SOS-Lapsikylän suositukset lasten palvelujärjestelmän kehittämiseksi

SOS-Lapsikylän tavoitteena on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi. Selvitimme mahdollisia kehityskohteita kysymällä lasten kanssa toimivilta ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta siitä, millaisia haasteita he ovat havainneet lasten ja nuorten elämässä ja heille suunnatuissa palveluissa.

Laadimme selvityksen perusteella seuraavat toimenpidesuositukset, joissa lapsen osallisuus, osallistumisen mahdollisuudet sekä palveluiden suunnittelu lapsen tarpeista käsin tulisi toimia ohjaavina periaatteina palveluissa. Tutustu SOS-Lapsikylän toimenpidesuosituksiin palvelujärjestelmän kehittämiseksi.

Suositukset lasten hyvinvoinnin edistämiseksi

1. Lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen velvoittavuutta tulee vahvistaa ja turvata käytännön toimeenpano

Kaikessa päätöksenteossa ja palveluissa lapsen etu on kirjattava ja perusteltava, ja se toimii oikeudellisena velvoitteena.

2. Lapsille ja perheille suunnattujen palvelujen laillisuusvalvontaa tulee tehostaa

Lainsäädännön lisäksi toimeenpanon tulee olla selkeää, valvottavissa, arvioitavissa ja alueellisesti yhdenvertaista. Palveluista vastaavien tahojen tulee olla vastuussa palveluiden laadusta ja valvonnasta.

3. Lasten ja nuorten tietoisuutta oikeusturvastaan tulee vahvistaa

Varmistetaan että lapsilla ja nuorilla on tieto oikeusturvastaan sekä siihen sisältyvästä oikeudestaan vaatia palveluja, saada päätös ja hakea muutosta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten, kuten sijais- ja jälkihuollon asiakkaiden tietoisuuteen.

4. Monialaisen yhteistyön rakenteita on vahvistettava

Lapsen edun turvaamiseksi tulee tehdä monialaista yhteistyötä niiden tahojen välillä, joiden asiantuntemuksesta lapsi hyötyy. Rakenteita ja velvoitteita tulee selkeyttää. Eri hallinnonalojen tietojärjestelmät tai salassapitoon liittyvät seikat eivät saa olla yhteistyön ja lapsen arjen sujuvuuden esteenä niihin liittyvä sääntely tulee tuntea. Monialaisen yhteistyön edellytyksenä on, että ammattilaiset tuntevat sekä omat että toisten ammattiryhmien vastuualueet ja koulutuksen tulee valmistaa monialaiseen yhteistyöhön sekä lisätä vuoropuhelua eri ammattiryhmien välillä. Työnantajien tulee olla velvollinen järjestämään täydennyskoulutusta aiheesta.

5. Vanhemmuutta tulee tukea kaikissa lapsille ja perheille suunnatuissa palveluissa

Vanhemmuutta on tuettava systemaattisesti kaikissa palveluissa. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tulee olla valmiudet tukea vanhempia ja ohjata tarvittaessa avun piiriin. Tavoitteena tulee olla, että jokainen lapsi ja perhe saavat tuen mahdollisimman varhain. Lisäksi aikuisille suunnatuissa palveluissa tulee ottaa huomioon asiakkaan mahdollinen vastuu lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista ja aikuiselle annettavaa tukea tulee toteuttaa yhteistyössä lapsiperhesosiaalityön tai lastensuojelun kanssa, jotta lapsen edun mukainen huolenpito perheessä toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla aikuisen haasteista huolimatta.

6. Lasten ja perheiden osallisuutta tulee vahvistaa ja kokemustietoa hyödyntää

Lapset, nuoret ja vanhemmat ovat aktiivisia tiedon tuottajia ja heidän asiantuntemustansa tulee arvostaa. Kokemustieto tulee sisällyttää suunnitteluun ja arviointiin.

Rakenteet ja lainsäädäntö tulee perustua lapsen tarpeeseen

Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen kannalta tarpeellinen tuki ja palvelut on järjestettävä lapsen todellisen tuen tarpeen perusteella, sekä varmistamalla lainsäädännön velvoitteiden toimeenpano ja vastuunjako kaikilla tasoilla.

1. Lasten on saatava tukea myös ilman diagnoosia

Hyvinvointialueiden on varmistettava, että palveluiden saamisen edellytyksenä ei ole tietty diagnoosi, vaan lapsen tosiasiallinen tuen tarve. Lasten oikeus saada hyvinvointinsa ja kehityksensä kannalta välttämätöntä suojelua ja oikea-aikaisia tuen tarvetta vastaavia palveluja on varmistettava. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa on panostettava pedagogisiin arjen tukiratkaisuihin, jotka edistävät lapsen toimintakykyä ilman leimaavia rakenteita ja huolehdittava, että toimintaympäristöt soveltuvat erilaisille lapsille.

2. Lainsäädännön toimeenpanoa ja vastuunjakoa on vahvistettava

Lisätään ammattilaisille ja johdolle pakolliset koulutukset lainsäädännön velvoitteista, otetaan käyttöön taloudelliset seuraamukset lainvastaisista käytännöistä ja vahvistetaan valvontaelinten ratkaisujen velvoittavuutta. Vastuu lapsen edun toteutumisesta on laajennettava koskemaan myös esihenkilötasoa. Vahvistetaan kaikkien lasten kanssa toimivien ammattilaisten kykyä tunnistaa lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavia tekijöitä ja olosuhteita riittävän varhaisessa vaiheessa.

3. Kohtaamiseen ja lapsen oikeuksiin perustuvaa toimintakulttuuria tulee vahvistaa

Edistetään arvo- ja asennemuutosta toimialakohtaisilla käytännöillä, joissa lapsen edun ensisijaisuus on toimintaa ohjaava periaate. Lapsen laadukkaat kohtaamiset on priorisoitava ja niihin on varattava sekä taloudellisia että ajallisia resursseja.

Varmistetaan, että ammattilainen, jolle lapsi uskoutuu kokemuksistaan ottaa lapsen kertoman vakavasti.

Vahvistetaan toimialakohtaisia työkäytäntöjä sen varmistamiseksi, että lastensuojeluilmoituksen (Lastensuojelulaki 417/2207, 25§) tekee viipymättä se ammattihenkilö, jolle tieto lapsen tilanteesta on ensimmäisenä tullut.

Kiinnitetään erityistä huomiota palveluiden saavutettavuuteen, moninaisuuteen, tasa-arvoon ja inkluusion periaatteisiin.

Arjen ympäristöjen tulee tukea lasten hyvinvointia

Lapsen oppimisympäristöissä yhteisöllisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden on oltava oppimisen rinnalla keskeinen tavoite, joka vaatii toimenpiteitä kouluyhteisöjen vahvistamiseksi.

1. Koulun yhteisöllisen ilmapiirin rakentaminen tulee olla keskeinen prioriteetti

Kaikissa lapsen arjen toimintaympäristöissä (esim. varhaiskasvatus, koulut, kerhot ja sosiaalinen media) on edistettävä yhteisöllistä hyvinvointia ja turvallisuutta.

2. Lainsäädäntöä ja tiedonkulkua koulunuorisotyön ja opiskeluhuollon välillä tulee selkeyttää

Luodaan selkeät kansalliset mallit koulunuorisotyön ja opiskeluhuollon yhteistyölle ja ehkäistään kahden rinnakkaisen opiskeluhuollon mallin syntyminen täsmentämällä vastuut ja rakenteet.

Mielenterveyspalveluiden tulee turvata lapsen arki

Mielenterveyspalveluissa on turvattava lapsen ja vanhempien kokonaisvaltainen tuki.

1. Lasten ja nuorten psykiatrisessa hoidossa tulee huomioida lapsen kokonaisvaltainen tuki

Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon aikana sosiaalihuollon tulee varmistaa lapsen kasvuolosuhteet, jotta ne tukevat lapsen hoitoa ja kuntoutusta. Vanhempia tulee tukea ja ohjata lapsen hoidon aikana ja varmistaa, että kasvuolosuhteet lapsen kotona tukevat lapsen kuntoutusta.

2. Lainsäädännön toimeenpanon valvontaa tulee vahvistaa terveydenhuollossa

Vahvistetaan kansallista ohjausta ja valvontaa, jotta terveydenhuollon lainsäädäntöön sisältyvät lapsia koskevat velvoitteet toteutuvat yhdenmukaisesti hyvinvointialueilla.

3. Varmistetaan että lapset ja nuoret huomioidaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa

Varmistetaan, että sosiaalihuoltolakiin sisältyvä aikuisille palveluita järjestäviä tahojen velvollisuus varmistaa, että palvelua saavan asiakkaan hoidossa oleva lapsen tai lasten tuen tarpeet selvitetään. Huolehditaan, että rakenteet ovat kunnossa akuuttitilanteissa, joissa lapsen tilanne tulee selvittää viiveettä.

Vanhemmuuden tukea on vahvistettava

Vanhemmuuden tukea on vahvistettava sekä varmistettava matalan kynnyksen tuki.

1. Vanhemmuuden tukemiseen liittyviä rooleja eri palveluissa tulee selkeyttää

Vanhempien kasvatustehtävää on tuettava systemaattisesti ja pääpaino tukemisessa tulee olla ennaltaehkäisevää.

2. Matalan kynnyksen tuki on turvattava järjestöjen avulla

Varmistetaan kolmannen sektorin tulevaisuus matalan kynnyksen ja ehkäisevän tuen tarjoajana, jotta perheet saavat jatkossakin joustavaa ja arjen tarpeisiin vastaavaa tukea. Perheiden tulee saada tukea varhaisessa vaiheessa ilman arviointeja ja palvelupäätöksiä.

Köyhyyden lapsivaikutuksia on ehkäistävä

Lapsiperheköyhyyttä tulee ehkäistä.

1. Yhteisöllisten ja maksuttomien harrastusten ja harrastustilojen saatavuus on turvattava

2. Lasten kokemustietoa tulee hyödyntää

Hyödynnetään lasten kokemustietoa köyhyyden vaikutuksista arkeen ja rakennetaan pysyvät rakenteet lasten osallisuudelle paikallisella ja kansallisella tasolla. Tunnistetaan köyhyys läpileikkaavana rakenteellisena tekijänä kaikessa lapsipolitiikassa, ja varmistetaan, ettei päätöksenteko lisää eriarvoisuutta.D

Digitaalisten alustojen käyttö tulee olla turvallista lapsille

Lapsille turvallisen digimaailman ja sosiaalisen median käytön turvaamiseksi tarvitaan ikävarmennuksen ja valvonnan lisäksi aikuisten esimerkkiä sekä apua.

1. Vastuu tulee siirtää perheiltä digialustojen ylläpitäjille ja päätöksentekoon

Tunnustetaan, ettei lasten turvallisuus sosiaalisessa mediassa voi olla vain vanhempien ja lasten itsensä vastuulla. Vahvistetaan lainsäädännön ja alustojen velvoitteita lasten suojelemisessa. Varmistetaan, että alustoilla on turvallisia aikuisia, esimerkiksi etsivä nuorisotyö, poliisi tai kolmannen sektorin toimijoita lasten tukena.

Edistetään EU-tason sääntelyä, joka velvoittaa sosiaalisen median alustat suojelemaan lapsia – mukaan lukien algoritmit, mainonta, sisällöt ja vuorovaikutus. Vahvistetaan ikävarmennusta ja valvontaa sekä varmistetaan sääntelyn tehokas toimeenpano. Digitaaliset palvelut tulee suunnitella niin, että lapsen turvallisuus ei perustu vain vanhemman osaamiseen, ja että palvelut tukevat lasten oikeuksia.

2. Lasten ja nuorten näkökulma tulee huomioida digilaitteisiin ja sosiaalisen median käyttöön liittyvissä suosituksissa

Ei suunnitella tai päätetä asioita ilman lapsia ja nuoria ja heidän näkökulmaansa. Monimutkainen suojelun ja oikeuksien tasapaino digitaalisessa maailmassa ei ratkea pelkästään rajoittamalla ja kieltämällä. Uskalletaan puhua myös aikuisten digilaitteiden ja sosiaalisen median rajoittamisesta ja rangaistuksista aikuisille, jotka eivät pysty noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä myös digitaalisessa ympäristössä.

3. Vanhempien digikasvatusta on tuettava

Luovutaan pelkkään kontrolliin perustuvasta mallista ja kehitetään digikasvatusta, joka vahvistaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta sekä huomioi erilaiset tilanteet kuten lapsen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen. Vanhemmille tulee tarjota konkreettisia, käytännöllisiä välineitä arjen somekysymyksiin ja tukea heidän kykyään sanallistaa rajat ja turvallisuus lapselle.

Kiusaamisen ehkäisy on oltava kaikkien vastuulla

Jokaiselle lapselle tulee turvata kiusaamisvapaa elämä, jonka edistämiseksi tarvitaan yhteistä vastuuta.

1. Kiusaamisen ehkäisemisestä on kannettava yhteistä vastuuta

Koulujen henkilöstön osaamista tunnistamaan kiusaamisen eri muodot tulee lisätä. Kunnan velvoite on huolehtia, että jokaisessa koulussa on koko kouluyhteisöä tukeva kulttuuri, jossa välittäminen ja puuttuminen ovat koko henkilöstön vastuulla yhteistyössä kotien ja muiden auttavien tahojen kanssa. Oppilashuollon resursseja ja saavutettavuutta on lisättävä, jotta lapset saavat matalan kynnyksen tukea nopeasti.

2. Turvallinen ympäristö on taattava oppimiseen ja kouluyhteisön välillä käytävään vuorovaikutukseen

Säädetään konkreettiset sanktiot tilanteisiin, joissa perusopetuslain 29 §:n velvoite turvallisesta oppimisympäristöstä tai ilmoitus kiusaamisesta laiminlyödään — seuraukset ohjaavat käytännön toimintaa. Tarkennetaan lain 29 §:n 7 momenttia niin, että koulun vastuu kattaa myös saman koulun oppilaiden välisen kiusaamisen ja häirinnän somessa. Edellytetään kouluilta selkeää vastuuta puuttua verkossa tapahtuviin ilmiöihin, jotka liittyvät kouluyhteisöön.

Oikea-aikaiset palvelut on taattava erityistä tukea tarvitseville lapsille

Lapsen oikeus erityiseen suojeluun tulee varmistaa siten, että lapsen etu toteutuu.

1. Lapsen etu on huomioitava kaikessa lapsen arkeen ja elämään liittyvissä päätöksissä

Lastensuojelulain mukaista velvoitetta kirjata jokaiseen lastensuojelupäätökseen yksilöity ja perusteltu lapsen edun arviointi sekä sen vaikutusta ratkaisuun tulee valvoa. Säännöksen mukaista toimintaa lapsen edun arvioinnista tulee toteuttaa valtakunnallisesti yhdenvertaisin käytäntein. Lapsen edun arvioinnin laiminlyöntiin tai lapsen edun vastaiseen toimintaan tulee kytkeä hallinnollinen tai taloudellinen seuraamus hyvinvointialueille.

2. Lapsen oikeus päästä lastensuojelun palveluihin oikea-aikaisesti on turvattava

Selkeytetään sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapintaa niin, että lapsen asiakkuus siirretään oikea-aikaisesti lastensuojeluun. Velvoitetaan hyvinvointialueet käynnistämään huostaanoton valmistelu viivytyksettä, kun lapsen tilanne sitä edellyttää. Erotellaan selkeästi matalan kynnyksen palvelut, varhainen tuki ja lastensuojelu, jotta oikea tuki käynnistyy oikea-aikaisesti.

3. Terveydenhuollon vastuuta ja monialaisen yhteistyön toteutumista on vahvistettava

Varmistetaan riittävällä koulutuksella ja ohjauksella, että terveydenhuollon toimijat noudattavat lakia (Terveydenhuoltolaki 69§) ja järjestävät lapsen hoidon viipymättä, kun lastensuojelun tarve liittyy terveydenhuoltoon. Tehostetaan valvontaa tämän toteutumisesta ja varmistetaan että sijaishuollon asiakassuunnitelmissa on konkreettinen suunnitelma terveydenhuollon järjestämisestä. Otetaan käyttöön pakollinen monialainen koulutus lastensuojelun, terveydenhuollon ja sivistyspalveluiden ammattilaisille yhteisestä vastuusta.

4. Sijaishuollon laatua, toimintakulttuuria ja valvontaa on vahvistettava

Säädetään valtakunnalliset vähimmäisvaatimukset sijaishuollon henkilöstörakenteelle, työkokemukselle ja työnohjaukselle. Estetään kelpoisuusvaatimusten heikentäminen ja vahvistetaan vastavalmistuneiden sekä uusien työntekijöiden tukea. Velvoitetaan sijaishuoltoyksiköt arvioimaan toimintakulttuuriaan lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta. Lisätään ennakoivaa valvontaa ja otetaan käyttöön taloudelliset sanktiot lain ja perusoikeuksien laiminlyönneistä sekä vahvistetaan oikeusasiamiehen toimivaltuuksia.

5. Jälkihuollon ja sijaishuoltopaikan valintaa tulee yhdenvertaistaa

Laajennetaan jälkihuollon subjektiivinen oikeus koskemaan myös lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa olleita nuoria. Määritellään jälkihuollon sisällöt valtakunnallisesti niin, että painotus on turvallisissa ihmissuhteissa ja arjen tuessa. Varmistetaan, ettei sijaishuoltopaikan valinta voi perustua kustannussyihin, ja velvoitetaan arvioimaan jokainen paikanvaihto lapsen edun näkökulmasta. Tehostetaan perhehoitajien alkuvalmennusta ja säädetään täydennyskoulutus, tuki ja työnohjaus pakolliseksi. Valvotaan, että lapsivaikutusten arviointi on velvoittavasti osa päätöksentekoa.