kiia.
Kiia kertoo olleensa muutamissa haastatteluissa sekä videopuhelun välityksellä että paikan päällä. Hänen kokemuksensa mukaan haastattelussa auttaa, kun on vain oma itsensä ja perustelee hyvin, miksi pitäisi tulla valituksi työhön. Kiia ja Eevi opiskelivat 8.–9. luokan työelämäpainotteisessa perusopetuksessa eli TEPPO-opinnoissa, joten haastattelutilanteita on tullut harjoiteltua paljon.
“En päässyt tällä kertaa haastatteluun minnekään. On turhauttavaa, kun ei tule edes vastausta – vain parista paikasta sain vastausviestin”, Eevi kertoo.
SOS-Lapsikylän H’uraa -nuorten työelämävalmennusten kehittämissuunnittelija Laura Sirén tunnistaa nuorten turhautumisen kesätyönhakuun.
“Kesätyöpaikan saaminen nykyisessä työllisyystilanteessa on monille nuorille kohtuuttoman vaikeaa. Yhä useampi nuori haluaa kesätöihin, ja arviolta noin 75 % yläkoulun ja toisen asteen opiskelijoista hakee kesätöitä. Tämä tarkoittaa karkeasti arvioiden noin 350 000–400 000 13–20-vuotiasta nuorta. Vuonna 2025 avoimia kesätyöpaikkailmoituksia työnhakupalveluissa oli kaikkiaan noin 25 000. Kaikki kesätyöpaikat eivät tule avoimeen hakuun, joten nuorten kesätyöpaikkojen kokonaismäärää on mahdotonta arvioida. Sen sijaan voidaan todeta, että pelkästään 13–20-vuotiaiden hakijoiden ja avoimien kesätyöpaikkojen välinen suhde on hyvin epäsuhtainen. Erityisen haastavassa asemassa ovatkin sellaiset nuoret, joilla ei ole aiempia kontakteja tai suhteita työelämään”, Sirén kertoo.
Kaupan ala on suosittu kesätöitä hakevien nuorten keskuudessa, ja myös Eevi ja Kiia hakivat sekä kaupan alalta että kahviloista töitä.
“Koko ajan kuulee joka suunnasta, että tarvitaan työntekijöitä. Ongelma ei ole nuorissa vaan aikuisissa, jotka palkkaavat vain työntekijöitä, joilla on jo kokemusta. Työnantajat voisivat miettiä boksin ulkopuolelta – joku on antanut heillekin sen mahdollisuuden ja he ovat päässeet eteenpäin”, muistuttaa Kiia.
“Kun tietää hakemusten olevan hyviä, tulee pettynyt olo. Mutta ensi kerralla uusiksi! Tosi moni kaverini on saanut vanhemman työpaikalta kesätyön”, Eevi toteaa.
“Pitää vain ajatella positiivisesti, että kyllä joskus pääsee. Mutta onko mitään järkeä siinä, että on potentiaalinen nuori mutta häntä ei ikinä oteta töihin, koska ei ole kokemusta?” kysyy Kiia. “Suosittelijat ovat tosi tärkeitä, muuten torjutaan helpommin. Kaveri voi esimerkiksi suositella omaa kaveriaan kesätyöpaikallaan, mutta kaikilla ei ole suosittelijoita.”
Eevi ja Kiia suhtautuvat positiivisesti ajatuksiin työelämästä, mutta yksi asia on erityisen tärkeä kummallekin: työpaikassa pitää olla hyvä ilmapiiri.
“En tiedä vielä tarkkaan, mitä haluan tehdä, mutta näen itseni hoitotyössä. Haluaisin, että työpaikassa olisi hyvä ilmapiiri ja töitä olisi kiva tehdä”, sanoo Eevi.
“Haaveilen monipuolisesta työstä, jossa olisi paljon erilaisia rutiineja. Kulmakivi on mukavat työkaverit. Minulta onnistuu itsenäinen työskentely ja ryhmätyöskentely, mutta ryhmässä on kivempaa. Siinä tutustuu ihmisiin ja saa muilta uusia näkökulmia. Melkein kaikki työtehtävät ja alat menee, kunhan ilmapiiri on kiva”, Kiia toteaa.
Tulevaisuuden työelämässä Eeviä ja Kiiaa innostaa myös työn merkityksellisyys. Kiia nauttii siitä, että työ on oppimista konkretian kautta. Sen takia hän hakeutui myös TEPPO-opintoihin, joissa tehdään asioita konkreettisesti eikä vain opiskella lukemalla. Opinnoissa vuorottelevat työssäoppimisjaksot työpaikoilla sekä opetus koululla.
“Haluan töihin, en tee mitään pelkällä nippelitiedolla. Esimerkiksi kaupassa hyllytyskin on merkityksellistä – jos et tee sitä, ei tee kukaan muukaan. Myös esimerkiksi siivoojan ura vaikuttaa isosti yhteiskuntaan.”
Nuorten työllistäminen on ehdottoman tärkeää, mutta yhtä tärkeää on myös huolellinen perehdytys työhön.
“Kokemukseni perusteella työnantajat voisivat vähemmän olettaa asioita. Jos on yhdestä kahteen työkokemusta alla, se ei tarkoita, että osaa kaiken. On tullut tosi paljon vastaan oletuksia, että kun olen jo 16-vuotias, osaan ihan kaiken. Saatetaan jättää yksin eikä perehdytetä kunnolla työhön”, Kiia kertoo.
Myös Eevillä on samanlaisia kokemuksia. “Olen ollut monessa työpaikassa, missä ei perehdytetä välttämättä ollenkaan. Yhdessä paikassa toinen nuori perehdytti minut, koska oli ollut työssä viikon. Se oli ikävää, etten saanut esihenkilöltä perehdytystä. Varsinkin nuorten kohdalla perehdytykseen pitäisi panostaa.”
Vaikka Kiia ja Eevi eivät tänä vuonna saaneet kesätöitä, heitä motivoi hakea jälleen ensi vuonna töitä. Kiia arvelee, että toisen asteen opinnot tekevät nuoresta uskottavamman työnantajan silmissä.
“Minun näkökulmastani tosi moni nuori leimataan laiskaksi tai välinpitämättömäksi, kun he eivät ole töissä. Minulla on tosi paljon ystäviä, jotka hakevat koko ajan ahkerasti töitä, mutta heidät leimataan silti ihonvärin, taustan tai koulutuksen vuoksi. Aikuiset hokevat tasa-arvosta, mutta eivät silti anna työpaikkaa koska nuori ei esimerkiksi puhu täydellistä suomea. Monille sanotaan, että kielitaito on plussaa, mutta jos he haluavat opetella suomea työelämässä heitä ei oteta töihin, koska ei ole koulutusta tai kokemusta”, Kiia ihmettelee. “Sen pallon voisi heittää aikuisille. Kaikki on joskus olleet niitä nuoria, joilla ei ole työkokemusta.”
Tutustu H’uraa-työelämävalmennukseen!
Kuva: Colourbox
