Etiopiassa naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on edelleen merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Arviolta yli neljännes (jopa 60 %) 15–49-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Väkivalta heikentää naisten terveyttä, toimeentuloa ja mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan sekä vaikuttaa myös lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen.
Hararin alueella monet äidit kantavat suurta vastuuta perheidensä hyvinvoinnista. Osa kasvattaa lapsiaan yksin, osa kamppailee taloudellisten vaikeuksien kanssa, ja monien arkea kuormittavat sosiaalinen eristäytyminen sekä väkivallan seuraukset.
SOS-Lapsikylän Hararissa toteuttamassa hankkeessa äideille tarjotaan psykososiaalista tukea ryhmätoiminnan kautta. Turvallisessa ympäristössä naiset voivat jakaa kokemuksiaan, vahvistaa omia voimavarojaan ja löytää uusia keinoja rakentaa toiveikkaampaa tulevaisuutta itselleen ja lapsilleen.
Kun SOS-Lapsikylän ja Suomen ulkoministeriön tukemassa hankkeessa käynnistettiin ryhmäneuvontasessiot, niistä tuli enemmän kuin pelkkä ohjelma – niistä tuli paikka hengähtää, toipua ja löytää uudelleen omat voimavarat. Äideille tarjotaan ryhmämuotoista psykososiaalista tukea osana työtä, jolla vahvistetaan naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia elää ilman väkivaltaa.
Säännöllisesti kokoontuvissa ryhmissä naiset ovat voineet jakaa kokemuksiaan, käsitellä vaikeita elämäntilanteita ja löytää uusia keinoja huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Keskustelujen lisäksi tapaamisissa on harjoiteltu rentoutumista, stressinhallintaa ja omien voimavarojen tunnistamista.
Ensimmäiset tapaamiset olivat hiljaisia ja varovaisia. Tarinankerronnan avulla naiset alkoivat vähitellen avautua ja jakaa kokemuksiaan surusta, selviytymisestä ja pienistä onnistumisista. Heidän äänensä vahvistuivat, kun he ymmärsivät, etteivät olleet yksin. Monille kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun he tietoisesti pysähtyivät huolehtimaan itsestään.
Vähitellen ryhmistä muodostui turvallinen yhteisö, jossa osallistujat rohkaisivat ja tukivat toisiaan. Luottamuksen kasvaessa naiset alkoivat kannustaa toisiaan. Hiljaisuuden tilalle tuli nauru ja häpeän tilalle empatia. Ryhmästä muodostui sisaruus – turvallinen yhteisö, jossa saattoi tukeutua muihin ja oppia toisiltaan.
Moni kertoi saaneensa lisää itseluottamusta, vahvistaneensa suhdettaan lapsiinsa tai löytäneensä uusia tavoitteita tulevaisuudelle. Jotkut päättivät jatkaa opintojaan, toiset alkoivat suunnitella pienimuotoista yritystoimintaa.
Hankkeen psykososiaalisen tuen asiantuntijat ovat havainneet, että vertaistuki auttaa vähentämään yksinäisyyden tunnetta ja vahvistaa naisten kykyä selviytyä arjen haasteista. Vaikutukset näkyvät paitsi osallistujien hyvinvoinnissa myös heidän perheidensä elämässä.
Ryhmätapaamisten päätyttyä monet naiset tapaavat edelleen toisiaan ja jatkavat toisiltaan saamansa tuen hyödyntämistä.
”Saavuimme ryhmään huolten ja kipujen kanssa, mutta lähdimme sieltä toiveikkaina”, kuvailee eräs osallistujista kokemustaan.
SOS-Lapsikylän vuosina 2025–2027 toteuttama hanke vahvistaa naisten ja tyttöjen mahdollisuuksia elää ilman väkivaltaa Etiopian Hararin alueella. Hankkeessa tuetaan naisten ja tyttöjen hyvinvointia, toimeentuloa ja oikeuksien toteutumista sekä lisätään yhteisöjen tietoisuutta tasa-arvosta ja sukupuolittuneen väkivallan ehkäisystä. Lisäksi parannetaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saatavuutta sekä vahvistetaan viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen valmiuksia tukea väkivaltaa kokeneita naisia ja tyttöjä.
