Lapsella on oikeus juuriinsa

Lastensuojelulaki suojaa huostaanotetun, sijaishuollossa olevan lapsen oikeuden pitää yhteyttä vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja muihin lapselle läheisiin ihmisiin. Puhutaan lapsen yhteydenpito-oikeudesta. 

Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpito-oikeudessa on kysymys lapsen perus- ja ihmisoikeuksien henkilökohtaisimmasta sisäkehästä, jolla on merkittävä vaikutus lapsen identiteetin kehittymiseen ja ehjän minäkuvan muodostumiseen. 

Lapsella on oikeus tuntea vanhempansa, perheensä, sukunsa, historiansa ja juurensa sekä säilyttää kosketus aiempaan kasvuympäristöönsä, vaikka hän huostaanoton vuoksi elääkin toisaalla. Lapsella on oikeus tietää, mistä hän on, mihin hän kuuluu, jotta hän voi rakentaa ehjän kokonaiskuvan itsestään ja siitä, miksi hän on sellainen kuin on. 

Yhteydenpito-oikeus perus- ja ihmisoikeuksien kiteyttäjänä

Lapsen yhteydenpito-oikeuteen kiteytyy lapsen oikeuksien sopimuksessa turvattu lapsen oikeus tuntea vanhempansa ja ylläpitää suhdetta heihin kodin ulkopuolisesta sijoituksesta huolimatta. Lapsen oikeuksien sopimus suojaa lisäksi lapsen oikeuden perheeseen ja sukulaissuhteisiin sekä kieltää mielivaltaisen puuttumisen näihin oikeuksiin. 

Sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpito-oikeus kattaa myös perustuslaissa lapselle turvatun oikeuden ihmissuhteisiin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatun perhe-elämän suojan. Lapsen yhteydenpito-oikeus on myös kiinteässä yhteydessä perheen jälleenyhdistämisen tavoitteeseen, jonka toteutumisen edellytyksenä on lapsen ja vanhemman suhteen säilyminen ja ylläpito.

Koska kysymyksessä on lapsen oikeus, yhteydenpito-oikeuden toteutumista koskevia ratkaisuja ohjaa aina ensisijaisesti lapsen etu ja oikeudet, lapsen oikeutta erityiseen suojeluun unohtamatta.  

Lapsen oikeus on aikuisen velvollisuus

Lastensuojelulaki velvoittaa viranomaista, perhehoitajaa ja laitoksen edustajaa tukemaan ja edistämään lapsen yhteydenpito-oikeuden toteutumista aktiivisesti. Yhteydenpidon toteuttamisen tapa, laatu ja laajuus on aina arvioita lapsikohtaisesti ja nimenomaan kyseessä olevan yksittäisen lapsen edun edellyttämällä tavalla. Kyse on lapsen henkilökohtaisimpien perus- ja ihmisoikeuksien suojatusta piiristä.

Lapsen oikeuksien komitea seuraa lapsen oikeuksien toteutumista jäsenvaltioiden antamien maaraporttien välityksellä. Komitea on esittänyt pariinkin kertaan huolensa siitä, ettei Suomessa tueta lapsen ja vanhemman välisen suhteen säilymistä sijaishuollon aikana ja ettei lapsen mahdollisuuksia palata oman perheensä luokse tueta riittävästi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat tuomiot Suomen valtiolle lastensuojeluasioissa ovat nekin koskeneet pääasiallisesti perhe-elämän suojan loukkaamista. 

Sijaishuoltoomme on sisäänrakennettu lapsen yhteydenpito-oikeuden täysimääräistä toteutumista estävä ongelma, joka meidän tulisi saada korjatuksi. Suunta koronakriisin aikana on kuitenkin ollut päinvastainen. Sekä laitokset että perhehoitajat ovat vaatineet lapsen yhteydenpito-oikeuden laittamista jopa kokonaan jäihin. Osa kunnista on myös vastannut näihin vaatimuksiin ja rajoittanut lapsen yhteydenpito-oikeutta sijaishuoltoa toteuttavien aikuisten toiveiden mukaisesti ilman laillista perustetta. 

Koronan varjolla ei voi loukata perus- ja ihmisoikeuksia 

Sijaishuollossa olevat lapset ovat haavoittuvassa asemassa oleva ryhmä, jolle yhteiskunta on antanut suojelulupauksen. Suojelulupaus kattaa myös velvoitteen kunnioittaa lapsen perus- ja ihmisoikeuksia. Lapsen yhteydenpito-oikeuteen ei saa puuttua yleisen epidemiatilanteen vuoksi tai siksi, että lapselle sijaishuoltoa antava aikuinen pelkää tartuntaa. Syyt eivät perustu lastensuojelulakiin. 

Jotta lapsen yhteydenpito-oikeuden rajoittamisella ylipäätään olisi tavoiteltu tartuntoja ehkäisevä vaikutus, pitäisi myös lapsen muu elämä rajata pelkästään sijaishuoltopaikan seinien sisälle siten, että muutkin samassa taloudessa tai yksikössä elävät välttäisivät kaikkia ulkopuolisia ihmiskontakteja. Näinhän ei käytännössä kuitenkaan tapahdu. Ajatus siitä, että lapsi altistuisi koronalle ainoastaan käydessään tapaamassa vanhempiaan heidän kotonaan, on syrjivä. Lapsen oikeuksien sopimus ja perustuslakimme kieltävät syrjinnän yksiselitteisesti. 

Jos lapsen yhteydenpito-oikeuden rajoittamiselle ei ole olemassa lastensuojelulain mukaista lapsikohtaisesti arvioitua yksilöllistä syytä, siihen ei saa mielivaltaisesti puuttua. Lapselle sijaishuoltoa antavat tahot – laitokset ja perhehoitajat – toteuttavat julkista hallintotehtävää, joka velvoittaa noudattamaan lakia ja kunnioittamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Viimesijassa lain noudattamisesta ja perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta on vastuussa lastensuojeluviranomainen.