Etiopiassa lapsi-, varhais- ja pakkoavioliittojen määrä on yksi maailman korkeimmista. Neljä kymmenestä tytöstä menee naimisiin ennen 18-vuoden ikää. Maan monimutkaiset kriisit, kuten konfliktit, kuivuudet ja pakolaisuus ovat pahentaneet sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa.
Kuusitoistavuotiaalla Zalalla on suuria suunnitelmia tulevaisuutensa suhteen. ”Haluan käydä koulun loppuun ja ryhtyä lääkäriksi. Haluan auttaa ihmisiä ja hoitaa potilaita, jotta heistä tulisi taas terveitä”, Itä-Etiopiassa asuva Zala kertoo. Hetken aikaa nuoruudessaan Zala ei uskaltanut edes haaveilla koulunkäynnistä.
12-vuotiaana Zala joutui keskeyttämään koulunkäynnin ja matkustamaan tätinsä kanssa pois kotoaan. Hän ei tiennyt, että hänen oli tarkoitus mennä naimisiin.
”Siinä iässä ei oikein ymmärrä, mitä rakkaus tai avioliitto on”, Zala sanoo. ”Kun tuleva aviomieheni lähestyi minua ja sanoi haluavansa mennä naimisiin kanssani, tunsin itseni hyvin epävarmaksi. En halunnut mennä hänen kanssaan naimisiin. En ollut kiinnostunut. Mutta isäni oli antanut sanansa. Minulla ei ollut muita vaihtoehtoja, ja pelkäsin, mitä perheeni sanoisi.”
Zala asui miehensä ja tämän perheen kanssa vain neljä kuukautta. Koko avioliiton ajan hän tunsi paljon kipua ja epämukavuutta. Lopulta hänen äitinsä tuli tapaamaan häntä ja sai tyttärensä palaamaan kotiin. Palattuaan perheensä luo hän huomasi olevansa raskaana, mutta myöhemmin raskauden aikana hän sai keskenmenon.
Henkisen kärsimyksen ja nuorena naimisiinmenon haitallisten terveysvaikutusten lisäksi Zalan kaltaiset tytöt kohtaavat paljon leimoja, jos he palaavat perheensä luo. Yhteisöt hylkäävät usein eronneet tytöt, joten he eivät voi palata kouluun tai elää normaalia sosiaalista elämää omassa kylässään. ”Kohtasin paljon leimautumista palattuani yhteisööni, minkä vuoksi päätin muuttaa Djiboutiin löytääkseni työtä ja ansaitakseni rahaa”, Zala sanoo tuska silmissään.
Kun Zala palasi jälleen kotiin, hän ei uskaltanut mennä takaisin kouluun. ”Pelkäsin ikätovereitani ja yhteisöä. Ihmiset yrittävät häpäistä kaltaisiani tyttöjä, jotka palaavat kouluun tämän ikäisinä”, Zala kertoo.
Etiopian SOS-Lapsikylän tuen ja neuvonnan rohkaisemana Zala päätti palata takaisin kouluun. ”Aluksi tunsin oloni epämukavaksi, koska olin paljon vanhempi kuin muut luokkani tytöt ja pojat. Mutta SOS-Lapsikylä Etiopian tuen ansiosta tunsin voimaantuneeni ja päätin puuttua kaikkiin niihin leimoihin, joita liittyy naimisissa oleviin tyttöihin, jotka haluavat jatkaa opintojaan. Haluan oppia, olipa luokka-asteeni mikä tahansa, enkä hävitä sosiaalisille leimoille”, Zala sanoo luottavaisin mielin.
Zalasta on tullut roolimalli koulussaan ja yhteisössään. Hän kampanjoi lapsiavioliittojen lopettamiseksi ja lisää ikätovereidensa ja heidän perheidensä tietoisuutta lapsiavioliittojen kielteisistä vaikutuksista tyttöjen terveyteen ja kehitykseen.
”Lapsiavioliitot koskettavat monia tyttöjä, ja monet pojat ja tytöt pitävät avioitumista nuorena normaalina, koska se on yleinen käytäntö yhteisössäni”, Zala sanoo. ”Haluan näyttää heille, että on mahdollista voittaa leimautuminen ja jatkaa koulunkäyntiä. Järjestämme erilaisia sosiaalisia ryhmiä ja aloitteita. Koulussani on myös aktiivinen tyttökerho, joka kokoontuu kaksi kertaa kuukaudessa. Kouluni kerhonohjaaja fasilitoi näitä tapaamisia, joissa voimme tuoda esiin huolemme.”
”Haluan, että muut tytöt tietävät, että onnellisen ja itsemääräämisoikeutetun elämän eläminen edellyttää koulutusta. Vaikka olisitkin jättänyt koulun kesken, koskaan ei ole liian myöhäistä palata ja saavuttaa unelmasi.”
* Nimet muutettu yksityisyyden suojaamiseksi
*Teksti Christine Stolz, kuvat Petterik Wiggers
