SOS-Lapsikylän tavoitteena on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi. Kannamme vastuuta yhteiskunnastamme ja työskentelemme heikommassa asemassa olevien hyväksi. Puolustamme lapsen oikeuksia ja puutumme työssämme epäkohtiin. Selvitimme mahdollisia kehityskohteita kysymällä lasten kanssa toimivilta ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta siitä, millaisia haasteita he ovat havainneet lasten ja nuorten elämässä ja heille suunnatuissa palveluissa.
Laadimme selvityksen perusteella toimenpidesuositukset, joissa lapsen osallisuus, osallistumisen mahdollisuudet sekä palveluiden suunnittelu lapsen tarpeista käsin tulisi toimia ohjaavina periaatteina palveluissa. Merkittävimmiksi kehityskohteiksi nousivat seuraavat aiheet.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin vahvistaminen edellyttää yhtenäistä palvelujärjestelmää, jossa tuki jatkuu katkeamattomasti palveluiden välillä ja joustaa tarvittaessa. Palvelupolkujen on oltava selkeitä ja sujuvia, jotta lapsi tai nuori ei jää tarvitsemansa tuen kanssa yksin siirtymävaiheessa. Erityisen tärkeää on varmistaa ennaltaehkäisevän työn riittävä resursointi ja panostaa varhaiseen tukeen, joka on saavutettavaa ja tarjolla niin kauan, kuin tarve sitä edellyttää. Lapsille ja nuorille on oltava heidän tarpeitaan vastaavia palveluita jo ennen tilanteiden kärjistymistä, eikä tuen saamisen edellytyksenä tulisi olla diagnoosi.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen lisäksi on huolehdittava vanhemmista. Vanhempien kasvatustyötä on tuettava ja heille on tarjottava oikea-aikaista ja heidän tarpeisiinsa riittävää ja sopivaa apua.
Kiusaamisen ehkäisy vaatii useiden toimijoiden tiivistä yhteistyötä: kodin aikuisten, koulun ja tarvittaessa muiden ammattilaisten on yhdessä huolehdittava siitä, ettei yksikään lapsi jää kiusaamistilanteessa yksin.
SOS-Lapsikylän tekemä selvitys kokoaa lasten kanssa toimivien näkemyksiä lasten ja nuorten palveluiden säröistä Suomessa. Selvityksen aineisto on kerätty vuoden 2025 aikana kyselylomakkeella (N=101) sekä asiantuntijahaastatteluina (N=5) lasten ja nuorten kanssa toimivilta ammattilaisilta ja vapaaehtoisilta sosiaali- ja terveysalalla, kasvatuksen ja koulutuksen, sekä harrastusten ja vapaa-ajan toimialoilla.
Tutustu SOS-Lapsikylän toimenpidesuosituksiin palvelujärjestelmän kehittämiseksi.
Anna Hiltunen
Vaikuttamis- ja ohjelmatyön asiantuntija
SOS-Lapsikylä
Rosa Kalliomaa
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
SOS-Lapsikylä
Selvityksen taustalla on Norjan SOS-Lapsikylän, SOS-Barnebyer Norge, julkaisu vuodelta 2023 “100 hull vi lar barna falle i”. Julkaisussa kuvataan sata erilaista säröä, joissa lasten suojelemiseksi tarkoitettu järjestelmä Norjassa rakoilee eri vaiheissa lapsen elämää.
Selvityksen pohjalta SOS-Lapsikylä Norja laati ehdotukset muutoksiksi, joissa lapsen osallisuus, osallistumisen mahdollisuudet sekä palveluiden suunnittelu lapsen tarpeista käsin tulisi toimia ohjaavina periaatteina palveluissa. Ehdotuksissa korostui tarve järjestelmän joustavuudelle, oikea-aikaisille sekä ennaltaehkäiseville palveluille.
Lapsen hyvinvoinnin tukea sekä yhdenvertaisten palveluiden toteutumista ohjaavat lainsäädäntö ja erilaiset monialaisen yhteistyön rakenteet. Lainsäädännön keskiössä ovat lapsen oikeudet. Hallinnollisesti lasten ja nuorten palvelut jakautuvat useille toimijoille.
Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveyspalveluista, kuten lastensuojelusta, neuvoloista, perhepalveluista sekä kouluterveydenhuollon ja opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluista. Kunnat järjestävät varhaiskasvatuksen, perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen sekä nuorisotyön ja kolmas sektori täydentää kokonaisuutta erilaisilla matalan kynnyksen palveluilla, jotka eivät yleensä vaadi asiakkuutta.
Monialainen yhteistyö on lakisääteinen velvoite useissa laeissa kuten Lastensuojelulaissa (417 /2007), Sosiaalihuoltolaissa (1301/2014), Varhaiskasvatuslaissa (540/2018), Perusopetuslaissa (628/1998), Terveydenhuoltolaissa (232/2010) ja Oppilas- ja opiskeluhuoltolaissa (1287/2013). Yhteistyön käytännön toteutusta kuitenkin vaikeuttavat resurssien niukkuus ja palveluiden erilaiset toimintakulttuurit.
Arjessa lainsäädännön luoma vastuunjako näyttäytyy pirstaleisena, mikä vaikeuttaa kokonaisvaltaista, lapsen tarpeista lähtevää palvelujen suunnittelua ja toteutusta, kun yhteistyökäytänteet ja vastuut ovat epäselviä (ks. esim. Tulensalo ym., 2017). Lisäksi haasteena voi olla, ettei organisaatioiden tietojärjestelmät useinkaan keskustele keskenään, jolloin perheet joutuvat usein itse koordinoimaan palveluja ja välittämään tietoa toimijalta toiselle (ks. esim. Holopainen ym., 2023).
Lasten ja nuorten palveluiden välillä ei ole aina selkeää ja sujuvaa linjausta siitä, mikä tuki kuuluu kenellekin toimijalle ja kuinka siirtymät palveluiden välillä toimivat, eikä ennaltaehkäisevää työtä ole aina riittävästi integroitu osaksi palvelurakenteita. Siirtymien tulisi olla sujuvia ennaltaehkäisevästä työstä erityiseen tukeen, sekä toisinpäin.
Tutkittuun tietoon perustuvia toimintamalleja, kuten yhteisövaikuttavuustyö, on kehitetty vahvistamaan monialaista yhteistyötä perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhteisövaikuttavuustyöstä on saatu hyviä tuloksia, mutta täyteen potentiaaliin kasvaakseen se vaatisi vielä mallin systemaattista hyödyntämistä valtakunnallisesti. (ks. Tolonen ym., 2025.)
Poliittisella toimintaympäristöllä sekä hallitusohjelmilla on vaikutuksia ihmisten arkeen, koettuun hyvinvointiin sekä talouteen. Petteri Orpon vuonna 2023 aloittaneella hallituksella on mittavia valtiontalouden sopeuttamisen tavoitteita, joilla on vaikutuksia sosiaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin alueilla.
Orpon hallitusohjelmassa mielenterveyden ja perhekeskustoiminnan edistämisestä on useita kirjauksia, mutta yhtä aikaa on tehty merkittäviä leikkauksia sosiaaliturvaan, kuten esimerkiksi poistettu työttömyysturvan lapsikorotukset sekä suojaosat. Tämä on tehty, vaikka YK:n lapsen oikeuksien komitea (2023) on suosituksissaan antanut Suomelle kehotuksen välttää sellaisten sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, joilla on vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja lapsiperheiden toimentuloon (ulkoministeriö, 2023). Joidenkin arvioiden mukaan mm. edellä mainitut heikennykset voivat lisätä pienituloisten määrää yli 100 000 henkilöön, joka voisi vaikuttaa jopa 27 000 alaikäisen lapsen arkeen (THL, 2025; Itla, 2025a).
Myös lastensuojelussa on tapahtunut heikennyksiä, sillä hallitus laski jälkihuollon ikärajaa (HE 56/2023; Lastensuojelulaki, 75§). Toimintaympäristöön, jossa lapset ja nuoret elävät, kuten kasvatus- ja koulutuspalveluihin, sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin vaikuttavat edellä mainittujen haasteiden lisäksi monenlaiset laaja-alaiset ilmiöt. Esimerkiksi koronapandemian jälkeinen hoito- ja hoivavelka vaikuttaa edelleen palvelujärjestelmän toimivuuteen aiheuttaen tuen tarpeen suuren määrän (Hetemaa ym., 2022).
Aineisto on kerätty kesä-lokakuun 2025 välisenä aikana sähköisellä kyselylomakkeella sekä asiantuntijahaastatteluina. Kyselylomaketta välitettiin SOS-Lapsikylän sosiaalisen median kanavissa, kuten Instagramissa ja Facebookissa, LinkedInissä, sekä SOS-Lapsikylän sidosryhmien uutiskirjeissä.
Kyselyyn vastasi 101 lasten ja nuorten parissa toimivaa ammattilaista sekä vapaaehtoista sosiaalialalta, terveydenhuollosta, kasvatuksen ja koulutuksen sekä harrastuksen ja vapaa-ajan toimialalta. Eri ammattiryhmien vastaajatilastot löytyvät tarkemmin eriteltynä taulukosta 1.
Kyselylomakkeella oli yhteensä 10 kysymystä ja taustatietojen lisäksi se sisälsi pääasiassa avoimia jotka liittyivät erityisesti lasten ja nuorten elämässä havaittuihin haasteisiin, palvelujärjestelmän haasteisiin vastata lasten ja nuorten palvelutarpeisiin, sekä organisaatioiden tunnistamiin haasteisiin palveluissa.
Kyselyn lopussa vastaajat saivat ilmoittautua jatkohaastatteluihin, jotka toteutettiin kahtena erillisenä ryhmähaastatteluna. Noin tunnin mittaisiin haastatteluihin osallistui viisi lasten ja nuorten palveluissa toimivaa ammattilaista. Aineiston analyysi on toteutettu aineistolähtöisesti laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Laadulliselle sisällönanalyysille ominaiseen tyyliin aineiston analyysi aloitettiin huolellisesta tutustumisesta sisältöön ja tunnistamalla sieltä tutkimusongelman kannalta merkittävät ilmaukset. Aineiston analyysi jatkui ryhmittelemällä ja luokittelemalla koodeja yhteensopiviksi luokiksi ja lopulta käsitteellistettiin aiheita laajemmiksi teemoiksi. (Tuomi & Sarajärvi, 2002; 2008.) Analyysin tuloksena syntyi kahdeksan teemaa.
Teemojen nimeämisen pohjana on toiminut aineistossa nousevat ilmiöt, jotka on rakennettu sisältöä kuvaaviksi kokonaisuuksiksi.
Tässä luvussa tulokset on raportoitu analyysin pohjalta syntyneiden teemojen muodossa ja edustavat ammattilaisten ja vapaaehtoisten näkemyksiä aiheesta kukin oman tehtävänsä viitekehyksestään käsin. Tutustu SOS-Lapsikylän toimenpidesuosituksiin.
Palvelujärjestelmän haasteet olivat aineistossa eniten esiintyvä teema ja kytkeytyivät vahvasti myös muiden teemojen yhteyteen. Palveluiden sirpaleisuus on asiakkaan näkökulmasta haasteellista, sillä se saattaa johtaa tilanteeseen, jossa jokaista palvelua tulee hakea erikseen. Erityisen haavoittavaa palveluiden sirpaleisuuden on havaittu olevan henkilöille, jotka käyttävät paljon terveyspalveluita, sillä heikko yhteistyö voi vaikuttaa hoidon jatkuvuuteen ja siirtymiin palveluiden välillä (Hujala, Taskinen & Rissanen, 2017; Hujala ym., 2019). Seuraavissa esimerkeissä palveluiden pirstaleisuuden vaikutukset konkretisoituvat, kun aineistossa esiintyneet ammattilaiset ja vapaaehtoiset arvioivat näiden vaikutuksia asiakkaan elämään.
“”Ei ole poikkeuksellista, että nuorella on esim. lastensuojelun tai nuorisopsykiatrian asiakkuus, mutta hän hakee silti tukea vapaaehtoistoiminnasta. Syy on usein se, että vapaaehtoistoiminnasta apua/tukea saa ”yhdeltä luukulta”, mutta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaana pohditaan, että kenelle toimijalle asia kuuluu.” vapaaehtoinen 1, sosiaaliala”
“”Päihde-ja mielenterveyshoitoa ei saa samaan aikaan, tai oikeastaan mikään palvelu ei voi pyöriä samaan aikaan, vaikka se olisi tarpeellista. — Jokainen taho varjelee tarkkaan sitä, mikä heille kuuluu tehtäväksi ja lopulta voi käydä niin, ettei kukaan tee mitään.” sosiaalialan ammattilainen 2, yksityinen palveluntuottaja”
“”Ehkä voi puhua enemmän siitä, että palvelut ovat liikaa hajallaan ja kiireessä yhteistyötä ei tehdä siinä määrin kuin se olisi tarpeen.” sosiaalialan ammattilainen 6, julkinen sektori”
Diagnoosikeskeisyys voi näkyä hidasteena tai jopa esteenä palveluiden saamiselle, kuten seuraavassa esimerkissä todetaan.
“ ”–lapsi on ”palveluiden välimaastossa” tai esim. ilman diagnoosia, mutta selkeästi tuen puutteessa” ammattilainen 3, sosiaaliala, yksityinen palveluntuottaja”
Suomessa palvelut on rakennettu yksilökeskeisiksi ja asiantuntijalähtöisiksi, joissa ammattilaisen osaamista korostetaan. Viime vuosina palveluita on kehitetty suuntaan, jossa asiakasta pyritään saamaan paremmin osalliseksi asiakassuunnitelmaan. (Ristolainen ym., 2020; ks.myös Timperi, 2022.) Silti monialainen yhteistyö ja osaamisen jakaminen eri ammattilaisten välillä on keskeinen tavoite, sillä monialaista yhteistyötä eri toimijoiden välillä painotetaan monessa laissa kuten esimerkiksi Sosiaalihuoltolaissa, 41§; Lastensuojelulaissa, 14§; Varhaiskasvatuslaissa, 7§ ja Perusopetuslaissa).
Monialainen yhteistyö on asiakkaan etu mutta vaatii toimijoilta monenlaisia resursseja kuten aikaa, tiedon jakamista sekä hyödyntämistä asiakkaan edun tavoittelemiseksi.
Monialainen yhteistyö on asiakkaan etu mutta vaatii toimijoilta monenlaisia resursseja kuten aikaa, tiedon jakamista sekä hyödyntämistä asiakkaan edun tavoittelemiseksi (Timperi, 2022; Sainio ym., 2025). Sen sijaan heikko yhteistyö eri ammattilaisten välillä voi johtaa siihen, että palveluissa hoidetaan yksittäistä asiaa, oiretta tai perheenjäsentä ilman käsitystä kokonaisuudesta.
Perhekeskukset pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen kokoamalla lasten, nuorten ja perheiden palveluita osaksi yhtenäistä perhekeskustoimintaa, mutta alueiden välillä on eroja mm. palvelutarjonnassa sekä resursoinnissa (Kalmari, Kekkonen & Nieminen, 2025).
Tähän haasteeseen on tarjottu ratkaisuja SOS-Lapsikylän Perhekumppani®-palvelussa, jonka tavoitteena on tarjota perheille juurisyitä hoitavaa tukea kokonaisvaltaisesti.
Hyvinvointialueiden taloushaasteet ovat johtaneet palveluiden karsimiseen ja siihen, että ammattilaisten käytännöt eivät ole aina oikea-aikaisia. Valtiovarainministeriön (2024) mukaan tilanne näyttää synkältä myös tulevaisuudessa. Kun palvelut toimivat hitaasti, niitä vähennetään tai ne vaativat diagnoosia, on odotettavissa, että korjaavaa työtä tehdään enemmän myös ehkäisevän työn puolella, kuten seuraavien esimerkkien ammattilaiset arvioivat.
“”–palvelut eivät vedä, osaajista pulaa, korjaava työ valuu varhaisen tuen työntekijöille, ennaltaehkäisevään työhön ei resurssoida tarpeeksi.” sosiaalialan ammattilainen 9, julkinen sektori”
“” Saadut palvelut myös lopetetaan melko pian,kun perheen tilanne tms. tuntuu yhtään helpottavan eli liian nopeasti. Tämä vaikuttaa niin, että meidän ennaltaehkäiseväksi tarkoitettu palvelu ruuhkautuu asiakkaista, jotka eivät sinne oikeastaan kuulu.” sosiaalialan ammattilainen 8, yksityinen palveluntuottaja”
Ammattilaiset kantavat huolta järjestöjen ennaltaehkäisevistä palveluista, sillä monien sosiaali- ja terveysjärjestöjen tulevaisuus näyttää epävarmalta rahoitushaasteiden vuoksi. Pelkästään hallituksen säästötoimina on suunniteltu kuluvalle hallituskaudelle yli 60 %:n leikkauksia järjestöjen valtionavustuksiin, joista monet järjestöt ovat riippuvaisia (ks. esim. Soste, 2025). Lisäksi tällä hetkellä yleisesti heikko taloustilanne vaikuttaa myös muihin rahoitusmahdollisuuksiin. Kyselyyn vastanneet ja haastatteluihin osallistuneet ammattilaiset kuvasivat huoltaan erityisesti palveluiden heikon resurssoinnin näkökulmasta, sekä sen, ettei palveluita ylipäätään tarjota riittävän ennaltaehkäisevästi, vaan palvelun saaminen edellyttää kriisiä tai jo kärjistynyttä tilannetta.
“”Resurssit kohdistuvat usein vasta kriisitilanteisiin, jolloin ennaltaehkäisevä työ jää vähälle. Matalan kynnyksen palvelut, kuten opiskeluhuollon palvelut (kuraattoripalvelut ensi sijassa), ovat muuttumassa yhä enemmän korjaavaksi työksi, mikä kaventaa niiden mahdollisuuksia tukea lapsia ja nuoria varhaisessa vaiheessa. –” sosiaalialan ammattilainen 7, julkinen sektori”
Hyvinvointialueiden on varmistettava, että palveluiden saamisen edellytyksenä ei ole tietty diagnoosi, vaan lapsen tosiasiallinen tuen tarve. Lasten oikeus saada hyvinvointinsa ja kehityksensä kannalta välttämätöntä suojelua ja oikea-aikaisia tuen tarvetta vastaavia palveluja on varmistettava. Kouluissa ja varhaiskasvatuksessa on panostettava pedagogisiin arjen tukiratkaisuihin, jotka edistävät lapsen toimintakykyä ilman leimaavia rakenteita ja huolehdittava, että toimintaympäristöt soveltuvat erilaisille lapsille.
Lisätään ammattilaisille ja johdolle pakolliset koulutukset lainsäädännön velvoitteista, otetaan käyttöön taloudelliset seuraamukset lainvastaisista käytännöistä ja vahvistetaan valvontaelinten ratkaisujen velvoittavuutta. Vastuu lapsen edun toteutumisesta on laajennettava koskemaan myös esihenkilötasoa. Vahvistetaan kaikkien lasten kanssa toimivien ammattilaisten kykyä tunnistaa lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavia tekijöitä ja olosuhteita riittävän varhaisessa vaiheessa.
Edistetään arvo- ja asennemuutosta toimialakohtaisilla käytännöillä, joissa lapsen edun ensisijaisuus on toimintaa ohjaava periaate. Lapsen laadukkaat kohtaamiset on priorisoitava ja niihin on varattava sekä taloudellisia että ajallisia resursseja. Varmistetaan, että ammattilainen, jolle lapsi uskoutuu kokemuksistaan ottaa lapsen kertoman vakavasti. Vahvistetaan toimialakohtaisia työkäytäntöjä sen varmistamiseksi, että lastensuojeluilmoituksen (Lastensuojelulaki 417/2207, 25§) tekee viipymättä se ammattihenkilö, jolle tieto lapsen tilanteesta on ensimmäisenä tullut. Lapsen ei tule olla tulkkina tai vastuussa palveluiden hakemisesta. Kiinnitetään erityistä huomiota palveluiden saavutettavuuteen, moninaisuuteen, tasa-arvoon ja inkluusion periaatteisiin.
Aineiston mukaan lasten koulupoissaolot työllistävät ammattilaisia, mutta niihin puuttuminen koetaan haastavana. Ammattilaiset kokivat, että sopivia tukimuotoja koulupoissaolojen kitkemiseksi on vaikea löytää ja yhteistyörakenteita eri toimijoiden välille tarvittaisiin lisää, kuten seuraavissa esimerkeissä peräänkuulutetaan.
“”Koulupudokkuuteen ja koulupoissaoloihin puuttumisessa haasteena on välillä sopivan tuen löytäminen. Varsinkin tilanteet, joissa nuori on jättäytynyt täysin kotiin ja kouluuntulo tuntuu hyvin ahdistavalta. Tarvittaisiin vahvempaa yhteistyötä eri palveluiden välillä. Ja mikään palvelu ei oikein tue riittävästi yksinään siinä, että nuori pystyisi vähitellen tulemaan kouluun.” sosiaalialan ammattilainen 5, julkinen sektori”
Suomalainen peruskoulujärjestelmä perustuu Oppivelvollisuuslakiin, sekä oppilaan oikeuteen oppia ja käydä koulua (Perusopetuslaki). Koulu on lapsen elämän kannalta keskeinen toiminta- ja kasvuympäristö, jolla on oppimis- ja kasvatustehtävien lisäksi lukuisia inhimillisiä ja sosiaalisia tavoitteita tukea ja edistää lasten hyvää elämää ja tulevaisuutta (OPH, 2014). Oppilaalla on myös oikeus saada tukea koulunkäyntiin (Perusopetuslaki,20§; OPH, 2014). Kouluterveyskyselyn (2023) mukaan yhä useampi lapsi tarvitseekin tukea koulunkäyntiinsä tai koulusta suoriutumiseen, joka herättää huolta ammattilaisissa.
Yhteistyön mahdollisuuksiin voi vaikuttaa myös hallintojen eriytyminen vuonna 2023 toteutetun hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Oppilas- ja opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologipalveluista, sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta vastaavat nykyään hyvinvointialueet (Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki 1287/2013), kun taas opetuksen järjestäminen on edelleen kuntien vastuulla (Perusopetuslaki). Tämä voi aiheuttaa resursoinnin lisäksi haasteita myös käytännön arjessa, kuten tiedonkulussa, salassapitoon liittyvissä seikoissa tai ylipäätään oikeiden ammattilaisten tavoittamisessa (Holopainen ym., 2023).
Seuraavissa esimerkeissä kyselyyn vastaajat viittaavat tiedonkulun haasteisiin, kun osa kouluissa työskentelevistä ammattilaisista jää kertomansa mukaan esimerkiksi Wilma-tunnusten ulkopuolelle.
“”Oppilashuoltopalveluiden osalta voi esimiehillä olla haastetta siinä, että palvelut kuuluvat eri hallintokuntaan kuin koulut. Oppilashuollon ja varhaisen tuen palveluiden välinen yhteistyö on ollut olematonta.” sosiaalialan ammattilainen 6, julkinen sektori”
“” (–)Ammattikuntien välisten raja-aitojen rikkomiseen tarvittaisiin esihenkilöiden ja johdon systemaattista panostusta.” sosiaalialan ammattilainen 11, julkinen sektori”
Koulu ja koulun henkilöstö ovat merkittävässä roolissa lasten arjen tukijana, sillä he tavoittavat suurimman osan lapsista lähes päivittäin. Tuoreimman kouluterveyskyselyn mukaan yhä useampi oppilas kokeekin opettajan olevan kiinnostunut oppilaidensa kuulumisista ja yhteistyö oppilaiden ja opettajien välillä on parantunut. Samaan aikaan vain noin puolet oppilaista kokee voivansa puhua opettajalle asioista, jotka painavat mieltä (OPH, 2025).
Monissa tilanteissa koulun henkilöstöllä on paljon tietoa lapsen arjesta ja sen sujuvuudesta kouluympäristössä. Sen vuoksi on tärkeää, että koulu on mukana monialaisessa yhteistyössä aina silloin, kun se nähdään lapsen eduksi ja mahdollisen hoitopolun kannalta tarpeelliseksi. Eri hallinnon alojen byrokratia tai eri tietojärjestelmät eivät saa estää monialaisen yhteistyön toteutumista.
Kaikissa lapsen arjen toimintaympäristöissä (esim. varhaiskasvatus, koulut, kerhot ja sosiaalinen media) on edistettävä yhteisöllistä hyvinvointia ja turvallisuutta.
Koulun perustehtävää on täsmennettävä niin, että yhteisöllinen hyvinvointi on oppimistulosten rinnalla keskeinen tavoite.
Kouluissa tulee hyödyntää lapsilta saatavaa tietoa kuten kouluterveyskyselyn vastauksia vahvistamaan koko henkilöstön roolia yhteisön rakentajina sekä kehittämään rakenteita lisäämään osallisuuden kokemuksia myös kouluyhteisöön heikommin kiinnittyvillä lapsilla.
Opettajien työrauha on turvattava opetusta varten ja kouluissa on varmistettava riittävän monialainen henkilöstö edistämään yhteisöllistä hyvinvointia.
Luodaan selkeät kansalliset mallit koulunuorisotyön ja opiskeluhuollon yhteistyölle ja ehkäistään kahden rinnakkaisen opiskeluhuollon mallin syntyminen täsmentämällä vastuut ja rakenteet.
Uudistetaan lainsäädäntöä niin, että nuorisotyöllä on oikeus välittää tietoa opiskeluhuoltoon lapsen edun mukaisesti salassapitosäännösten estämättä.
Selkeytetään moniammatillisen yhteistyön toimivaltuudet niin, että työntekijät voivat toimia ilman riskiä salassapitovelvoitteen rikkomisesta.
Tuoreimpien Kouluterveyskyselyiden (2023; 2025) mukaan suurin osa lapsista on tyytyväisiä elämäänsä ja voi hyvin, mutta yhä useampi lapsi kokee huonovointisuutta ja tarvitsee apua. Samojen kyselyiden mukaan haasteet lasten elämässä liittyvät usein esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin, haasteisiin koulunkäynnissä ja elintavoissa sekä esimerkiksi liittyen heikkoon osallisuuden kokemukseen.
Kun tuen tarpeet kasvavat, palveluilla tulisi olla riittävästi resursseja vastaamaan niihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toisaalta on tärkeää erottaa vakavasti oireilevat sekä lapset ja nuoret, joiden mielenhyvinvoinnin vaihtelut ovat osa normaalia lapsen kehitystä. Lasten ja nuorten mielenterveyttä tulee vahvistaa yhä enemmän ennaltaehkäisevien toimenpiteiden avulla.
Selvityksen tuloksissa mielenterveyteen liittyvät kysymykset ja huolet korostuivat. Ammattilaisia huolestutti erityisesti mielenterveyspalveluiden saatavuus sekä lapsen tilanteeseen sopivan avun löytyminen oikea-aikaisesti.
“”Ehkä sellaiset arkisemmat huolet ja niiden ymmärtäminen, tunteiden sanoittaminen. Tällä hetkellä korkea kynnys saada apua jonka vuoksi lapset ja nuoret eivät hae varhaisessa vaiheessa apua, koska kokevat ettei heidän ”huolet” ole riittävän isoja.” sosiaalialan ammattilainen 16, yksityinen palveluntuottaja”
“” (–) Monimutkaisissa mielenterveyden ja elämänhallinnan ongelmissa palvelut ovat pirstaleisia ja jonot palveluihin pitkiä. Opiskeluterveydenhuollossa on jatkuva lääkäripula ja välillä on aikoja, ettei lääkäriä ole ollenkaan. Ajanvaraukset menevät pahimmassa tapauksessa kuukausien päähän. Syynä ensiksi mainittuun on ainakin resurssipula ja opetusalaan kohdistuneet leikkaukset. Tukea tarvittaisiin usein myös nuorten kotona esim. nuoren saattamisessa kouluun, herättämisessä, ahdistuksen kanssa pärjäämisessä, toiminnanohjauksessa jne.” sosiaalialan ammattilainen 17, julkinen sektori”
“”Läheisestään huolta kantavat nuoret (läheisellä esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelma) jäävät palvelujärjestelmässä näkymättömiksi. Järjestöt pyrkivät vastaamaan tähän (..), mutta systemaattista ohjausta ei tehdä esimerkiksi terveydenhuollon puolelta, jos perheessä on haasteita.” järjestötyöntekijä 1”
Vastauksissa korostuivat erilaiset ilmaisut ruuhkautuneista palveluista, kohtuuttoman pitkistä jonoista tai siitä, että palveluun ei pääse ollenkaan. Suomessa lasten ja nuorten välistä eriarvoisuutta lisäävät alueelliset erot palveluissa. Esimerkiksi mielenterveys- ja päihdepalveluissa ja resurssoinnissa on suuria alueellisia eroja mutta haasteiksi on tunnistettu myös mielenterveyttä edistävien toimintamallien puute ja yhteistyökäytänteet sen edistämiseksi (Solin & Tamminen, 2025; ks. myös Valtiontalouden tarkastusvirasto, 2024).
Kouluterveydenhuolto ja siellä ikävuosittain toteutuvat koululaisen terveystarkastukset ovat kouluterveydenhuollon keskeinen tehtävä ja osa ennaltaehkäisevää kouluterveydenhuoltoa, joiden tarkoituksena on huolehtia koululaisten hyvinvoinnista laaja-alaisesti (Aalto-Setälä ym., 2023; Terveydenhuoltolaki 1326/2010, 16) Koronapandemian aikana vuosittaisia koululaisten terveystarkastuksia jouduttiin siirtämään ja osittain niitä jäi myös toteuttamatta ja tämä saattoi jättää osan lapsista ja nuorista oikea-aikaisen avun ulkopuolelle (Hetemaa ym. 2022).
Lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon aikana sosiaalihuollon tulee varmistaa lapsen kasvuolosuhteet, jotta ne tukevat lapsen hoitoa ja kuntoutusta. Vanhempia tulee tukea ja ohjata lapsen hoidon aikana ja varmistaa, että kasvuolosuhteet lapsen kotona tukevat lapsen kuntoutusta.
Vahvistetaan kansallista ohjausta ja valvontaa, jotta terveydenhuollon lainsäädäntöön sisältyvät lapsia koskevat velvoitteet toteutuvat yhdenmukaisesti hyvinvointialueilla.
Varmistetaan, että sosiaalihuoltolakiin sisältyvä aikuisille palveluita järjestäviä tahojen velvollisuus varmistaa, että palvelua saavan asiakkaan hoidossa oleva lapsen tai lasten tuen tarpeet selvitetään. Huolehditaan, että rakenteet ovat kunnossa akuuttitilanteissa, joissa lapsen tilanne tulee selvittää viiveettä.
Kyselyn vastauksissa korostui ammattilaisten kantamana huoli perheistä ja tarve tukea vanhempien kasvatustehtävää sekä vahvistaa vanhemmuustaitoja nähtiin suurena. Seuraavissa esimerkeissä nousivat esille monenlaiset vanhemmuutta ja perhe-elämää haastavat ilmiöt kuten ylisukupolviset ongelmat, vanhempien kokema yksinäisyys sekä palveluiden sirpaleisuus.
“”Lasten ja nuorten hyvinvointi lähtee vanhemmista. Vanhemmat tarvitsevat konkreettista tukea kasvatustehtäväänsä. Yhteisöllisyys on vähentynyt, ja vanhemmat voivat jäädä liian yksin. Jokainen hoitaa vain ns. omaa tonttiaan, katsooko kukaan kokonaisuutta. Erityisesti ls-asiakkuuden omaaville vanhemmille pitäisi olla helposti saatavilla terapiatukea käsitellä omaa menneisyyttään ylisukupolvisuuden katkeamiseksi.” sosiaalialan ammattilainen 14, yksityinen palveluntuottaja”
“”(–)Toisaalta ongelmia on jo ihan perhekuntatasolla, vanhemmat ovat väsyneitä ja kiireisiä, ongelmat usein ylisukupolvisia ja näihin ei ole saatu riittävästi tukea aikanaan.” sosiaalialan ammattilainen 13, yksityinen palveluntuottaja”
Vanhempien hyvinvointi on merkittävä tekijä koko perheen hyvinvoinnin kannalta, sillä vanhempien kokemat haasteet vaikuttavat lapseen ja muuttavat koko perheen arkea ja hyvinvointia (esim. Itla, 2025b; Sorkkila ym., 2021; Henttonen & Lehikoinen, 2023). Vanhemmuus sekä kiintymys syntyvään lapseen alkaa muodostua jo odotusvaiheessa. Odotusajan sekä varhaislapsuuden kasvuympäristön tiedetään vaikuttavan myös lapsen kehitykseen myös myöhemmässä vaiheessa (Henttonen & Lehikoinen, 2023) ja siksi on tärkeää, että vanhemmuutta tuetaan jo ensimetreiltä asti, kuten seuraavassakin esimerkissä peräänkuulutetaan.
““Tuki perheille jää hataraksi jo neuvolavaiheessa, kun vastaanottokäyntejä on vähän ja kodin olosuhteita ei käydä katsomassa jo odotus- tai vauvavaiheessa. Perheen tuki alusta alkaen olisi merkityksellinen hyvän elämän edellytys.” sosiaalialan ammattilainen 12, yksityinen palveluntuottaja”
Vanhempien kokema kuormitus sekä tarpeet saada tukea esimerkiksi arkeen ja lapsen kasvatuskysymyksiin ovat kuitenkin jatkuvan uutisoinnin alaisina. On tunnistettu, että nykyvanhemmuuteen liittyy paljon paineita ja olisikin tärkeää suunnata tukeminen vahvistamalla vanhempien myönteistä käsitystä perhe-elämästä ja itsestään vanhempana, eikä jatkuvasti osoittaa uusia kehittymiskohteita. Vanhempien voimavarojen lisääminen on keskeinen yhteiskunnallinen tavoite, joka syntyy konkreettisilla toimenpiteillä, sekä vaatii myös ammattilaisilta ja yhteiskunnallista asennemuutosta.
Vanhempien kasvatustehtävää on tuettava systemaattisesti ja pääpaino tukemisessa tulee olla ennaltaehkäisevää.
Lisätään lainsäädännön velvoittavuutta ja täsmennetään ohjauksessa millaista vanhemmuuteen liittyvää tukea ja neuvontaa kussakin palvelussa kuuluu antaa.
Selvennetään esimerkiksi varhaiskasvatuksen, neuvolan sekä kasvatus- ja perheneuvonnan rooleja.
Vahvistetaan näiden tahojen yhteistyötä ja varmistetaan yhdenvertainen saatavuus koko maassa.
Varhaiskasvatuksen ja neuvolan välistä yhteistyötä tulee vahvistaa siten, että varhaiskasvatuksesta voidaan helposti pyytää perheelle ylimääräistä neuvola-aikaa.
Tarpeeseen perustuvia neuvola-aikoja tulee olla helposti perheiden saatavilla.
Ylisukupolvisten haasteiden kierre on katkaistava ja riskitekijät on tunnistettava ajoissa.
Varmistetaan kolmannen sektorin tulevaisuus matalan kynnyksen ja ehkäisevän tuen tarjoajana, jotta perheet saavat jatkossakin joustavaa ja arjen tarpeisiin vastaavaa tukea. Perheiden tulee saada tukea varhaisessa vaiheessa ilman arviointeja ja palvelupäätöksiä.
Suomessa vuonna 2023 pienituloisessa perheessä eli noin 120 000 lasta, joka tarkoittaa yli 12 % koko lapsiväestöstä. Pienituloiseksi lasketaan kotitaloudet, joiden vuositulot ovat 60 % mediaanituloista. (Itla 2025a.). Seuraavissa esimerkeissä ammattilaiset arvioivat Orpon hallituksen leikkausten vaikutuksia pienituloisiin perheisiin, joiden talouksissa sosiaalietuudet voivat olla yksi tulonlähde, joka vaikuttaa perheen kokonaistalouteen oleellisesti.
“”Vanhemmat ovat monenlaisten haasteiden puristuksessa. Hallituksen leikkaukset ovat iskeneet lapsiperheisiin, joissa on työttömyyttä ja leikkaukset vaikuttavat useampaan kuin yhteen etuuteen.” sosiaalialan ammattilainen 6, julkinen sektori”
“” Oikeasti sen todellisuuden, missä pienituloiset perheet elävät. Mitä tarkoittaa oikeasti se, kun lapsiperheiden etuuksista leikataan, mitkä ovat ne olot, missä ihmiset elävät arkeaan. Mennä vaikka ihan koteihin käymään, jotta ymmärrys kasvaisi.” sosiaalialan ammattilainen 15, julkisella sektorilla”
“” Taloudelliset haasteet ja yhteiskunnan tilanteen epävarmuus, jatkuvat leikkaustoimet kohdistuen varsinkin pienituloisiin lapsiperheisiin.” sosiaalialan ammattilainen 8, yksityinen palveluntuottaja”
Perheen pienituloisuudella voi olla vaikutuksia lapsen hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin osallistua, puhumattakaan lapsiperheköyhyydestä, jolla on laaja-alaisia vaikutuksia myös lapsen tulevaisuuteen.
Julkista rahoitusta tulee suunnata ensisijaisesti maksuttomiin ja edullisiin harrastuspaikkoihin ja hyödynnetään niiden kykyä tuoda yhteen sosioekonomisesti moninaisia ryhmiä ja edistää yhteisöllisyyttä. Kehitetään harrastamisen ja vapaa-ajan paikkoja yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa huomioiden lasten osallisuus. Varmistetaan tilojen ja harrastusten saavutettavuus, turvallisuus ja pysyvyys.
Hyödynnetään lasten kokemustietoa köyhyyden vaikutuksista arkeen ja rakennetaan pysyvät rakenteet lasten osallisuudelle paikallisella ja kansallisella tasolla. Tunnistetaan köyhyys läpileikkaavana rakenteellisena tekijänä kaikessa lapsipolitiikassa, ja varmistetaan, ettei päätöksenteko lisää eriarvoisuutta.
Digitaalinen muutos on tapahtunut nopeasti ja sen vaikutukset näkyvät laaja-alaisesti niin työelämässä, arjen palveluissa ja asioinnissa sekä esimerkiksi lasten koulukäynnissä ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Vaikka muutos on ollut nopeaa, se on asettunut ihmisten arkeen vaiheittain ja kehittyy jatkuvasti.
Seuraavissa esimerkeissä kyselyyn vastanneet ammattilaiset kokevat, ettei vanhemmilla ole riittävästi taitoja tukea tai valvoa lastensa ruutuaikaa tai netin käyttöä. Toisaalta ymmärrystä ruutuaikaan liittyvistä kysymyksistä ja yhteisiä sopimuksia peräänkuuluttaa myös osa ammattilaisista.
“”Huoltajien vanhemmuustaidot eivät usein vastaa nykypäivänä tarpeeseen tulevia taitoja esim. digilaitteiden ja vapaa-ajan käytön suhteen.” sosiaalialan ammattilainen 15, julkinen sektori”
“”Lapset tarvitsevat aikuisia, jotka asettavat rajat. Sosiaalista mediaa, kännyköiden käyttöä ym. tulee rajoittaa lainsäädännöllä, koska monet vanhemmat eivät siihen pysty (–).” opiskeluhuollon työntekijä 1”
““Ymmärrystä enemmän ruutuaika-kulttuurista. Nyt on hienoa, että koulussa on tänä syksynä otettu kännykät parkkiin.” sosiaalialan ammattilainen 19, yksityinen palveluntuottaja”
Useissa maissa on kansallisia suosituksia lasten digitaalisten laitteiden käytölle, eli ns. ruutuajalle. Suomessa THL julkaisi kansalliset digisuositukset lapsille, joiden mukaan mm. älypuhelimia ei suositella alle 13-vuotaille, sosiaalisen median käyttö alle 13-vuotiailta on kielletty eikä ruutuaikaa suositella ollenkaan alle 2-vuotiaille lapsille. Viimeisimpänä Orpon hallitus on laatinut selvityksen, joka kaavailee sosiaalisen median kieltoa alle 15-vuotiaille. (THL, 2026.)
Lasten turvallisen netin ja somen käytön kannalta on keskeistä, että keskusteluyhteys lasten ja aikuisten välillä säilyy hyvänä. Silloin lapset todennäköisemmin uskaltavat puhua aikuisille omasta netin käytöstään, sisällöistä, joita katsovat sekä todennäköisemmin myös epätoivotusta lapsia vahingoittavasta sisällöstä, jota he saattavat kohdata.
Aikuisten esimerkki on tärkeä ja siksi on huolehdittava, että myös vanhemmat saavat riittävästi tietoa ja opastusta huolehtia ja opettaa lapsiaan turvalliseen netin käyttöön sekä tarvittaessa auttaa lasta rajaamaan ruutuaikaa. Lapsiasiavaltuutettu digisuosituksiin liittyvässä lausunnossaan (2025) on peräänkuuluttanut lapsen toimijuuden huomioimista suosituksia laadittaessa, sekä vanhemmille tarjottavan tiedon ja tuen lisäämistä.
Tunnustetaan, ettei lasten turvallisuus sosiaalisessa mediassa voi olla vain vanhempien ja lasten itsensä vastuulla. Vahvistetaan lainsäädännön ja alustojen velvoitteita lasten suojelemisessa. Varmistetaan, että alustoilla on turvallisia aikuisia, esimerkiksi etsivä nuorisotyö, poliisi tai kolmannen sektorin toimijoita lasten tukena.
Edistetään EU-tason sääntelyä, joka velvoittaa sosiaalisen median alustat suojelemaan lapsia – mukaan lukien algoritmit, mainonta, sisällöt ja vuorovaikutus. Vahvistetaan ikävarmennusta ja valvontaa sekä varmistetaan sääntelyn tehokas toimeenpano. Digitaaliset palvelut tulee suunnitella niin, että lapsen turvallisuus ei perustu vain vanhemman osaamiseen, ja että palvelut tukevat lasten oikeuksia.
Ei suunnitella tai päätetä asioita ilman lapsia ja nuoria ja heidän näkökulmaansa. Monimutkainen suojelun ja oikeuksien tasapaino digitaalisessa maailmassa ei ratkea pelkästään rajoittamalla ja kieltämällä. Uskalletaan puhua myös aikuisten digilaitteiden ja sosiaalisen median rajoittamisesta ja rangaistuksista aikuisille, jotka eivät pysty noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä myös digitaalisessa ympäristössä.
Luovutaan pelkkään kontrolliin perustuvasta mallista ja kehitetään digikasvatusta, joka vahvistaa vanhemman ja lapsen vuorovaikutusta sekä huomioi erilaiset tilanteet kuten lapsen sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen. Vanhemmille tulee tarjota konkreettisia, käytännöllisiä välineitä arjen somekysymyksiin ja tukea heidän kykyään sanallistaa rajat ja turvallisuus lapselle.
Lapsen oikeuksien sopimuksen artikla 19 velvoittaa kaikkien sopimusvaltioiden sitoutuvan suojelemaan lasta ”kaikelta väkivallalta, vahingoittamiselta, sekä välinpitämättömältä ja huonolta kohtelulta” (LOS 59/1991). Tästä huolimatta karut tilastot kiusaamisesta näkyvät myös kouluterveyskyselyissä, jossa lähes joka kymmenes peruskoululainen kertoi joutuneensa kiusaamisen kohteeksi jopa viikoittain (Oph, 2025). Myös tämän aineiston valossa kiusaaminen haastaa lasten arkea ja siihen puuttuminen koetaan riittämättömäksi. Seuraavissa esimerkeissä ammattilaiset peräänkuuluttivat yhteisöllisyyden lisäämistä, sekä konkreettisia ja oikea-aikaista apua kiusaamistilanteisiin.
““Lapset ja nuoret ovat mahtavia, mutta tarvitsevat myös paljon aikuisen läsnäoloa ja ohjausta tuomaan turvallisuutta yhdessäoloon ja yhteisöllisyyden kasvattamiseen, koulumaailma on ainakin tässä osaltaan epäonnistunut > koulukiusaaminen” sosiaalialan ammattilainen 18, yksityinen palveluntuottaja”
““Kiusaamista ei usein saada poikki tarpeeksi nopeasti. Se romuttaa itsetunnon nopeasti ja aiheuttaa mt-haasteita, jopa itsemurhia. Vanhempien vointi heijastuu suoraan lapsiin. Yhteisöllisyyttä on liian vähän.” sosiaalialan ammattilainen 19, yksityinen palveluntuottaja”
““Kiusaaminen eli monet väkivallan muodot kouluissa ja vapaa-ajalla – kiusaamiseen ei puututa riittävästi, sitä vähätellään ja jätetään huomioimatta.” sosiaalialan ammattilainen 12, yksityinen palveluntuottaja”
Toisaalta kouluja ei voi yksin pitää vastuullisina kiusaamisen ehkäisystä tai siihen puuttumisesta, sillä usein kiusaamistapaukset ovat monimutkaisia, joiden puuttumiseksi tarvitaan koko yhteisön tukea. Lisäksi on huomioitava, että kiusaamista tapahtuu yhä enemmän myös koulun ulkopuolella kuten sosiaalisessa mediassa. Opettajiin kohdistuva paine yhä haastavampien kiusaamistapausten selvittelyssä ei voi olla ainoa ratkaisu, vaan opettajat tarvitsevat tukea sekä koulut resursseja yhteisölliseen työhön.
Yhteistyötä tulee rakentaa niin, että lapset, kodin aikuiset ja koulun moniammatillinen henkilöstö sekä tarvittaessa muut auttavat tahot ovat mukana. Seuraavassa esimerkissä on esimerkki siitä, mitä voi tapahtua, jos lapsi ei koe saavansa apua tai lapsi jätetään asian selvittelyn ulkopuolelle, eikä saa tietoa siitä mitä asian edistämiseksi on tehty.
““Lapsilta puuttuu luottamus aikuisten apuun – negatiivinen kokemus leviää ja saa ajattelemaan samoin kun esim. kiusaamiseen ei puututa tai puuttumisen keinoista ei kerrota, kiusaamisen jatkuminen.” sosiaalialan ammattilainen 12, yksityinen palveluntuottaja”
Yhteisöllisillä ja ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan vaikuttaa kouluviihtyvyyteen ja ilmapiiriin ja edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia sekä vähentää kiusaamista.
Yhteisöllisillä ja ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan vaikuttaa kouluviihtyvyyteen ja ilmapiiriin ja edistää koko kouluyhteisön hyvinvointia sekä vähentää kiusaamista. Myös lainsäädäntö velvoittaa opiskeluhuollon rakentuvan nimenomaan ennaltaehkäiseviin toimintamalleihin. (Oppilas ja opiskeluhuoltolaki.)
Koulujen henkilöstön osaamista tunnistamaan kiusaamisen eri muodot tulee lisätä. Kunnan velvoite on huolehtia, että jokaisessa koulussa on koko kouluyhteisöä tukeva kulttuuri, jossa välittäminen ja puuttuminen ovat koko henkilöstön vastuulla yhteistyössä kotien ja muiden auttavien tahojen kanssa. Oppilashuollon resursseja ja saavutettavuutta on lisättävä, jotta lapset saavat matalan kynnyksen tukea nopeasti.
Säädetään konkreettiset sanktiot tilanteisiin, joissa perusopetuslain 29 §:n velvoite turvallisesta oppimisympäristöstä tai ilmoitus kiusaamisesta laiminlyödään — seuraukset ohjaavat käytännön toimintaa. Tarkennetaan lain 29 §:n 7 momenttia niin, että koulun vastuu kattaa myös saman koulun oppilaiden välisen somessa tapahtuvan kiusaamisen ja häirinnän. Edellytetään kouluilta selkeää vastuuta puuttua verkossa tapahtuviin ilmiöihin, jotka liittyvät kouluyhteisöön.
Kyselyn vastauksissa korostui lastensuojeluun liittyvät laaja-alaiset haasteet, jotka liittyivät usein resursseihin sekä rakenteellisiin haasteisiin, mutta toisaalta myös kohtaamattomuuteen ja epäinhimilliseen kohteluun.
Seuraavissa esimerkeissä ammattilaiset tuovat esiin lastensuojeluun liittyviä rakenteellisia ongelmakohtia, kun palveluiden piiriin päästään liian myöhään ja palveluissa resurssit kohdistuvat vain välttämättömien perustarpeiden ylläpitämiseen. Tällöin lastensuojelulain tarkoitus “turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun ei toteudu inhimillisellä tavalla tai ollenkaan (Lastensuojelulaki, 1§).
““Lastensuojelupalveluiden piiriin pääsevät nuoret kokevat pääsevänsä palveluiden piiriin liian myöhään. Kun lastensuojelupalveluiden piiriin ja sijoitukseen päästään, on pääpaino itsenäistymisen tukemisessa. Nuoret ovat olleen liian itsenäisiä jo liian pitkään, pitäneet huolta arjesta, sisaruksista yms. Heillä olisi tarve aivan muulle, kuin itsenäisen elämän oppimiselle” sosiaalialan ammattilainen 4, yksityinen palveluntuottaja”
““Yksi suuri haaste, mikä on koko työurani lastensuojelun (–) on empatian ja inhimillisyyden puute. Esim. lastenkodin ohjaaja sanoo, kun nukkumaanmeno (lasta) ahdistaa, saanko tulla käymään ulkona tupakalla tms., että sulla on se terapia keskiviikkona, että juttele siellä. Kuka tekee näin? Kaikilla ihmisillä on pieniä ahdistuksia, johon ihan tavallinen kuunteleva korva voi auttaa” sosiaalialanammattilainen 1, yksityinen palveluntuottaja”
Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen oikeus turvalliseen ja tasapainoiseen kasvuympäristöön sekä erityiseen suojeluun (Lastensuojelulaki). Lapsen oikeuksien komitean suosituksissa Suomi on saanut myönteistä palautetta toimenpiteistä, joita Suomessa on lainsäädännön tasolla tehty koskien lasten huoltoa sekä suojelua mutta antanut huomautuksia mm. liittyen lastensuojelun riittävään resursointiin, sekä laitos ja perhehoidon laadun ja olosuhteiden puutteelliseen valvontaan. Lisäksi komitea on huomauttanut, ettei sijaishuollosta itsenäistyviä nuoria tueta riittävällä tasolla Suomessa. (Ulkoministeriö, 2023.)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (2023) mukaan lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla, erityisesti sijaishuollossa olevilla lapsilla on keskimääräistä enemmän mielenterveyden hoitoon liittyviä käyntejä terveydenhuollossa. Lastensuojelulaissa (15§) sekä terveydenhuoltolaissa (69§) on säädetty erityisiä velvoitteita terveydenhuollolle koskien lastensuojelulain piirissä olevia lapsia, joiden mukaan lapsen tulee saada tarvitsemansa tutkimus, hoito ja terapiapalvelut (LSL, 15§).
Niissä tapauksissa, jossa lastensuojelun tarve syntyy puutteellisista terveydenhuollon palveluista, on lapsella ja tämän perheenjäsenillä oikeus saada hoitoa viipymättä ja tarvittaessa jonot ohittaen (Terveydenhuoltolaki, 69§). Lapsen terveyttä tulee hoitaa myös sijoituksen aikana ja lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijän vastuulla on, että lapsi saa tarvitsemiansa terveydenhuollon palveluita myös sijoituksen aikana. Sijoitus itsessään ei ole mielenterveyden hoitoa, eikä sitä saa käyttää esteenä lapsen hyvinvointia ja terveyttä edistäville palveluille, kuten seuraavassa esimerkissä viitataan.
““Nuorisopsykiatrian hoito lastensuojelun lapsilla on aivan olematonta. Osastojaksolle pääsy on todella vaikeaa ja terveydenhuollon puolella todetaan nuoren olevan jo hoidon piirissä, kun lapsi on sijoitettu lastensuojelulaitoksen, näin ei todellakaan ole. Lisää ymmärrystä ja yhteistyötä lastensuojelun ja terveydenhuollon välille tarvitaan” sosiaalialan ammattilainen 10, yksityinen palveluntuottaja”
Lastensuojelulain mukaista velvoitetta kirjata jokaiseen lastensuojelupäätökseen yksilöity ja perusteltu lapsen edun arviointi sekä sen vaikutusta ratkaisuun tulee valvoa. Säännöksen mukaista toimintaa lapsen edun arvioinnista tulee toteuttaa valtakunnallisesti yhdenvertaisin käytäntein. Lapsen edun arvioinnin laiminlyöntiin tai lapsen edun vastaiseen toimintaan tulee kytkeä hallinnollinen tai taloudellinen seuraamus hyvinvointialueille.
Selkeytetään sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain rajapintaa niin, että lapsen asiakkuus siirretään oikea-aikaisesti lastensuojeluun. Velvoitetaan hyvinvointialueet käynnistämään huostaanoton valmistelu viivytyksettä, kun lapsen tilanne sitä edellyttää. Erotellaan selkeästi matalan kynnyksen palvelut, varhainen tuki ja lastensuojelu, jotta oikea tuki käynnistyy oikea-aikaisesti.
Varmistetaan riittävällä koulutuksella ja ohjauksella, että terveydenhuollon toimijat noudattavat lakia (Terveydenhuoltolaki 69§) ja järjestävät lapsen hoidon viipymättä, kun lastensuojelun tarve liittyy terveydenhuoltoon. Tehostetaan valvontaa tämän toteutumisesta ja varmistetaan että sijaishuollon asiakassuunnitelmissa on konkreettinen suunnitelma terveydenhuollon järjestämisestä. Otetaan käyttöön pakollinen monialainen koulutus lastensuojelun, terveydenhuollon ja sivistyspalveluiden ammattilaisille yhteisestä vastuusta.
Säädetään valtakunnalliset vähimmäisvaatimukset sijaishuollon henkilöstörakenteelle, työkokemukselle ja työnohjaukselle. Estetään kelpoisuusvaatimusten heikentäminen ja vahvistetaan vastavalmistuneiden sekä uusien työntekijöiden tukea. Velvoitetaan sijaishuoltoyksiköt arvioimaan toimintakulttuuriaan lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta. Lisätään ennakoivaa valvontaa ja otetaan käyttöön taloudelliset sanktiot lain ja perusoikeuksien laiminlyönneistä sekä vahvistetaan oikeusasiamiehen toimivaltuuksia.
Laajennetaan jälkihuollon subjektiivinen oikeus koskemaan myös lastensuojelun avohuollon asiakkuudessa olleita nuoria. Määritellään jälkihuollon sisällöt valtakunnallisesti niin, että painotus on turvallisissa ihmissuhteissa ja arjen tuessa. Varmistetaan, ettei sijaishuoltopaikan valinta voi perustua kustannussyihin, ja velvoitetaan arvioimaan jokainen paikanvaihto lapsen edun näkökulmasta. Tehostetaan perhehoitajien alkuvalmennusta ja säädetään täydennyskoulutus, tuki ja työnohjaus pakolliseksi. Valvotaan, että lapsivaikutusten arviointi on velvoittavasti osa päätöksentekoa.
Suosittelemme muutoksia toimintatapoihin ja lakeihin, jotta jokainen lapsi ja nuori saa tarvitsemansa tuen kasvaakseen mahdollisuuksiensa mittoihin.
Laadimme selvityksen perusteella toimenpidesuositukset, joissa lapsen osallisuus, osallistumisen mahdollisuudet sekä palveluiden suunnittelu lapsen tarpeista käsin tulisi toimia ohjaavina periaatteina palveluissa.
Tutustu SOS-Lapsikylän suosituksiin palvelujärjestelmän kehittämiseksi.
Kaikessa päätöksenteossa ja palveluissa lapsen etu on kirjattava ja perusteltava, ja se toimii oikeudellisena velvoitteena.
Lainsäädännön lisäksi toimeenpanon tulee olla selkeää, valvottavissa, arvioitavissa ja alueellisesti yhdenvertaista. Palveluista vastaavien tahojen tulee olla vastuussa palveluiden laadusta ja valvonnasta.
Varmistetaan että lapsilla ja nuorilla on tieto oikeusturvastaan sekä siihen sisältyvästä oikeudestaan vaatia palveluja, saada päätös ja hakea muutosta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten, kuten sijais- ja jälkihuollon asiakkaiden tietoisuuteen.
Lapsen edun turvaamiseksi tulee tehdä monialaista yhteistyötä niiden tahojen välillä, joiden asiantuntemuksesta lapsi hyötyy. Rakenteita ja velvoitteita tulee selkeyttää. Eri hallinnonalojen tietojärjestelmät tai salassapitoon liittyvät seikat eivät saa olla yhteistyön ja lapsen arjen sujuvuuden esteenä niihin liittyvä sääntely tulee tuntea. Monialaisen yhteistyön edellytyksenä on, että ammattilaiset tuntevat sekä omat että toisten ammattiryhmien vastuualueet ja koulutuksen tulee valmistaa monialaiseen yhteistyöhön sekä lisätä vuoropuhelua eri ammattiryhmien välillä. Työnantajien tulee olla velvollinen järjestämään täydennyskoulutusta aiheesta.
Vanhemmuutta on tuettava systemaattisesti kaikissa palveluissa. Varhaiskasvatuksessa ja koulussa tulee olla valmiudet tukea vanhempia ja ohjata tarvittaessa avun piiriin. Tavoitteena tulee olla, että jokainen lapsi ja perhe saavat tuen mahdollisimman varhain. Lisäksi aikuisille suunnatuissa palveluissa tulee ottaa huomioon asiakkaan mahdollinen vastuu lapsen kehityksestä ja hyvinvoinnista ja aikuiselle annettavaa tukea tulee toteuttaa yhteistyössä lapsiperhesosiaalityön tai lastensuojelun kanssa, jotta lapsen edun mukainen huolenpito perheessä toteutuisi parhaalla mahdollisella tavalla aikuisen haasteista huolimatta.
Lapset, nuoret ja vanhemmat ovat aktiivisia tiedon tuottajia ja heidän asiantuntemustansa tulee arvostaa. Kokemustieto tulee sisällyttää suunnitteluun ja arviointiin.
Selvitys osoittaa, että ammattilaisten näkemykset palveluiden keskeisistä “säröistä” liittyvät palveluiden hajanaisuuteen, vaihteleviin ja monin paikoin niukkoihin resursseihin sekä rakenteellisiin haasteisiin, jotka hidastavat ja pahimmassa tapauksessa estävät oikea-aikaisen tuen lapsilta ja nuorilta. Vastaajien ammattialaan katsomatta korostui merkittävästi tarve palveluiden saatavuudelle oikea-aikaisesti siinä vaiheessa, kun haasteet eivät ole liian suuria.
Mielenterveyspalveluiden vahvistaminen nähtiin kriittisenä tarpeena, kuin myös eri hallinnonalojen ylittävä yhteistyö palvelujärjestelmän kehittämistyössä. Monialaista yhteistyötä vaikeuttavat seikat liittyivät niin resursseihin, rakenteellisiin ongelmiin esimerkiksi eri tietojärjestelmien vuoksi ja toisaalta myös siksi, ettei selkeää yhteistyömallia ole käytössä. Toisaalta positiivista oli se, että osa vastaajista kertoi, että ongelmat on havaittu myös organisaation johdossa ja erilaisia ratkaisuja tilanteen korjaamiseksi on kehitteillä. Kuitenkaan mitään yhtenevää toimintatapaa ei aineistossa noussut esille vaan erot palveluiden ja alueiden välillä ovat suuria.
Vanhemmuuden tukemisen tarve näyttäytyy keskeisenä tarpeena, joka tukee koko perheen hyvinvointia. Tässä aineistossa nousseet vanhemmuuden tukemisen painopisteet näyttäytyivät ylisukupolvisten ongelmien katkaisemisessa sekä vanhemmuustaitojen vahvistamisessa.
Ammattilaisten vastauksissa korostui ymmärrys siitä, että vanhemmat elävät monien paineiden keskellä, kuten toimeentulovaikeuksien, mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvien haasteiden kanssa, jotka hankaloittavat arkea. Toisaalta analyysin edetessä kiinnitimme huomiota myös siihen, että monien ammattilaisten tyyli puhua vanhemmista oli monin paikoin kriittinen ja jopa ankara. Vaikka vastauksissa ja keskusteluissa korostui aito huoli ennen kaikkea lapsista, osa näki nykyvanhemmuudessa olevan “taitamattomuutta” sekä “keinottomuutta” tai “puutteita”. Tässä selvityksessä emme keskittyneet tarkastelemaan ammattilaisien puhetapaa tai asenteita vanhempia kohtaan, mutta toteamme sen olevan kiinnostava ja ajankohtainen aihe jatkotutkimusta tai lisäselvitystä varten.
Perheiden hyvinvointiin ja jaksamiseen vaikuttaa myös yleinen ilmapiiri ja puhetapa, joista vanhemmista puhutaan esimerkiksi mediassa tai julkisessa keskustelussa.
Haluamme lämpimästi kiittää kaikkia selvitykseen osallistuneita ammattilaisia sekä vapaaehtoisia aikanne ja näkemyksenne jakamisesta. Vastaustenne perusteella voimme todeta, että selvityksen aihe on ajankohtainen ja koskettaa työtänne päivittäin. Kiitos kun olette lasten ja perheiden puolella!
SOS-Lapsikylä
Helsingissä toukokuussa 2026
Aalto-Setälä, T., Huikko, E., Appelqvist-Schmidlechner, K., Haravuori, H., & Marttunen, M. (2023). Kouluikäisten mielenterveysongelmien tuki ja hoito perustason palveluissa: Opas tutkimiseen, hoitoon ja vaikuttavien menetelmien käyttöön. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-131-3
Hallituksen esitys 56/2023. HE 56/2023: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain sekä varhaiskasvatuslain 6 ja 60 §:n muuttamisesta. Finlex. HE 56/2023 | Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain sekä varhaiskasvatuslain 6 ja 60 §:n muuttamisesta | Hallituksen esitykset | Finlex
Henttonen, K., & Lehikoinen, K. (2023). Miten pärjäät: Selvitys vauvaperheiden mielenterveyden haasteista ja palvelujen tarpeesta. Ensi- ja turvakotien liitto.Miten pärjäät – Selvitys vauvaperheiden mielenterveyden haasteista ja palvelujen tarpeesta – Ensi- ja turvakotien liitto
Hetemaa, T., Knape, N., Kokki, P., Leipälä, J., Ridanpää, H., Rissanen, P., … Syrjänen, T. (2022). Sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa 2020: Kansallinen seuranta-arvio (Päätösten tueksi 3/2022). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-840-8
Holopainen, E., Nyyssölä, A., Karvonen, S., Aaltonen, S., Hästbacka, N., Lipponen, O., & Pitkänen, T. (2023). Monialainen yhteistyö nuorille suunnatuissa palveluissa on vaihtelevaa – katsaus kirjallisuuteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Monialainen yhteistyö nuorille suunnatuissa palveluissa on vaihtelevaa – katsaus kirjallisuuteen
Hujala, A., Taskinen, H., Oksman, E., Kuronen, R., Karttunen, A., & Lammintakanen, J. (2019). Sote-ammattilaisten monialainen yhteistyö. Yhteiskuntapolitiikka, 84(5–6). https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2019112744444
Hujala, A., Taskinen, H., & Rissanen, S. (2017). How to support integration to promote care for people with multimorbidity in Europe? Policy brief 26. NIVEL & TU Berlin. How to support integration to promote care for people with multimorbidity in Europe? [Internet] – PubMed
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (Itla). (2025a). Lapsiperheköyhyys datana. Lapsiperheköyhyys datana – Itla
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö (Itla). (2025b). Vanhemmuuden tukeminen on ratkaisevaa Suomen hyvälle tulevaisuudelle. Uutinen 17.02.2025. Vanhemmuuden tukeminen on ratkaisevaa Suomen hyvälle tulevaisuudelle
Kalmari, H., Kekkonen, M., & Nieminen, T. (2025). Teoksessa L.-K. Tynkkynen et al. (toim.), Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina (Raportti 3/2025). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-408-459-8
Kouluterveyskysely. (2023). Tilastoraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/147270
Kouluterveyskysely (2025.) Tilastoraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/152063
Lastensuojelulaki 417/2007. Finlex. Lastensuojelulaki | 417/2007 | Lainsäädäntö | Finlex
Lapsiasiavaltuutettu (2025). Lausunto. LAPS/157/2025. Lausunto Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle uusista lasten vapaa-ajan digisuosituksista | Lapsiasiavaltuutettu
Opetushallitus. (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 (104/011/2014). perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
Opetushallitus. (2023). Kouluterveyskysely 2023: Kouluilla ja oppilaitoksilla on näköalapaikka lasten ja nuorten hyvinvointiin. Uutinen. Kouluterveyskysely 2023: Kouluilla ja oppilaitoksilla on näköalapaikka lasten ja nuorten hyvinvointiin | Opetushallitus
Opetushallitus. (2025) Kouluterveyskysely 2025: Kouluissa ja oppilaitoksissa rakennettava yhteisöllisyys tukee hyvinvointia ja ehkäisee kiusaamista. Uutinen. Kouluterveyskysely 2025: Kouluissa ja oppilaitoksissa rakennettava yhteisöllisyys tukee hyvinvointia ja ehkäisee kiusaamista | Opetushallitus
Oppivelvollisuuslaki. (1214/2020.) Finlex. Oppivelvollisuuslaki | 1214/2020 | Lainsäädäntö | Finlex
Oppilas- ja opiskeluhuoltolaki 1287/2013. Finlex. Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki | 1287/2013 | Lainsäädäntö | Finlex
Perusopetuslaki. (628/1998). Perusopetuslaki | 628/1998 | Lainsäädäntö | Finlex
Puusa, A. (2020). Näkökulmia laadullisen aineiston analyysiin. Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.). Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät. (s. 141–152). Gaudeamus.
Ristolainen H., Roivas, P., Mustonen, E., & Hujala, A. Teoksessa A., Hujala & H., Taskinen (toim.), Uudistuva sosiaali- ja terveysala (2020). Tampere: Tampere University Press, 241–266.
Sainio, M., Eskelinen, S., Aro, T., & Hämeenaho, P. (2025). Monialaista yhteistyötä edistävät ja vaikeuttavat tekijät oppilaitoksissa hyvinvointityön kontekstissa. Kasvatus, 56(3), 271–287. https://doi.org/10.33348/kvt.162443
Solin, P., & Tamminen, M. (2025). Teoksessa L.-K. Tynkkynen et al. (toim.), Tilannekuvia hyvinvointialueilta – muutokset palvelujärjestelmässä sote-uudistuksen alkuvuosina. THL. Tilannekuvia hyvinvointialueilta
Sorkkila, M., Fågel, P., Kukkonen, S., & Aunola, K. (2021). Erityislasten vanhempien kokema uupumus ja tuen tarve. NMI-Bulletin, 31(4), 47–62. https://bulletin.nmi.fi/…
SOSTE. (2025). Leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöiltä syventävät sote-palveluiden kriisiä. Uutinen 19.8.2025. Järjestöt: Leikkaukset sosiaali- ja terveysjärjestöiltä syventävät sote-palveluiden kriisiä – Soste
Sosiaali- ja terveysministeriö. (2019). Valituslupamenettely muuttuu lastensuojelussa ja jälkihuollon ikärajan noston voimaantulo täsmentyy. Tiedote 30.12.2019. Valituslupamenettely muuttuu lastensuojelussa ja jälkihuollon ikärajan noston voimaantulo täsmentyy – Sosiaali- ja terveysministeriö
Terveydenhuoltolaki. (1326/2010.) Finlex. Terveydenhuoltolaki | 1326/2010 | Lainsäädäntö | Finlex
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2025). THL:n tarkentama laskentamalli muuttaa kuvaa sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista. Uutinen 25.8.2025. THL:n tarkentama laskentamalli muuttaa kuvaa sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista – THL
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2026). Digisuositukset lapsille ovat valmiit – omia älypuhelimia ei suositella alle 13-vuotiaille. Tiedote. Digisuositukset lapsille ovat valmiit – omia älypuhelimia ei suositella alle 13-vuotiaille – THL
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (2023). Palveluintegraatio. Palveluintegraatio – THL
Timperi, T. (2022). Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali ja terveysministeriö. Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti
Tolonen, E., Räsänen, S., Niemelä, M., & Tikkanen, V. (2025). Lapsiperheiden elämäntilannelähtöisen tuen arviointiin tarvitaan asiakkaan näkemystä selvittäviä mittareita. Kasvun Tuki -Aikakauslehti, 5(2). https://doi.org/10.61259/kt.163103
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.
Ulkoministeriö. (2023). Loppupäätelmät Suomen yhdistetyistä viidennestä ja kuudennesta raportista. Epävirallinen suomennos 28.7.2023. CRC/C/FIN/CO/5-6
Valtioneuvosto. (2023). Vahva ja välittävä Suomi: Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Valtioneuvosto. https://valtioneuvosto.fi/hallitusohjelma
Valtiontalouden tarkastusvirasto. (2024). Nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut hyvinvointialueilla. VTV-Tarkastus 15/2024. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 15/2024 Nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut hyvinvointialueilla
Valtiovarainministeriö. (2024). Hyvinvointialuetalouden näkymät 2024–2028. Muistio. Muistio
