Kun arki käy raskaaksi, Mummun ja vaarin tupa tarjoaa hengähdyspaikan, lämpimän aterian ja sukupolvien kohtaamisia. Laura-Kaisa Lampelan suurperhe on ollut mukana toiminnassa jo kahdeksan vuotta. Lahjoitusten avulla SOS-Lapsikylä voi auttaa yhä useampaa perhettä.
Vantaalainen Laura-Kaisa Lampela tietää, mitä tarkoittaa kiireinen arki. Kuuden lapsen äiti, kätilö ja kolmivuorotyön tekijä on pyörittänyt perhe-elämää opiskelujen, työvuorojen ja arjen haasteiden keskellä.
Kun SOS-Lapsikylän Mummun ja vaarin tupa aloitti toimintansa Hakunilassa vuonna 2017, Lampelan perhe oli heti mukana.
”Meille se oli alusta asti iso helpotus. Joku muu teki ruoan, ja saimme tulla valmiiseen pöytään. Se oli konkreettinen tuki, erityisesti silloin kun opiskelin ja meillä oli pieniä lapsia”, Lampela kertoo.
Mummun ja vaarin tupa on SOS-Lapsikylän kehittämä matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa lapsiperheet ja vapaaehtoiset ikäihmiset viettävät aikaa yhdessä. Tuvalla leikitään, askarrellaan, jutellaan ja syödään yhdessä lämmin ateria.
Toiminnan tavoitteena on vahvistaa sekä perheiden että vapaaehtoisten hyvinvointia. Mukana ovat aina myös SOS-Lapsikylän työntekijät.
”Tupa tarjoaa osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja ylisukupolvisia kohtaamisia. Se on paikka, jossa lapset saavat huomiota ja vanhemmat voivat hetken hengähtää”, kertoo projektipäällikkö Piritta Minkkinen SOS-Lapsikylästä.
Tupia toimii tällä hetkellä 23 eri puolilla Suomea, ja ensi vuonna toimintaa laajennetaan osana Hyvinvoiva vanhemmuus -hanketta.
Lampelan perhe käy tuvalla säännöllisesti – vähintään joka toinen viikko, ja parhaimmillaan 4–6 kertaa kuussa, jos tilaa riittää, sillä paikat täyttyvät nopeasti.
”Meidän lapset tykkäävät käydä tuvalla. Tupa tuo arkeen rytmiä, iloa ja yhteisöllisyyttä. Siellä on kavereita, leluja ja tekemistä”, Lampela sanoo.
”Meille vanhemmille se on hetki, jolloin voi istahtaa kahvikupin ääreen ja jutella muiden kanssa. Tupa on paikka, jossa voi olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi.”
”Me ei olla ainoita, jotka hyötyvät siitä, että kerran viikossa saa lämpimän ruoan. Se helpottaa arkea ja tuo mielenrauhaa, kun ei tarvitse miettiä, mitä tänään syödään.”
Tupa on tuonut perheelle myös uusia ystävyyssuhteita. Erityisesti Hakunilan Nissaksen tupa on ollut merkityksellinen – siellä syntyi ystävyys toisen suurperheen äidin kanssa, joka jatkuu edelleen.
“Tupa on paikka, jossa voi olla oma itsensä ja tulla kohdatuksi.”
”Parasta tuvassa on ylisukupolvisuus, lämmin ruoka ja ystävyyssuhteet. Meidän perheelle se on ollut paikka, jossa lapset saavat kavereita ja me vanhemmat vertaistukea.”
Mieleenpainuvimpia ovat olleet yhteiset retket, kuten vierailu Kuusijärvelle ja Fazerin vierailukeskukseen tai lettukestit Nissaksen tuvan pihalla.
”Ne ovat olleet erityisiä hetkiä, joissa on saanut viettää laatuaikaa lasten kanssa. Se on suurperheessä harvinaista ja arvokasta”, Lampela kiittelee.
Tupatoiminnan sydän ovat vapaaehtoiset varamummut ja -vaarit. He valmistavat ruokaa, leikkivät lasten kanssa ja tuovat mukanaan elämänkokemusta.
”Vapaaehtoiset ovat meille korvaamattomia. Heidän läsnäolonsa tuo lapsille turvallisuutta ja aikuisille tukea. Moni vapaaehtoinen kertoo, että toiminta antaa heille merkityksellistä tekemistä ja yhteisön, johon kuulua”, Piritta Minkkinen SOS-Lapsikylästä sanoo.
Lampela toivoo, että vapaaehtoisia saataisiin lisää.
”He tekevät valtavan työn. On ollut ihanaa nähdä, miten lapset kiintyvät mummuihin ja vaareihin. Erityisesti Heikki-vaari jäi mieleen – hän auttoi lapsia läksyissä ja oli aidosti läsnä. Lapset muistelevat häntä edelleen lämmöllä.”
Vapaaehtoiset kertovat saaneensa iloa, ystäviä ja sisältöä elämäänsä.
”Olen saanut mukavia ja reippaita pikkuisia kavereita, aina yhtä mukavaa tavata tuvalla”, kertoo yksi vapaaehtoinen.
Toinen lisää: ”Sisältöä arkeen, uusia ihmisiä, mukavia hetkiä, tietoa eri kulttuureista, yhdessä oloa, naurua ja hyvää mieltä.”
SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn johtaja Elina Stenvall muistuttaa, että lapsiperheköyhyys on Suomessa todellinen ilmiö. Suomessa yli 120 000 lasta elää vähävaraisissa perheissä.
Lapsiperheiden elintason heikentyessä vaikutukset näkyvät suoraan lasten hyvinvoinnissa – arjessa, mielenterveydessä ja tulevaisuuden näkymissä.
”Tilanne on tänä vuonna todella huolestuttava – sosiaaliturvaleikkausten myötä yli 31 000 lasta ja nuorta tippuu köyhyysrajan alapuolelle”, Stenvall sanoo.
”Lasten ja nuorten elämässä ei ole varaa odottaa, että yhteiskunnallinen tilanne muuttuu tai talous paranee, vaan he tarvitsevat tukea ja apua heti. Yleensä myös oikeaan aikaan annettu tuki on edullista ja vaikuttavaa.”
Nykyisessä taloustilanteessa lämmin ateriakaan ei ole itsestäänselvyys. Lahjoitusten ansiosta SOS-Lapsikylä jakaa ruokalahjakortteja vähävaraisille perheille, antaa keskusteluapua chat-palveluissa, tarjoaa opiskelutukea ja mahdollistaa lasten harrastamista.
”Mummun ja vaarin tuvasta on ollut konkreettista apua myös taloudellisesti meidän perheelle”, Lampela sanoo.
SOS-Lapsikylä kutsuu suomalaisia mukaan tukemaan heikommassa asemassa olevia lapsia ja perheitä.
”Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen ja hyvän arjen. Lahjoituksilla voimme varmistaa, että apu menee perille juuri sinne, missä sitä eniten tarvitaan”, SOS-Lapsikylän ehkäisevän työn johtaja Elina Stenvall sanoo.
Osallistu ja auta meitä varmistamaan, että lasten hätä ei jää näkymättömäksi! Voit tehdä myös yrityslahjoituksen.
Haluatko vapaaehtoiseksi Mummun ja vaarin tuvalle? Lue lisää ja tule mukaan: SOS-Lapsikylä – Mummun ja vaarin tupa
Artikkelikuva: Terobee Photography
