Nepalin Nuwakotissa ja Rasuwassa 26. elokuuta alueelle iskenyt äkkitulva vaurioitti teitä, vaikeutti lasten koulunkäyntiä ja horjutti perheiden toimeentuloa. Kun välitön hätäapu vähitellen vaihtuu toipumiseen ja jälleenrakennukseen, on tärkeää varmistaa, että lapset pysyvät turvassa ja läheistensä luona sekä pääsevät jatkamaan koulunkäyntiään.
Nuwakotin Bidurissa sijaitsevan päiväkodin tilat on muutettu väliaikaiseksi suojaksi tulvista kärsineille perheille. Yhdessä huoneista lapset istuvat paperien ja värikynien äärellä. Osa piirtää, toiset leikkivät yhdessä.
Ympärillä lähes kaikki on muuttunut, mutta hetken ajan lapset voivat tehdä jotain tuttua. He voivat olla lapsia.
Koulun ulkopuolella tulvien jäljet näkyvät kaikkialla. Koteja on vaurioitunut, teitä ja siltoja on tuhoutunut. Monilla tulvista kärsineillä alueilla koulut toimivat nyt väliaikaisina suojapaikkoina perheille, joilla ei ole muuta paikkaa minne mennä.
Lapsille tulvat merkitsevät paljon muutakin kuin väliin jääviä koulupäiviä. Tutut rutiinit ovat katkenneet, koulunkäynti on vaikeutunut ja perheiden arki ja toimeentulo ovat järkkyneet. Vanhempien mahdollisuudet huolehtia lapsistaan ovat joutuneet entistä kovemmalle koetukselle.
Kun välittömästä hätäavusta siirrytään vähitellen toipumiseen ja jälleenrakennukseen, on erityisen tärkeää varmistaa, että lapset pysyvät turvassa läheistensä ja yhteisönsä luona ja voivat jatkaa koulunkäyntiään.
Katastrofin keskellä pienet lapset tarvitsevat ruoan ja suojan lisäksi turvallista hoivaa, huolenpitoa ja mahdollisuuden leikkiä.
Vanhemmille, jotka ovat menettäneet kotinsa, omaisuuttaan tai toimeentulonsa, lasten hoitamisen ja jälleenrakentamisen yhdistäminen voi kuitenkin olla vaikeaa.
Nepalin SOS-Lapsikylä on perustamassa Nuwakotin ja Rasuwan tulvista kärsineille alueille turvallisia hoivapaikkoja alle viisivuotiaille lapsille. Lapset saavat päivän aikana kaksi ateriaa ja voivat leikkiä ja osallistua muuhun heille suunnattuun toimintaan. SOS-Lapsikylä tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa sopivien tilojen löytämiseksi.
Kun lapset saavat viettää päivän turvallisessa ympäristössä, vanhemmille jää aikaa hankkia välttämättömiä tarvikkeita, tehdä töitä ja rakentaa toimeentuloaan uudelleen.
Kyse on konkreettisesta tuesta, joka antaa katastrofista kärsineille perheille jotain hyvin tärkeää: tilaa toipua ja rakentaa arkea uudelleen.
Kouluikäisille lapsille yksi suurimmista haasteista on pääsy takaisin koulunkäynnin pariin.
Rasuwan Bhotitarissa sijaitsevassa Shree Nilkantha-koulussa vaurioituneet tiet ja liikenneyhteyksien katkeaminen ovat vaikeuttaneet koulumatkoja. Koulun rehtori Madhav Lamichhane arvioi, että noin 40–50 lasta on vaarassa joutua keskeyttämään koulunkäyntinsä, jos kulkuyhteyksiä ei saada palautettua.
Ongelma ei rajoitu koulumatkoihin. Monet lapset menettivät tulvien mukana koulupukuja, kenkiä, reppuja, kirjoja ja muita koulunkäyntiin tarvittavia välineitä.
”Lapsilla ei ole nyt kirjoja. Tarvitsemme nimenomaan oppikirjoja, emme vain vihkoja,” koulun rehtori kuvailee tilannetta.
Nepalin SOS-Lapsikylä tukee tulvista kärsineiden lasten koulunkäynnin jatkumista tarjoamalla oppikirjoja, koulupukuja ja muita välttämättömiä koulutarvikkeita. Tarpeita kartoitetaan yhdessä alueen koulujen kanssa, jotta apu tavoittaa sitä eniten tarvitsevat lapset.
Kun lapsen tuttu koulumatka katoaa tulvien mukana, koulunkäynnin jatkuminen merkitsee paljon muutakin kuin paluuta luokkahuoneeseen. Se voi tuoda takaisin tuttuja rutiineja ja vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta sekä uskoa tulevaisuuteen.
Tulvien seuraukset ulottuvat koulunkäyntiä laajemmalle. Kun perhe menettää kotinsa tai toimeentulonsa, myös vanhempien mahdollisuudet huolehtia lapsistaan voivat heikentyä.
Nepalin SOS-Lapsikylän tavoitteena on tukea perheitä niin, että lapset voivat pysyä turvallisesti omissa perheissään ja yhteisöissään aina, kun se on lapsen edun mukaista. Jos vanhemmat eivät kriisin vuoksi väliaikaisesti pysty huolehtimaan lapsestaan, lapselle voidaan järjestää turvallista hoivaa esimerkiksi sukulaisen luona. Näin lapsi voi pysyä tuttujen ihmisten luona ja lähellä omaa yhteisöään perheen toipuessa kriisistä.
Jotta lapset voivat pysyä läheistensä luona, myös perheet tarvitsevat tukea. SOS-Lapsikylän pitkäjänteinen työ ulottuu välitöntä hätäapua pidemmälle, ja kattaa esimerkiksi terveyden ja ravitsemuksen, toimeentulon, koulutuksen ja lastensuojelun tukemisen.
Toimeentuloaan uudelleen rakentava vanhempi tarvitsee aikaa. Kouluun palaava lapsi tarvitsee kirjat ja koulutarvikkeet. Pieni lapsi tarvitsee turvallista hoivaa, sillä aikaa kun vanhemmat työskentelevät.
Nämä tarpeet voivat vaikuttaa erillisiltä, mutta ne liittyvät tiiviisti toisiinsa. Siksi toipumisessa ei ole kyse vain siitä, että perheet selviävät katastrofin välittömistä seurauksista. Tavoitteena on auttaa perheitä saamaan takaisin vakaus, jotta vanhemmilla on mahdollisuus huolehtia lapsistaan sekä rakentaa perheensä arkea ja tulevaisuutta uudelleen.
Nepalia koetteli 26. elokuuta 2026 tuhoisa äkkitulva, joka levisi Bhote Koshi- ja Trishuli-jokien varsilla ja aiheutti laajoja tuhoja erityisesti Rasuwan, Nuwakotin ja Dhadingin alueilla. Tulvat vaurioittivat koteja, teitä, siltoja ja kouluja sekä vaikeuttivat perheiden pääsyä välttämättömien palvelujen pariin. Tulvissa on vahvistettu kuolleen 1 367 ihmistä, ja yli 5 100 ihmistä on edelleen kateissa (tieto syyskuulta).
Kiireellisimpiin avuntarpeisiin kuuluvat ruoka, puhdas juomavesi, suoja ja terveydenhuolto sekä perheiden yhdistäminen, mielenterveys- ja psykososiaalinen tuki ja avun saaminen myös vaikeasti saavutettaville syrjäseuduille. Nepalin SOS-Lapsikylä tukee tulvista kärsineitä lapsia ja perheitä Nuwakotin ja Rasuwan alueilla.
