Aikuiskaverina toimiva Olli kertoo toiminnan tuoneen positiivisia asioita elämään. Kaveriparin kanssa juttu alkoi luistaa jo alkutapaamisessa.
Olli on toiminut aikuiskaverina noin puoli vuotta.
”Huomasin viime vuonna SOS-Lapsikylän mainontaa aikuiskaveritoiminnasta ja myös eräs läheiseni vinkkasi, että tällaista on. Menin uteliaana valmennukseen ja tämä tuntui kiinnostavalta. Moni ei tiedä, että tällaista toimintaa on, mutta onneksi on mainonta”, Olli toteaa.
Vapaaehtoistoiminnan muotoja on monenlaisiin eri elämäntilanteisiin. Jokainen voi etsiä itselleen sopivan tavan toimia vapaaehtoisena, Olli muistuttaa. Hän ei itse ollut aiemmin ollut mukana järjestötoiminnassa, mutta muun muassa apuvalmentaja jalkapallossa. Hänen omat lapsensa asuvat jo omillaan, joten hänellä on nykyään enemmän aikaa kokeilla itseään kiinnostavia asioita.
Aikuiskaveritoiminnassa lapsi ja aikuinen tapaavat noin kaksi kertaa kuukaudessa, muutaman tunnin kerrallaan. Aikuiskaverin tehtävänä on osoittaa kiinnostusta lasta ja tämän maailmaa kohtaan. Avoin keskustelu ja pysähtyminen lapsen mielenkiinnonkohteiden äärelle on tärkeää. Tekemisiä kaveripari suunnittelee yhdessä ja niistä jutellaan myös lapsen huoltajan kanssa.
”Tapaamiselle on aina jonkinlainen runko, mutta olemme menneet fiiliksen mukaan. Olemme olleet ulkoilemassa, geokätköilemässä, kalastamassa ja retkeilemässä. On tehty parkouria ja käyty kirjastossa sekä katsomassa erilaisia luontokohteita. Pyrimme aina olemaan ulkona. Huomaan, että lapset tykkäävät siitä ja aina löytyy tekemistä. On mukavaa, että on paljon erilaisia aktiviteetteja, jotka ovat lapselle mieluisia eikä kustannuksia tule juurikaan”, Olli iloitsee. Aikuiskaveritoiminta on sekä lapselle että vapaaehtoiselle maksutonta.
Lapsen kanssa pääsee keskustelemaan mukavista asioista ja kuulemaan uusia juttuja. Olli kertoo oppineensa paljon sellaista, mitä ei ole käsittänytkään lasten ja nuorten miettivän. Hän yllättyy aina, miten paljon lapset tietävät asioista.
”Olen myös huomannut, että aika äkkiä löytyvät ne lapsen kiinnostuksen kohteet, jotka saattavat toki vaihdella nopeastikin. Kyseleminen ja myös omista kiinnostuksen kohteista kertominen on tärkeää.”
Aikuiskavereiksi kaivataan monenlaisia turvallisia aikuisia
Lapselle etsitään sopivaa aikuiskaveria ja kun sellainen löytyy, järjestetään perheen kotona aloitustapaaminen, jossa ovat huoltaja, lapsi, aikuiskaveri ja SOS-Lapsikylän työntekijä. Olli kokee saaneensa hyvän vastaanoton lapselta ja hänen perheeltään.
”Alkutapaamisessa juttu alkoi heti luistaa ja lapsen kanssa on sellainen tunne, että oltaisiin tunnettu pitkään. Jutellaan kaikesta, enkä alussakaan huomannut oikeastaan minkäänlaista ujostelua. Heti löytyi jutunjuurta”, Olli kertoo. ”Ja kaikki olivat oikein iloisia nyt kun ensimmäisten kuukausien jälkeen päätimme, että jatkamme kaveriparina.”
“Kaveripareja muodostettaessa pyritään aina ottamaan huomioon lapsen toiveet aikuiskaverin suhteen – esimerkiksi monet pojat toivovat miespuolista aikuiskaveria, ja heistä onkin tällä hetkellä hieman pulaa. Lisäksi tavoite on, että kaveriparilla olisi yhteisiä mielenkiinnonkohteita, ja että aikuiskaverin ja lapsen välimatka on sellainen, että tapaamiset on helppo toteuttaa. Koskaan ei kuitenkaan voi etukäteen tietää, miten kaveriparin yhteistyö lähtee sujumaan. Tämän vuoksi kaverisuhteen alussa pari voi tutustua toisiinsa rauhassa ennen kuin päättää, jatkavatko he toistensa kavereina. Tarvittaessa lapselle voidaan etsiä myös uusi aikuiskaveri, mikäli kaveruus ei tunnu jostain syystä sujuvan”, kertoo kehittämissuunnittelija Terhi Naukkarinen SOS-Lapsikylästä.
Olli on ollut mukana seuratoiminnassa ja näkee aikuiskaveritoiminnassa paljon sellaista, mitä urheilumaailma ei välttämättä tarjoa.
”Urheilutoiminta on järjestelmällistä ja melko kilpailullista. Jos haluaa auttaa, mutta on kiinnostuneempi niin sanotusti pehmeämmistä harrastuksista, tämä voi olla hyvä vaihtoehto. Lapsen kanssa voi tehdä niin monenlaista, kuten käydä kirjastossa ja lukeminenkin on erittäin tärkeä harrastus”, hän huomauttaa.
Olli suosittelee aikuiskaveritoimintaa kaikille, jotka tykkäävät olla lasten kanssa ja ovat kiinnostuneita vapaaehtoistoiminnasta.
”Siinä ei häviä mitään, että käy valmennuksessa katsomassa, sopiiko tämä itselle vai ei. Ehkä jos itsellä on pieniä lapsia, aikuiskaverina toimiminen ei ehkä ole ajankohtaista juuri nyt. Mutta näen, että nuoremmillekin tämä voisi olla hyväksi, jos esimerkiksi opiskelee kasvatustieteitä tai on kiinnostunut opettajuudesta. Ja missään tapauksessahan aikuiskaverilla ei tarvitse olla omia lapsia”, Olli muistuttaa.
“Kaikki aikuiskaveritoimintaan ohjautuvat lapset ovat erilaisia, ja heillä on monenlaisia mielenkiinnon kohteita. Siksi myös aikuiskavereiksi toivotaan ja tarvitaan monenlaisia ja eri-ikäisiä turvallisia aikuisia erilaisista elämäntilanteista. Tärkeintä on mahdollisuus antaa omaa aikaa lapselle ja halu tutustua lapsen maailmaan. Osalle lapsista on tärkeää, että aikuiskaveri olisi samaa sukupuolta kuin itse on. Eri-ikäisiä miehiä kaivataan toiminnassa kovasti”, kertoo Naukkarinen.
Olli sanoo, että oli hyvä päätös ruveta aikuiskaveriksi.
”Se on erittäin antoisaa. Siitä saa itselle hyvää mieltä ja energiaa”, hän summaa.
Seuraavat valmennukset järjestetään syksyllä Tampereella ja Helsingissä, ja molempiin valmennuksiin on vielä tilaa. Lue lisää Aikuiskaveritoiminnasta ja ilmoittaudu valmennukseen!
