Hylätyt sisarukset saivat kodin lapsikylästä.
Ruuhkaisella Faridabadin juna-asemalla Intiassa vaelteli kaksi pientä tyttöä. Asemalla hedelmiä myynyt kauppias kiinnitti heihin huomiota. Hän seurasi tyttöjä ja ajatteli, että joku varmaan tulee kohta hakemaan heidät. Kolmen tunnin kuluttua tytöt olivat yhä asemalla. Kukaan ei ollut tullut noutamaan.
Kauppias hälytti poliisin, ja he veivät 3- ja 5-vuotiaat siskokset Faridabadin lapsikylään siksi aikaa, kunnes viranomaiset saisivat selvitettyä, missä tyttöjen perhe tai sukulaiset ovat.
« Onneksi tytöt päätyivät tänne. Heille olisi voinut käydä todella huonosti », kertoo Tsewang Paldon Faridabadin lapsikylästä.
Kuukaudet kuluivat, mutta kukaan ei tullut hakemaan tyttöjä kotiin.
Valitettavasti tällaiset tapaukset eivät ole mitenkään harvinaisia Intiassa. Yksi tuhannesta lapsesta hylätään vuosittain Intiassa, yleensä nämä ovat tyttöjä. Tyttöjä voidaan pitää perheissä taakkana, sillä tyttöjen on mentävä naimisiin ja myötäjäiset voivat olla perheille iso taloudellinen panostus.
« Meillä on paljon tällaisia hylättyjä lapsia. Vanhemmat hylkäävät lapsiaan, koska eivät pysty pitämään heistä huolta », kertoo lapsikylän työntekijä.
Faridabadin lapsikylä vastaanottaa kuukausittain neljästä viiteen hylättyä tai eksynyttä lasta kiireellisen sijoituksen yksikköönsä. Samaan aikaan viranomaiset yrittävät löytää lasten perheenjäseniä. Joskus poliisi löytää perheen ja palauttaa lapset kotiin. Toisinaan taas lapsia ei kaipaa kukaan.
Lapsikylä-äiti Jharna otti hylätyt tytöt luokseen asumaan. Hän yritti selvittää tyttöjen taustoja, mutta toistaiseksi hän ei ole saanut niihin selvyyttä. Tyttöjen murteen perusteella he tulevat todennäköisesti Intian köyhimmästä osavaltiosta, Biharista, joka sijaitsee yli 1000 kilometrin päästä Faridabadista. Kun tytöt löydettiin, heillä oli mukanaan ainoastaan riisisäkki, jossa oli muutama mekko. Muutoin tytöistä ei tiedetä mitään. Tyttöjen oletetaan olevan biologisia sisaruksia.
« Nukkumaan mentäessä vanhempi lapsi puhuu perheestään ja siitä, mitä heille tapahtui, mutta minun on vaikea ymmärtää, mitä hän sanoo », kertoo tyttöjen lapsikylä-äiti Jharna. Tytöt haluavat aina nukkua lapsikylä-äitinsä vieressä. Lokakuussa 2018 tytöt päätettiin sijoittaa pysyvästi lapsikylään. Lapsikylässä he kasvavat sisarusten ja äidin kanssa. « He ovat onnellisia täällä », sanoo lapsikylä-äiti Jharna.
***
Lahari* uskoo tulevaisuuteen
Intialainen 19-vuotias Lahari* on kuuromykkä. Parhaillaan hän valmistautuu itsenäisen elämän aloittamiseen lapsikylässä viettämiensä vuosien jälkeen.
”Halusin oppia tietotekniikkaa ja löytää työn, jossa voin kommunikoida ihmisten kanssa käyttäen viittomakieltä”, Lahari viittoo. Tytön lapsikylä-äiti etsi hänelle ammatillisen kouluttautumisen vaihtoehtoja, ja he löysivät kuuroille ja mykille nuorille suunnatun oppilaitoksen Bhopalista. Opiskellessaan viimeistä vuotta Lahari sai haastattelukutsun paikalliseen ostoskeskukseen oppisopimuspaikkaa varten.
”Olin tosi iloinen kuullessani haastattelusta ja kerroin siitä heti äidilleni ja kavereilleni”, Lahari kertoo innostuneesti. ”Halusin todella paljon saada tämän mahdollisuuden, ja pyysin lapsikylän johtajaa auttamaan minua järjestämään päivittäisen kuljetuksen ostoskeskukseen ja takaisin.”
Nyt Laharista on tullut roolimalli muille lapsikylän nuorille. ”Minulle oli tärkeää näyttää, että osaan tehdä asiat ihan omalla tavallani. Minulla on tulevaisuus”.
*Nimi muutettu nuoren henkilöllisyyden suojelemiseksi.
Kuva: Patrick Wittmann
Kartta: Kansainnvälinen SOS-lapsikyläjärjestö
***
TIETOA INTIASTA
Intiassa on maailman suurin lapsiväestö. Arviolta 41 % Intian väestöstä on alle 18-vuotiaita. Kaksi kolmasosaa intialaisista elää köyhyydessä, joista yksi kolmas osa elää äärimmäisessä köyhyydessä. Köyhyys vaikuttaa lasten elämään mm. seuraavilla tavoilla: korkea lapsikuolleisuus, aliravitsemus, lapsityövoiman käyttö, koulutuksen puute, lapsiavioliitot, HIV / AIDS, lasten hylkääminen.
NAISTEN TILANNE
Kaikkien huonoin tilanne Intiassa on tytöillä. Tyttölapseksi syntyminen on kaikkein vaarallisinta Intiassa. Tyttöjä uhkaa monet vaarat, kuten varhaiset pakkoavioliitot, seksuaalinen väkivalta ja riski joutua orjatyöhön. Tyttöjen ja naisten oikeuksien parantamiseksi tarvitaan koko yhteiskuntaa. Muutos tyttöjen oikeuksien parantamiseksi lähtee ottamalla myös pojat mukaan tasa-arvoisemman yhteiskunnan luomiseksi.
SOS-LAPSIKYLÄJÄRJESTÖ INTIASSA
Ensimmäinen kylä avattiin 1964 ja nykyisin Intiassa on yhteensä 32 lapsikylää. Lapsikylät auttavat vuosittain kymmeniä tuhansia lapsia, nuoria ja perheitä. Katastrofien seurauksena on perustettu 12 lapsikylää, jotka ovat jatkaneet työtään lapsikylänä katastrofin jälkeen. Intian SOS-lapsikylät tekevät merkittävää vaikuttamis, -ja koulutustyötä lasten, nuorten ja heikommassa asemassa olvein perheiden hyväksi.
