Huolesta on tullut julkisen vallan käytön väline

Huoli. Lastensuojelullinen huoli. Vakava huoli. Aiheellinen huoli. Epämääräinen huoli. Huolen herääminen. Nouseva huoli. Viimeisimpänä huolimato. 
Olen vakuuttunut sitä, että jatkuva huolipuhe lastensuojelussa aiheuttaa väärinymmärryksiä lasten vanhemmille.

Kasper ry teetti vuonna 2021 lastensuojelun asiakkaana oleville vanhemmille kyselyn heidän kokemuksistaan. Kyselystä ilmeni, että kaikilla vanhemmilla ei ole tietoa syistä, joiden vuoksi he ovat lastensuojelun asiakkaana. He eivät myöskään kaikissa tilanteissa tiedä, mitä heiltä odotetaan. Kaikki eivät edes tiedä olevansa lastensuojelun asiakkaana. 

Ongelmat eivät ole uusia. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että vanhemmat ilmaisevat huostaanottoasian käsittelyssä, etteivät he tiedä syitä, joiden vuoksi lasta ollaan ottamassa huostaan. 

Ennen sosiaalihuoltolain voimaantuloa lastensuojelulaissa säädettiin tarkkarajaisesti lastensuojelun asiakkuuden alkamisesta siksi, että tietoisuutta lastensuojelun asiakkuuden alkuajankohdasta pidettiin tärkeänä yksilön oikeusturvan kannalta. Nyt se on veteen piirretty viiva, joka riippuu lapsen palvelutarpeen arvioijan osaamisesta, ammattitaidosta, arvoista ja asenteista sekä organisaation ohjeista.

Huoli julkisen vallan käytön välineenä

Lakimuutokset ovat lisänneet vanhempien epätietoisuutta entisestään. Olen kuitenkin vakuuttunut sitä, että myös jatkuva huolipuhe lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa aiheuttaa väärinymmärryksiä lasten vanhemmille.

Huoli. Lastensuojelullinen huoli. Vakava huoli. Aiheellinen huoli. Epämääräinen huoli. Huolen herääminen. Nouseva huoli. Viimeisimpänä huolimato. 

Olen lukenut kaikista edellä mainituista ja muistakin huolen eri muodoista ja asteista lasten lastensuojelun asiakirjoista. Erilaisilla huolilla perustellaan myös lasta koskevia päätöksiä, joilla puututaan vakavalla tavalla lapsen ja vanhemman perus- ja ihmisoikeuksiin. Huolimato taas on minulle kerrotun mukaisesti tarkoitettu menetelmäksi aikuisten väliseen työskentelyyn.

Huolipuhe hämärtää ongelmia

Huoli on juurtunut syvälle lastensuojelun rakenteisiin. Huolen alkulähteenä voidaan kaiketi pitää THL:n edeltäjän STAKESin julkaisemaa ”Huoli puheeksi”- opasta. Oppaan mukaan huoli on luonteeltaan subjektiivinen ja se näyttäytyy eri työntekijöille eri tavalla.

Huolen taustalla on kuitenkin aina asiantila, jota voidaan oppaan mukaan kutsua ongelmaksi tai pulmaksi. Oppaan kirjoittajien näkemyksen mukaan psykososiaalinen tuen piirissä ei kuitenkaan saisi puhua ongelmista tai puutteista ja siksi ne on oppaassa kiedottu huolen harmaisiin vyöhykkeisiin.  

Työntekijän kokema huoli ei kuitenkaan koskaan ole peruste aloittaa lastensuojelun asiakkuutta tai ryhtyä lastensuojelulain mukaisiin toimenpiteisiin. Huoli ei oikeuta puuttumista yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin. Sen sijaan todelliseksi osoitettu ongelma, puute tai riskitekijä lapsen kasvuolosuhteessa, huolenpidossa tai käyttäytymisessä, joka vaarantaa lapsen kehitystä tai terveyttä, oikeuttaa ja myös velvoittaa puuttumaan lapsen tilanteeseen.

Olen yrittänyt haihduttaa huolipuhetta lastensuojelusta lähes neljännesvuosisadan. Huolesta ei kuitenkaan pääse eroon. Se seuraa kaikkialle lastensuojelun avohuollosta sijaishuoltoon lastensuojelun työntekijöiden puheissa ja lastensuojelun asiakirjoissa, jopa päätösten perusteluissa.

Laki ohjaa julkista toimintaa

Työntekijän kokema huoli auttaa työntekijää kaiketi tunnistamaan ongelman, mutta tämän sisäisen prosessin jälkeen lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa ei enää tule puhua huolesta. Lapsella ja vanhemmalla on sosiaalihuollon asiakaslain nojalla oikeus saada selvitys tilanteestaan siten, että he varmasti ymmärtävät mistä on kysymys ja mihin mahdollisiin toimenpiteisiin havaittujen ongelmien vuoksi voidaan ryhtyä tai ryhdytään.  

Lastensuojeluun liittyy aina julkista, osin merkittäväkin julkista valtaa, jonka kohteena ovat lapsen ja vanhemman perus- ja ihmisoikeudet. Julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. 

Lasta ja hänen vanhempaansa tulee kohdella arvostavasti ja kunnioittavasti. Heillä on oikeus saada tietoonsa todelliset syyt, joiden vuoksi heidän elämäänsä puututaan. Syistä ja niiden vakavuudesta on puhuttava oikeilla nimillä ja ymmärrettävästi.

Vanhempien osallisuus ja tietoisuus lastensuojelun toiminnasta, periaatteista, lastensuojelulaista ja sen mukaisista toimenpiteistä toteutuisivat varmasti käytännössä paremmin, jos lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun työntekijät lakkaisivat puhumasta huolesta sen eri muodoissa, sävyissä ja asteissa. Käytettävä terminologia tulee laista, ei oppaista tai omista mieltymyksistä.

Teksti: Mirjam Araneva, lapsioikeuslakimies, SOS-Lapsikylä
Kuva: Colourbox