Ympäri maailmaa SOS-lapsikylät kehittyvät tukemaan lapsia ja perheitä yhä paremmin. Perinteisen kyläpohjaisen asumisen sijaan yhä useampi lapsi ja sijaisperhe saa tukea yhteisöpohjaisessa mallissa, jossa he asuvat tavallisten perheiden keskellä. Tämä vähentää lasten leimautumista ja tukee heidän integroitumistaan ympäröivään yhteiskuntaan.
Vaikka perheet eivät asu lapsikylässä, SOS-Lapsikylän tuki jatkuu samanlaisena: sosiaalikeskuksissa, koulutuksen parissa ja perheiden vahvistamisohjelmissa. Tavoitteena on, että lapset kasvavat normaaleissa, yhteisön osana olevissa perheissä erillisten kyläkotien sijaan. Muutos tapahtuu asteittain ja voi vaihdella maittain paikallisten tarpeiden ja lastensuojelujärjestelmien mukaan.
Lasten paluu biologisen perheen luokse pyritään järjestämään aina, kun se on mahdollista ja turvallista.
Etiopian Jimmassa SOS-äiti Bzuneshin perhe on hiljattain ottanut merkittävän askeleen kohti itsenäisempää arkea. Bzunesh on ensimmäinen lapsikylä-äiti Jimman SOS-Lapsikylästä, jonka perhe on muuttanut pois lapsikylän alueelta ja asettunut asumaan osaksi ympäröivää yhteisöä – kuitenkin yhä lähelle lapsikylää.
Bzunesh on toiminut lapsikylä-äitinä jo 13 vuoden ajan ja on ylpeä jokaisesta lapsesta, joita hän on kasvattanut. Tällä hetkellä hänen perheeseensä kuuluu kuusi lasta: kaksi 18-vuotiasta lukiolaista, 16-vuotiaat kaksoset, 13-vuotias sekä perheen kuopus, 7-vuotias. Uusi perhekoti kunnostettiin vuotta aiemmin, ja muutto yhteisöön oli koko perheelle tarkoin harkittu ja yhteinen päätös.
Bzunesh kertoo, että elämä yhteisössä on ollut suuri, mutta oikea muutos lasten hyvinvoinnin kannalta.
“SOS-Lapsikylät ovat usein aika erillään ympäröivästä yhteisöstä. Nyt olemme jo osa tätä yhteisöä, lapset ovat saaneet ystäviä, voivat liikkua itsenäisesti ja käydä kylässä naapureilla.”
Lapsikylässä asuessaan perheen liikkuminen oli rajoitetumpaa, eikä arki vastannut samalla tavalla ympäröivää todellisuutta.
Jimman SOS-Lapsikylän johtaja Dereje kertoo, että muutos on ollut koko järjestölle tärkeä ja harkittu askel.
“Kävimme yhdessä läpi muutoksen hyödyt ja haasteet koko tiimin, lasten, nuorten ja SOS-äitien kanssa. Keskustelujen jälkeen kaikki halusivat siirtyä osaksi yhteisöä.”
Yhteisössä asumiseen liittyy myös arjen haasteita, kuten ajoittaiset sähkö- tai vesikatkot, mutta Derejen mukaan nämä ovat osa etiopialaista todellisuutta – ja samalla arvokkaita oppimiskokemuksia lapsille.
Bzunesh näkee muuton merkityksen erityisesti lasten tulevaisuuden kannalta.
“Kun lapseni valmistuvat koulusta, he ovat jo osa yhteisöä. Jos asuisimme edelleen lapsikylässä, itsenäistyminen olisi heille vaikeampaa.”
Asuntojen löytäminen SOS-perheille on kuitenkin yksi suurimmista haasteista. Perhekotien tulee sijaita sellaisilla alueilla, joista lasten on helppo kulkea kouluun ja palveluiden äärelle. Bzuneshin perheessä ilo oli suuri, kun lapset pystyivät jatkamaan koulunkäyntiään samassa koulussa myös muuton jälkeen.
Koko lapsikylä-äitiytensä aikana Bzunesh on huolehtinut kymmenestä lapsesta. Kolme heistä on voinut palata biologiseen perheeseensä ja yksi on lähtenyt ulkomaille opiskelemaan yliopistossa. Kysyimme, mikä motivoi häntä jatkamaan tässä vaativassa mutta merkityksellisessä työssä:
“Haluan tukea lapsia, joilla ei ole biologista äitiä elämässään. He tarvitsevat huoltajan – ja minä haluan olla heille se.”
Bzuneshin tarina on esimerkki siitä, miten SOS-Lapsikylien työ kehittyy ja mukautuu lasten parhaaksi, askel kerrallaan kohti yhteisöllisempää ja itsenäisempää tulevaisuutta.
Lapsikylissämme ympäri maailmaa asuu lapsia, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta yksin. Heidät saatetaan hylätä esimerkiksi perheen köyhyyden, sairauksien, vanhempien menehtymisen tai kotioloiloissa esiintyvien vakavien ongelmien takia. Lapset asuvat sijaisperheissä yhdessä sisarusten kanssa.
