Mitä lapset toivovat? Lapsivaikutusten arviointi ja lapsen osallisuus -hankkeessa selvitettiin lapsille tärkeitä asioita ja mihin he haluaisivat vaikuttaa. Kohdatut lapset haluavat maksuttoman julkisen liikenteen, tarpeeksi rahaa perheille elämiseen ja turvallisuutta omaan asuinympäristöönsä.
Lasten ja kansanedustajien kanssa käydyissä Skidiadialogeissa 5.-luokkalaiset toivat usein esiin, että he haluaisivat, että joukkoliikenne olisi heille maksutonta. He korostivat myös rahan riittävyyden merkitystä oman perheensä arjessa. Erityisesti esiin nousi toive lapsilisän ja yksinhuoltajakorotuksen korottamisesta. Moni lapsi kantoi huolta perheensä taloudellisesta tilanteesta ja toivoi, että vanhempien rahat riittäisivät paremmin arjen menoihin.
”Ettei kannettaisi teräaseita”
Turvallisuus korostui erityisesti niiden lasten vastauksissa, joiden koulu sijoittui sosioekonomisesti heikommalle alueelle pääkaupunkiseudulla. Lapset toivat esiin, että heille ei saisi tarjota alkoholia ja tupakkaa ja niitä voisi muutenkin ostaa vain yhdestä paikasta, eikä useista lähialueen kaupoista. Lapset kertoivat, että he näkevät paljon väkivaltaisia videoita ja totesivat, että vanhemmat voivat vaikuttaa siihen, mitä lapset katsovat internetistä. Lapset toivoivat myös, ettei kannettaisi teräaseita.
Lapset toivat esiin, että toivovat, että vanhemmat uskovat heitä ja että puhelinaikaa olisi vähän enemmän, eikä kuitenkaan olisi puhelimella koko päivää.
Lapset toivoivat rauhaa
Lapset kantavat paljon huolta yhteiskunnallisista asioista ja ihmisistä ympäri maailman. Lapset suhtautuvat hyvinkin kriittisesti tekoälyn lisääntymiseen ja sen vaikutuksiin ihmisiin. Toisin kuin voisi ajatella, he pohtivat paljon tekoälyn vaikutuksia ajattelun kehittymiselle ja nostavat laajasti esiin tekoälyn negatiiviset ympäristövaikutukset.
Rasismin toivottiin maailmasta häviävän, samoin sotien, köyhyyden ja asunnottomuuden sekä nälänhädän.
Kouluista toivottiin viihtyisämpiä
Koulun ympäristöä toivottiin viihtyisämmäksi ja kouluun toivottiin lisää aikuisia ja resursseja. Lähiympäristön roskaaminen harmitti lapsia.
Kouluruokaan liittyi paljon toiveita. Osa toivoi myös, että kouluun saisi tuoda kouluruoan sijaan omat eväät. Moni lapsista toivoi, että ruoka riittäisi paremmin.
Lapset ideoivat mielenterveyttä tukevaa toimintaa, kuten vertaistuellisia kerhoja koulun tiloihin sekä mahdollisuutta päästä psykologin luokse tai terapiaan.
Lasten kouluun liittyvät toiveet eivät tunnu kohtuuttomilta. He toivovat pienempiä kouluja, enemmän välitunteja ja 8:45 alkavia kouluaamuja. Liikuntaa toivotaan lisää, mutta pesäpalloa liikuntatuntien tarjonnasta pois.
Vaikea ajatella, miten haluaisi osallistua vaikuttamiseen
Kysymystä siitä, miten haluaisi osallistua vaikuttamiseen, pidettiin hankalana, jos sitä kysytään irrallaan, ei liittyen tietyn päätöksen tekemiseen. Vaikuttaminen koetaan mahdollisesti kuulemisena eli rajatummin konkreettisista asioista kommentoimisena kuin ideointina tai ilmiöpohjaisuuteen perustuvana lapsista lähtöisin olevana aloitteellisena toimintana. Vaikuttaminen näyttäytyy aikuisilta ja “aikuisten maailmasta” lähtöisin olevana toimintana. Osa kuitenkin ehdotti esimerkiksi eduskunnan tekemää kyselyä, joka täytettäisiin netissä.
Yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon osallistuminen vaatii lasten elämässä vielä erilaisten aiheiden ja ilmiöiden käsittelyä osana arkea, jotta voidaan löytää sellaiset teemat, ilmiöt ja tapahtumat, joita haluaa edistää tai joita vastaan toimia. Todettiin, että jos tulee vaikka joku päättäjä kouluun, ei välttämättä juuri silloin tule ne asiat mieleen, mihin haluaisi vaikuttaa.
Keskusteluja varten kysymykset voisi tuoda etukäteen pohdittaviksi. Osa piti yhteistä keskustelua hyvänä, osa anonyymia verkkokyselyä. Painotettiin myös sitä, että erilaisiin tilanteisiin sopii erilainen metodi. Tärkeää oli vapaaehtoisuus: se, että saa päättää osallistuuko vaikuttamiseen vai ei. Koulussa tapahtumaan vaikuttamiseen huomautettiin, että koulun vaaleissa ei saisi lahjoa äänestäjiä.
Kiitos Skididialogeissa kouluilla mukana olleille kansanedustajille: Inka Hopsu (VIHR), Pia Lohikoski (VAS) ja Eeva-Johanna Eloranta (SDP). On tärkeää, että lapset ja nuoret saavat keskustella suoraan päättäjien kanssa ja että päättäjät kuulevat heitä ilman välikäsiä. Kansanedustajat keskustelivat ensin pienryhmissä lasten kanssa siitä, mihin lapset haluavat vaikuttaa, jonka jälkeen he toivat lasten terveisiä yhteiseen keskusteluun ja vastasivat heidän esittämiin ongelmiin.
Lapsilla on paljon sanottavaa omaan elämäänsä liittyvistä asioista, kun ajatusten esiin tuomiselle luodaan yhdessä tilaa ja otetaan aikaa.
Lisätietoja hankkeesta
SOS-Lapsikylä ja Pelastakaa Lapset ry toteuttavat yhdessä Lapsivaikutusten arviointi ja lapsen osallisuus -hanketta (2025–2026). Hankkeen SOS-Lapsikylän osuudessa on tavattu 11–12-vuotiaita lapsia Mun elämä -toiminnan ryhmissä sekä viidesluokkalaisia pääkaupunkiseudulla ja Varsinais-Suomessa.
Mun elämä -toiminta on suunnattu lapsille ja nuorille, jotka kokevat yksinäisyyttä, eivätkä jostain syystä ole kiinnittyneitä kaveriyhteisöön.
Myöhemmin kerromme vielä, miten hankkeen tuloksia on käytetty vaikuttamiskampanjassa ja minkälaista materiaalia kansanedustajille niistä tuotamme.
