Sijaishuollossa kasvaneet ovat kertoneet, että hienointa on ollut se, että sisarukset on sijoitettu samaan paikkaan. Sisaruksien samanaikainen ja samaan paikkaan tehty sijoitus on nähty merkittävänä, vahvistavana ja voimavaroja tuovana tekijänä. Sisarussuhteiden jatkuvuudesta ja sisarusten läsnäolosta on saatu voimaa ja tukea sijaishuollon aikana.

Sisarusten läsnäolo on saattanut toimia myös päinvastaisena reaktiona. Toisilla sisaruksista huolehtiminen ja huolen kantaminen ovat jatkuneet sijaishuoltopaikassa ja huolehtimisen vuoksi ei ole päässyt keskittymään itseensä ja omaan vointiinsa. Omien sisaruksien lisäksi merkittävänä asiana sijaishuoltopaikkaan asettumiseen on luottamuksellisen kiintymyssuhteen rakentuminen turvalliseen aikuiseen.

Voi olla, että sinulle merkityksellisin aikuinen ei olekaan ollut sijaisvanhempi tai muu sijaishuoltopaikan aikuinen, vaan joku toinen elämässäsi ollut turvallinen aikuinen. Heitä voivat olla esimerkiksi laitoksen ohjaajat tai muut työntekijät tai sukulainen. Tämän suhteen vaaliminen tuo elämään jatkuvuutta ja turvaa, joten itsenäistymisen kuohuissa on tärkeää pyrkiä ylläpitämään yhteyttä näihin henkilöihin.

Samassa sijaishuoltopaikassa asuneet muut lapset voivat myös muodostua erittäin tärkeiksi henkilöiksi. Heiltä voi saada apua ja tukea aikuisuudessakin. Kavereista voi muodostua hyvin tiivis, perheen omainen tukiverkosto, josta halutaan pitää kiinni. Kokemus siitä, että on menettänyt ympäriltään paljon ihmisiä voi luoda tarpeen pitää kiinni ja huolta omista läheisistä.

”Pitää muistaa kehua lasta, kun on usein todella huono itsetunto ja lähtökohtanakin se, että siirrettiin koulusta toiseen ja oli aina uus oppilas siellä ryhmässä. Mua alettiin koulukiusaamaan ja sitten ei ikinä kehuttu. Siinä tuli sellanen, ettei enää usko itteensä ja alkaa uskoo niitä negatiivisia haukkuja. Ja kun ei saanut sitä kannustusta. Se on todella tärkeetä. Se tekee sen itsetunnon ja elämänhalun, että hei mä haluan opiskella ja musta tulee lääkäri.”
– Sijaishuollosta aikuistunut

Koulunkäynnin tukeminen koetaan tärkeänä asiana, johon pitäisi panostaa sijaishuollossa asumisen aikana. Koulunkäynti luo pohjaa ja avaa mahdollisuuksia tulevaisuuden suhteen. Osa sijaishuollosta aikuistuneista muisteli kouluaikaansa ja sieltä saamaansa tukea lämmöllä, mutta osalla oli negatiivisia kokemuksia kouluajasta esimerkiksi pärjäämättömyyden kokemusten tai koulukiusaamisen vuoksi. Koulusta oli saattanut muodostua vuosien varrella ahdistava paikka, jossa arkea oli kiusaaminen ja huonot välit opettajiin. On tärkeää tuoda aikuisille tiedoksi kokemukset kiusaamisesta, jotta siihen voidaan puuttua koulussa.

”Kun multa kysyttiin, miten mä oon selviytynyt. Niin oon sanonut vaan, että puhumatta sä et selviä.”
– Sijaishuollosta aikuistunut

Sijaishuollossa kasvaneilla on myös aikuisuudessa usein muita enemmän muistoja epämiellyttävistä kokemuksista. Toiset ovat saaneet tukea näiden asioiden käsittelyyn, toisten jäädessä yksin muistojensa kanssa. Lastensuojelutaustaiset aikuiset ovat tuoneet esille suurena epäkohtana nimenomaan näiden vaikeiden asioiden käsittelemättömyyden sijaishuoltoaikana. Tämä on johtanut siihen, että on joutunut aikuisuudessa kohtaamaan epämiellyttävät tunteet, kokemukset ja muistot yksin saamatta tukea oman elämänhistoriansa käsittelyyn ja koettujen tapahtumien hyväksymiseen. Siksi on tärkeää, että itsenäistyessä voi käydä näitä lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä asioita läpi luotettavan aikuisen kanssa.

Osa kodin ulkopuolella kasvaneista nuorista aikuisista toi esiin kokemusta ulkopuolisuudesta ja sijaishuollon tuottamasta leimasta. Sijaishuollossa asuminen oli osan kohdalla herättänyt tunteen erilaisuudesta muihin verrattuna ja tausta oli saattanut herättää ihmetystä esimerkiksi koulukavereissa. Elämän varrella oli usealle tullut vastaan tilanteita, joissa oli joutunut miettiä, miten omasta taustasta voisi kertoa.

”Mä toivon, että mua oltais ymmärretty ja paneuduttu, et mikä on. Et oltais ajateltu nuorena, jolla on ongelmia eikä silleen ongelmanuorena, joka täytyy teljetä johonkin.”
– Sijaishuollosta aikuistunut

Sijaishuollossa kasvaneet toivat esiin, että erityisesti murrosikä aiheutti myllerrystä mielessä. Se on tuonut usean nuoren elämään erilaista kipuilua, joka on saattanut ilmetä yksilöllisin tavoin aina rajummasta aggressiivisuudesta erilaisiin itsensä etsimisen väyliin ja motivoitumattomuuteen. Tärkeänä asiana on se, ettei nuoria hylättäisi murrosiän kipuilun keskellä, vaikka sijaishuoltopaikan aikuiset tuntisivatkin, ettei nuoresta saa otetta. Pahan olon ja etsikkovaiheen myrskyt voivat olla myös merkki luottamuksen osoittamisesta ja siitä, että uskaltaa näyttää myös negatiivisia tunteita. Tätä luottamusta ei saisi pettää poislähettämällä silloin, kun ongelmia tai haasteita ilmenee esimerkiksi koulunkäynnissä.

Voi olla, ettei vanhempien elämäntilanne ole muuttunut sijaishuoltoaikana, joten suhteen uudelleenrakentaminen vaatii molemmin puoleista motivaatiota ja työtä. Omat vanhemmat ja suku voi tuntua vieraalta, jonka seurauksena aikuisuudessa voi olla vaikeaa enää luoda luottamukseen perustuvaa suhdetta kadoksissa olleisiin sukulaisiin. Kuitenkin luottamuksellinen ja avoin suhde omiin vanhempiin voi olla se positiivinen voimavara, joka auttaa eteenpäin myös aikuisuudessa.

Sijaishuollosta itsenäistyneet ovat kokeneet tärkeäksi tietää ja selvittää omien vanhempiensa taustaa. Vanhempien aikanaan tekemät valinnat mietityttävät ja niitä peilataan omiin valintoihin. Tieto omien vanhempien valinnoista voi vahvistaa ymmärrystä siitä, miksi hän on tehnyt sellaisia ratkaisuja. Omien biologisten vanhempien taustan selvittäminen lisää ymmärrystä omista juurista ja voi antaa selityksiä tämän hetken tunteille ja valinnoille. Voi olla, että jos ei ymmärrä ja tiedosta asioita, jotka ovat menneet aikaisemmin pieleen, toistaa näitä virheitä tulevaisuudessakin.

• Ketkä ihmiset ovat muodostuneet sinulle tärkeiksi sijaishuollon aikana?
• Piirrä omasta elämästäsi elämänjana. Lisää janalle tärkeäksi kokemasi elämäntapahtumat, hetket ja ihmiset.
• Minkälaisia muistoja sinulla on koulusta?
• Mihin kaikkeen olet itsessäsi tyytyväinen? Millä tavalla ajattelet itseäsi? Missä asioissa olet hyvä?