Minustako vanhempi?
Oman perheen perustaminen
Lastenhankintaa koskevia mahdollisia aikeita ja toiveita saatetaan pohtia useasta eri näkökulmasta ja eri ikäkausina eri lailla.
”Se tieto raskaudesta tuntui tosi hyvältä ja olin onnellinen. Olin silloin 20-vuotias. Mun päässä oli ajatus, että nyt tästä elämästä ehkä tuleekin jotain. Muistan, että ennen ajattelin, että jos 30-vuotiaaksi elää, niin se on jo hyvä juttu. Raskaus oli pelastus siinä tilanteessa.”
– Sijaishuollosta aikuistunut
Osalle vanhemmuus saattaa olla pitkään odotettu unelma, osa kokee vanhemmuuden pelottavana asiana ja osa ei halua hankkia lapsia ollenkaan.
Tieto raskaudesta ja herätys tulevaan vanhemmuuteen saattaa tulla erilaisten elämäntilanteiden keskellä
Tieto raskaudesta saattaa tulla hartaasti toivottuna tai suunnittelemattomana yllätyksenä, opiskelujen ollessa kesken tai esimerkiksi parisuhteen tilanteen ollessa auki. Erityisesti ensimmäisen lapsen odotus ovat eräitä elämän keskeisimpiä siirtymävaiheita. Siirtymävaiheille on tyypillistä sekä mahdollisuus muutokseen ja kehitykseen, että erityinen herkkyys ja haavoittuvaisuus. Vanhemman ja vauvan välinen suhde alkaa muodostua jo raskausaikana niissä mielikuvissa, joita vanhempi luo tulevasta vauvasta sekä omasta ja kumppanin vanhemmuudesta ja koko perheestä. Tulevaan vanhemmuuteen on hyvä valmistautua.
Vanhemmuus herättää aina kysymyksiä
”Tunteet äidiksi tulemisessa olivat ristiriitaiset. Ajattelin silloin ja vieläkin nykypäivänä, että en koskaan halua tehdä niitä samoja virheitä kun äitini teki. Vanhemmaksi tuleminen oli minulle kuin vuoristorata tunteiden ja ajatusten kanssa. Selvisin siitä ainoastaan puhumalla niiden ihmisten kanssa, jotka minut tunsivat jo pienenä.”
– Sijaishuollosta aikuistunut
Ensimmäisen lapsen syntymä ja vanhemmaksi tuleminen ovat merkittäviä käännekohtia elämässä. Sijaishuollosta itsenäistyneiden, nykyisten vanhempien kokemusten mukaan lapsuuden ja nuoruuden sijoitustausta ja oman perheen rikkinäisyys saattavat vaikuttaa käsitykseen omasta vanhemmuudesta ja vanhempana pärjäämisestä.
Vanhemmuuteen saattaa liittyä suorittamisen ja itselleen todistelun tunteita. On myös hyvä muistaa, että tuleva vanhemmuus, äitiys, isyys ja oma pärjääminen mietityttävät jokaista tulevaa vanhempaa taustasta riippumatta, ja mielessä pyörii monien kysymysten myllerrys: ”Minkälainen minä olen vanhempana? Mitä jos en osaa? Miten jaksan vauvan kanssa?”.
Sijaishuollossa kasvaneiden, vanhemmaksi tulleiden mielestä on erityisen tärkeää, että viimeistään raskausaikana ja vanhemmaksi tulemisen kynnyksellä käsiteltäisiin omaa menneisyyttä ja vanhemmuuden herättämiä tuntemuksia esimerkiksi läheisen ihmisen, kumppanin, perheenjäsenen tai neuvolatyöntekijän kanssa. Oma vanhemmuus saattaa pelottaa ja mieltä saattaa varjostaa pelko siitä, että toistaa samoja virheitä kuin omat vanhemmat.
Vanhemmaksi tuleminen saattaa nostattaa pinnalle myös muistoja, kokemuksia, elettyjä ilon ja surun hetkiä sekä traumoja omasta lapsuusajasta. Sijaishuollosta aikuistuneet ovat kuvanneet esimerkiksi sitä, miten oman lapsen tietyn ikävaiheen myötä mieleen on saattanut nousta muistikuvia omista turvattomuuden ja pelon kokemuksista lapsuudessa.
Oman lapsen syntymän myötä osa on myös kuvannut katkeruuden nousemisen omia vanhempiaan kohtaan. Mieleen on saattanut nousta kysymys: miten omat vanhempani ovat voineet hylätä minut lapsena? Näitä mielen syövereistä tulevia muistoja, ajatuksia ja pelkoja on hyvä käsitellä ja työstää. Osa sijaishuoltotaustan omaavista vanhemmista koki, että vanhemmuuden kynnyksellä olisi hyvä työstää asioita esimerkiksi terapiakontaktin tai neuvolan psykologin juttusilla.
Tärkeät ihmiset turvana
”Olen onnellinen vaimo, opiskelija ja äiti. Kun saan tuoda lapselleni iloa ja turvaa, hän näyttää sen nauruna ja kiintymyksenä. Se tekee minulle arvokkaan olon.”
– Sijaishuollosta aikuistunut
Perheiden kirjo ja erilaisuus ovat osa elämää. Osa elää uusperheen arkea, toinen monikulttuurisen perheen elämää, osa ydinperheen arkea ja osa pyörittää yhden vanhemman perhe-elämää. Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että perheellä on niin sisäisiä kuin ulkoisia voimavaroja.
Sisäisinä voimavaroina voidaan nähdä esimerkiksi taloudellinen tilanne, taidot ratkaista ongelmia ja selviytyä kiperistä tilanteista. Ulkoisista voimavaroista tärkeässä asemassa ovat sosiaalinen tuki ja oma tukiverkosto, joka koostuu itselle tärkeistä ihmistä.
Oman lapsen syntymän yhteydessä sijaishuollossa kasvaneet vanhemmat ovat kokeneet tärkeäksi sen, että ympärillä olisi tuttuja ja tärkeäksi koettuja entisen sijaishuoltopaikan ihmisiä, jotka olisivat korvaamassa esimerkiksi poissaolevia isovanhempia sekä opastamassa kasvatuksessa ja perhe-elämässä eteenpäin.
Oman vanhemmuuden tullessa ajankohtaiseksi saattaa surettaa myös se, jos välit omiin vanhempiin ovat kuihtuneet ja yhteyksiä omaan sukuun ei ole. Tästä syystä tärkeäksi voimavaraksi ja tueksi koetaan myös puolison vanhemmat ja perhe.
Oman taustan merkitys vanhemmuudessa
”Jos itsellä on rikkinäinen tausta, sä haluut tarjota lapselle kaiken parhaimman.”
– Sijaishuollosta aikuistunut
Onnellisen lapsuuden ja ehjän perheen turvaaminen omille lapsille näyttäytyy tärkeänä unelmana rikkonaisen lapsuuden eläneille. Unelma siitä, että kykenee tarjoamaan omalle lapselleen jotain parempaa kuin itse on saanut, elää vahvasti jokaisen tuoreen vanhemman mielessä.
Useat ovat ajatelleet, etteivät halua toistaa samoja virheitä kuin omat vanhemmat. Välillä toisin toiminen voi tuntua vaikealta, jos ei ole tukea ja peilipintaa siihen, miten voisi toimia toisin.
Ehjän perheen vahva unelma saattaa myös kääntyä negatiiviseksi asiaksi. Esimerkiksi osalla parisuhde lapsen toiseen vanhempaan on saattanut olla hyvin myrskyisä ja pahoinvointia tuottavassa parisuhteessa pysyttiin osittain vain siksi, ettei haluttu ehjän perheen unelman särkyvän.
Elämänvaiheet - Tutustu erilaisiin elämänvaiheisiin, tehtäviin ja linkkivinkkeihin.
Itsenäistyminen ja jälkihuolto
Itsenäistyminen ja jälkihuoltoaikaPerheen perustaminen
Oman perheen perustaminenOmalla polulla
”Elämässä selviytymiseen on vaikuttanut oikea asenne, päätös siitä, että haluaa hyvän elämän, omien puolien pitäminen ja se, että on tarkka siitä, miten itseä kohdellaan.” – Sijaishuollosta aikuistunut