SOS-Lapsikylän Mun elämä -toiminnassa lapset jatkavat ryhmätapaamisia usean vuoden ajan yli peruskoulun nivelvaiheen. Huoltajat antavat kiitosta monipuolisesta tekemisestä ja ryhmien yhteishengestä.
Mun elämä -toiminta on ryhmämuotoista toimintaa, jossa aloittavat lapset ovat 4.–5.- luokkalaisia yksinäisyyden tunnetta kokeneita lapsia. Toiminnassa lapsille tarjotaan vertaisryhmä, joka lisää lapsen kuulumisen tunnetta sekä osallisuutta omassa elämässään. Lapset suunnittelevat yhdessä aikuisten kanssa toiminnan ohjelman, viikoittaiset ryhmän tapaamiset sekä retket ja kesällä järjestettävän kesäleirin sisällön. Toiminta on pitkäkestoista ja päättyy nuoren löydettyä paikkansa 2. asteen opinnoista.
SOS-Lapsikylän haastattelemat kaksi huoltajaa kertovat olevansa erittäin tyytyväisiä Mun elämä -toimintaan. Huoltajien nimet on muutettu.
“Toiminta on ollut hieno kokemus sekä lapselleni että minulle vanhempana. Se on tarjonnut turvallisen ja välittävän ympäristön. Minun ei ole tarvinnut kertaakaan olla huolissani, kun lapseni on ollut ryhmän kanssa, vaan oloni on ollut turvallinen. Ei ole tarvinnut pelätä kiusaamista tai konflikteja”, kertoo Ilona.
Ilona kertoo, ettei hänen lapsellaan ole juurikaan ollut ystäviä ennen toimintaa. Nyt hän on ystävystynyt ryhmän muihin lapsiin ja kokee kuuluvansa ryhmään. Noin puolentoista vuoden jälkeen lapsi alkoi kutsua ryhmäläisiä ystävikseen – luottamus rakentuu usein hitaasti yksinäisyyttä kokevalla lapsella.
“Aina kun lapseni on joutunut olemaan poissa tapaamisista esimerkiksi sairastumisen vuoksi, hän on ikävöinyt ryhmää. Hän todella nauttii toiminnasta”, Ilona sanoo.
Mun elämä -toiminnassa tärkeä osa tapaamisia on yhteisten aktiviteettien suunnittelu.
“Lapsia osallistetaan paljon ja he saavat kertoa suosikkiaktiviteettejaan. Tapaamisissa tuntuu olevan hyvä tasapaino sisällä tekemisen ja ulkoaktiviteettien välillä. He kulkevat julkisella liikenteellä eri paikkoihin ja se antaa uusia näkökulmia ja elämyksiä lapsille. Osallistaminen myös antaa lapselle sen tunteen, että hänellä on eri mahdollisuuksia, joista valita”, Ilona kiittelee.
Hän mainitsee myös, miten tärkeää on, että toiminnassa lapset saavat kunnon välipalan, sillä tapaamiset ovat usein koulun jälkeen ja päivästä voi tällöin tulla pitkä. Ilona kertoo myös, että alusta asti on ollut hyvin selkeää, milloin tapahtuu mitäkin ja että vanhempia on aina informoitu todella hyvin.
Mun elämä -toiminnalla on nähty olevan monia positiivisia vaikutuksia ryhmissä mukana oleviin lapsiin.
“Lapseni on kokenut paljon kiusaamista, ja toiminta on antanut hänelle itsevarmuutta. Lapselleni ja minulle on ollut todella tärkeää saada kokemuksia sellaisesta yhteisöstä, missä aikuiset välittävät ja pystyvät käsittelemään erilaiset tilanteet, ja muut lapset ovat ystävällisiä ja reiluja”, Ilona toteaa.
Hän on itsensä ja lapsensa puolesta kaikin puolin erittäin kiitollinen toiminnan tarjoamisesta.
“Arvostan kovasti kaikkea sitä panosta, mitä tähän on annettu. Lapset tarvitsevat tällaista hyvin järjestettyä toimintaa.”
“Lapseni lähtee aina mielellään tapaamisiin”
Myös toinen haastattelun antanut huoltaja Riikka on ollut tyytyväinen toimintaan.
“Tämä on ollut meille todella hyvä kokemus, ei meillä ole oikeastaan muuta kuin positiivista sanottavaa. Olemme koko perhe olleet tosi tyytyväisiä. Parasta on se, kun lapsi pääsee viettämään aikaa muiden samanikäisten kanssa ja on saanut ryhmästä kavereita”, Riikka kertoo.
Riikan lapselle sosiaaliset suhteet ovat aina olleet vaikeita ja haasteita ovat aiheuttaneet myös monet harrastukset, sillä niissä ei pystytä aina huomioimaan lapsen erityistarpeita.
“Osallistuminen on ollut tosi haastavaa ja välillä lapseni on sen takia joutunut lopettamaan harrastuksen. Mun elämä -toiminnassa on riittävästi tuttuja aikuisia, ja on monipuolista ja kivaa tekemistä. Lapseni viihtyy siellä hyvin.”
Ryhmätapaamiset, retket ja kesäleirit tarjoavat monille lapsille sellaisia paikkoja, missä he eivät välttämättä muuten kävisi.
“Lapseni lähtee aina mielellään tapaamisiin ja tykkää, kun saa itse vaikuttaa tekemiseen. Toiminnan myötä hänen on ollut helpompi mennä uusiin tilanteisiin. Hän on saanut sellaisia kavereita, joita haluaa nähdä myös toiminnan ulkopuolella. Hän myös tykkää kovasti toiminnan aikuisista ja kokee heidät turvallisiksi”, Riikka kertoo.
Mun elämä -toiminnassa ryhmää vetävät SOS-Lapsikylän työntekijät lähettävät huoltajille säännöllisesti palautekyselyjä, joiden pohjalta toimintaa kehitetään.
“Mielestäni toimintaa on todella kekseliäästi suunniteltu, mutta myös perheiden toiveita on kuultu. On myös kiva, että säännöllisesti tulee kyselyjä, joissa voi antaa palautetta ja kertoa mielipiteensä. Ryhmän aikuisten kanssa yhteistyö sujuu todella hyvin ja saamme aina ajoissa tiedon kaikesta, mitä tapahtuu”, Riikka kiittää.
Mun elämä -toiminnan projektisuunnittelija Marleena Hiltunen uskoo, että yhteisöllisyyden kokemus kantaa pitkälle lapsen elämässä.
“Lasten ja nuorten yksinäisyys on yhteiskuntaa haastava ongelma, johon on erittäin tärkeää puuttua ajoissa. Pitkittynyt yksinäisyys syrjäyttää niin työ- ja kouluelämästä kuin yhteiskunnastakin. Tutkimusten mukaan yksinäinen lapsuus ennakoi yksinäistä aikuisuutta sekä lisää riskiä mielenterveyden haasteille ja työelämään kiinnittymisen vaikeuksia. Me SOS-Lapsikylässä olemme lähteneet etsimään ratkaisua tarjoamalla lapselle turvallisen vertaisyhteisön, riittävällä aikuisen tuella, joka vastaa lapsen tarpeisiin. Uskomme, että lapsen päästessä kokemaan osallisuutta ja yhteisöllisyyttä yhdessä yhteisössä, lapsen on mahdollista sekä oppia itse tarvittavia keinoja sosiaalisten taitojen oppimiseen että vahvistaa omaa positiivista minäkäsitystään ja uskoa itseen myös muussa elämässään”, Hiltunen toteaa.
Mun elämä -toimintaa on tällä hetkellä Espoossa. Toiminta on rahoitettu testamenttilahjoituksella. Lue lisää testamenttilahjoittamisesta!
