Kun kotiolot huononivat, 12-vuotias Taye keskeytti koulunkäynnin ja lähti etsimään töitä eteläisessä Etiopiassa sijaitsevan Bedellen kaupungin kaduilta tukeakseen perhettään.
Tayen äiti oli sairaana ja neljä sisarusta näki nälkää, joten vanhimpana poikana Taye joutui ottamaan roolin perheen elättäjänä. Päivittäin hän kuljeskeli kaupungin vilkkaita katuja myyden julisteita autoilijoille ja muille ohikulkijoille.
”Pyrin auttamaan äitiäni ja jakamaan hänen taakkaansa. Halusin auttaa häntä pitämään perheemme hengissä”, sanoo Taye, joka on nyt 16-vuotias. ”Perheeni oli hengenvaarallisessa tilanteessa, ja minun oli pakko tienata rahaa koulunkäynnin sijasta, jotta saisimme ruokaa. Muutenkin koulu vain stressasi minua, sillä en huonon näköni takia koskaan nähnyt taululle. Äidilläni ei ollut rahaa lääkäriin, joten en voinut korjata tätä ongelmaa.”
Vaikka Tayen tienaama raha auttoi perhettä, ei se ollut tarpeeksi. Lopulta myös hänen kaksi siskoaan jäivät välillä pois koulusta tehdäkseen työtä.
”Kun äitini oli sairas, näin kuinka hän raahasi itsensä töihin, ettei menettäisi päivän ansioita”, sanoo Taye. ”Luulen, että hän sairastui särkyneeseen sydämeen, kun jouduimme mennä nukkumaan tyhjillä vatsoilla eikä hän voinut auttaa meitä mitenkään. Stressi oli liikaa hänelle”, hän lisää.
Maaliskuussa 2017, vuosi sen jälkeen, kun Taye oli alkanut työskennellä kaduilla, SOS-lapsikyläjärjestön perheiden tukemisen ohjelma tuli mukaan perheen elämään. Hankkeen avulla perheen äiti Sadiya pystyi pitämään paremmin huolta perheestään, ja Taye ja hänen sisaruksensa pääsivät takaisin terveydenhuollon ja koulutuksen piiriin.
Vaikka hänen sisaruksensa palasivat mielellään takaisin kouluun, Taye halusi jäädä töihin tukeakseen vielä äitiään.
Sadiya pääsi lääkäriin ja tervehtyi. SOS-lapsikyläjärjestö tuki häntä myös rahallisesti, jotta hän sai avattua pienen yrityksen. Sadiya myy itse tekemäänsä injeraa, hapanta leipää joka on yksi etiopialaisen keittiön kulmakivistä.
”Siitä lähtien, kun aloimme saada tukea, perheemme tilanne on parantunut huomattavasti”, kertoo Taye. ”Sisarusteni asenne elämää kohtaan on muuttunut, ja nyt he haluavat pärjätä paremmin koulussa.”
Äiti Sadiya on myös terveempi ja pystyy tekemään töitä. ”Työskentelemme kaikki parempaa elämää kohti”, sanoo Taye. Hänellä on uudenlaista itsevarmuutta, uskoa tulevaan ja ylpeyttä. Häntä myös helpottaa, että äiti voi elää ilman jatkuvaa stressiä.
Sadiya myy tekemäänsä injeraa torilla. Injeran tekeminen on Etiopiassa iso bisnes, ja ne jotka tekevät laadukasta leipää, voivat myydä sitä esimerkiksi suuriin hotelleihin. Tämä on Sadiyan tavoite.
”Tietoni ja taitoni ovat parantuneet merkittävästi saamissani koulutuksissa. Tiedän, että voin tehdä mitä ikinä haluan, jos vain päätän niin”, sanoo Sadiya. ”Yritykseni pyörittäminen vie nykyään ison osan päivistäni. Lapseni eivät ole koronaviruksen takia koulussa, joten he auttavat minua. Tavoitteeni on olla täysin omavarainen ja tukea perhettäni. Toivon, että lapseni kasvavat itsenäisiksi aikuisiksi ja elävät hyvän elämän”, hän lisää.
Tällä hetkellä kuuden hengen perheen suurin haaste on asuminen. Heidän yhden huoneen savesta tehty majansa on vanha, eikä siellä ole esimerkiksi sähköä tai juoksevaa vettä. SOS-lapsikyläjärjestö sai hiljattain maata Etiopian hallitukselta ja luvan rakentaa Bedelleen 10 taloa haavoittuvassa asemassa oleville perheille. Yksi taloista menee Tayen ja Sadiyan perheelle.
Taye työskentelee edelleen Bedellen kaduilla. Koronaviruspandemian puhkeamisen jälkeen hän myy lähinnä kasvomaskeja ja desinfiointiainetta. Valitettavasti hän ei pääse opiskelemaan ammatilliseen kouluun, koska keskeytti koulunkäyntinsä niin aikaisin. SOS-lapsikyläjärjestön tiimi auttaa häntä avaamaan pienen kaupan kaupungin keskustaan.
Ilman koulutusta on olemassa riski, että Tayella on vaikeuksia löytää vakituista työtä. Sen lisäksi on vaara, että tulevaisuudessa myös hän joutuu lähettämään omat lapsensa töihin liian aikaisin, mistä seuraisi lapsityövoiman ja köyhyyden kierteen jatkuminen.
”Suurin huolenaiheeni on perheeni”, sanoo Taye. ”Niin kauan kuin he ovat haavoittuvassa asemassa, he tarvitsevat tukeani. Äitini on joutunut jo kokemaan niin paljon. Aion työskennellä kovasti, jotta minusta tulee menestynyt, ja voin auttaa häntä ja pelastaa hänet tulevalta stressiltä.”
