SOS-Kehittäjänuorten leirillä käydyt keskustelut muistuttivat minua siitä, miten tärkeää on nostaa esiin lastensuojeluun liittyviä onnistumisia ja hyviä asioita. Positiiviset tarinat eivät synny itsestään, vaan ne on tehtävä näkyviksi.
Osallistuin SOS-Kehittäjänuorten valtakunnalliselle leirille helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna ja kuuntelin. Kuuntelin nuoria, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta ja halu vaikuttaa. Leirillä keskusteltiin esimerkiksi unelmista. Omasta kodista, perheestä, ammatista, hyvästä ja vakaasta arjesta, koirasta, merkityksellisestä työstä ja taloudellisesta turvasta. Poliisin ammatista. Lapsista. Hyvästä parisuhteesta.
Huomasin pohtivani, listaisivatko kaikki samanikäiset ”oman perheen ja omat lapset” yhtä usein mukaan unelmiinsa kuin lastensuojelun kokemusasiantuntijat. En usko. Todennäköisesti kaikilla nuorilla on paljolti samanlaisia unelmia, mutta listan järjestys ja se, mikä on joillekin itsestään selvää, vaikuttaa siihen, mikä varsinkin listan kärkipäähän päätyy.
Unelmia ei pidä madaltaa, vaan vahvistaa
Unelmista puhuttaessa keskustelu leirillä siirtyi myös arjen realiteetteihin. Helmikuun alussa voimaan tullut toimeentulotuen muutos koskettaa erityisesti pian täysi-ikäistyviä nuoria, ja monelle se tuli täytenä yllätyksenä. Muutos tarkoittaa, että myös jälkihuollossa olevien täysi-ikäistyvien nuorten on haettava ensisijaisesti opintolainaa ja muita etuuksia ennen toimeentulotukea, mikä on lisännyt huolta taloudellisesta pärjäämisestä itsenäistymisen hetkellä.
Lähes kaikki sijoitettuna olleet nuoret asuvat 18-vuotiaana jo omillaan, eivätkä lapsuudenkodissaan kuten valtaosa saman ikäisistä nuorista. Aiemmin toisen asteen opinnoissa ja jälkihuollossa toimeentulotuki on turvannut arkea ilman velkaantumista. Nyt tilanne on muuttunut, ja opintolainan nostamisesta tuli yllättäen edellytys myös jälkihuollossa oleville nuorille, nopeasti ja ilman ennakkokeskustelua.
Nuorten huoli taloudellisesta pärjäämisestä oli hyvin konkreettista. Miten pärjätä arjessa, voiko tehdä töitä niin, ettei tarvitsisi ottaa lainaa lainkaan, ja miksi näin merkittävä muutos tuli voimaan ilman mahdollisuutta ennakointiin tai nuorten kuulemiseen.
Nuoret sanoittivat itse myös sen, minkä moni asiantuntija tunnistaa: Pitkällä aikavälillä taloudellinen ahdinko ja velkaantuminen nuorena eivät rakenna vakautta, vaan lisäävät riskejä ja kustannuksia koko yhteiskunnalle. Jos yhteiskunta on ottanut vastuun lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle, vastuu on kannettava loppuun asti myös jälkihuollossa.
Arjen turva on tulevaisuususkon perusta
Nuorten kanssa keskusteltiin myös ennakkoluuloista ja siitä, miten ratkaisevaa kaikkien nuoren elämässä olevien aikuisten suhtautuminen nuoriin on. Rohkaistaanko nuoria, luotetaanko heihin ja annetaanko heille mahdollisuus näyttää, mihin he pystyvät. Moni nuori toi esiin sen, miten suuri merkitys sillä on, että joku uskoo heihin ja sanoittaa ääneen sen, että unelmia kohti kannattaa mennä ja ne voi saavuttaa. Valitettavan usein ”lastensuojelulapsen” leima otsassa vaikuttaa siihen, mitä mahdollisuuksia nuorelle ehdotetaan ja minkälaisia polkuja hänelle tarjotaan edetä elämässä.
Ja jotta niin aikuiset kuin nuoret itsekin näkisivät kaikki positiiviset vaihtoehdot ja mahdollisuudet, niistä täytyy kertoa. Tätä nuoret pitivät hyvin tärkeänä. Tietoa ja tarinoita lastensuojelun onnistumisista täytyy jakaa enemmän. Positiiviset tositarinat eivät poista haasteita tai vaikeita kysymyksiä, mutta ne luovat niille vastapainoa ja rakentavat toivoa. Ne näyttävät, että lastensuojelun piirissä elävät nuoret elävät tavallista arkea, rakentavat tulevaisuuttaan ja kulkevat monenlaisia polkuja kohti omia unelmiaan.
Positiiviset tarinat eivät tule julkisiksi itsestään. Ne pitää tehdä näkyviksi. Työssäni SOS-Lapsikylän viestinnän vetäjänä haluan olla edistämässä sitä, että onnistumiset, unelmat ja rohkeus saavat tilaa, erityisesti silloin, kun maailma tuntuu epävarmalta.
Kun annamme tilaa nuorten kokemuksille ja osaamiselle, emme ainoastaan kuuntele. Me rakennamme parempaa tulevaisuutta yhdessä. Ja siihen haastan kaikki mukaan: Tehdään hyvä näkyväksi.
SOS-Kehittäjänuoret ovat lastensuojelun kokemusasiantuntijoita, joilla on halua kehittää lastensuojelua ja tuoda nuorten ääni kuuluviin. Kehittäjänuoren ei tarvitse olla nimenomaan SOS-Lapsikylän asiakas, vaan heillä on ylipäänsä kokemusta kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta, perhehoidosta tai lastensuojelulaitoksessa asumisesta.
