Kun pieni lapsi tuli hakemaan Fediä keittiöstä, tarttui häntä kädestä ja johdatti keskeneräisen palikkatornin luo, apua tarvittiin tärkeässä tehtävässä. Torni oli kasvanut niin korkeaksi, ettei lapsi enää itse yltänyt asettamaan viimeistä palikkaa paikalleen. ”Hän oli niin pieni, ettei yltänyt laittamaan korkeinta palikkaa. Hän halusi, että minä laitan sen”, Fedi kertoo.
Juuri tällaisista kohtaamisista SOS-Lapsikylän Mummun ja vaarin tupien toiminta rakentuu: yhdessä leikkimisestä, yhteisestä ruokailusta, juttelemisesta ja siitä, että lapsille ja vanhemmille on tarjolla turvallisia aikuisia ja seuraa. Samalla toiminta tuo paljon myös vapaaehtoisten omaan elämään.
Fedi ja Grace ovat molemmat jo siirtyneet pois työelämästä ja toimivat vapaaehtoisina Mummun ja vaarin tuvilla pääkaupunkiseudulla. Sambiasta kotoisin oleva Fedi käy Vuosaaren tuvalla ja Taiwanista kotoisin oleva Grace Suvelan sekä Vuosaaren tuvalla. Molempia yhdistää halu olla ihmisten parissa ja tehdä asioita yhdessä.
”Mä haluan tehdä jotain, en vain istua kotona. Pitää olla menoa”, Fedi naurahtaa.
Vapaaehtoiseksi voi tulla juuri sellaisena kuin on
Vapaaehtoistyö oli Fedille tuttua jo ennen Mummun ja vaarin tupaa. Hän on toiminut vuosien ajan vapaaehtoisena esimerkiksi NMKY:n toiminnassa kuten Ystävänkahvilassa. Mummun ja vaarin tuvalle hän päätyi Gracen houkuttelemana. Grace puolestaan löysi SOS-Lapsikylän vapaaehtoistoiminnan verkosta aikanaan. Hänen yhteydenottoonsa vastattiin nopeasti, ja pian hän huomasi löytäneensä itselleen sopivan vapaaehtoistyön. ”Ajattelin heti, että tämä on minun juttuni. Toiminta on kansainvälistä, tehdään yhdessä ja mukana on paljon lapsia.”
Mummun ja vaarin tuvat ovat lapsiperheiden kohtaamispaikkoja, joissa vapaaehtoiset ovat mukana viettämässä aikaa perheiden kanssa. Fedin ja Gracen mukaan vapaaehtoiseksi lähtemistä ei tarvitse jännittää eikä mukaan tulevan tarvitse osata mitään erityistä. Tärkeintä on kiinnostus muita ihmisiä kohtaan ja halu olla läsnä. Voi olla ihan oma itsensä. Ei tarvitse osata tai tietää mitään erityistä.
Monesti tuvassa kohtaavat useat kielet ja kulttuurit
Fedin Vuosaaren tuvalla tunnelma on kansainvälinen, ja mukana on monista eri maista Suomeen muuttaneita perheitä. Fedille on tärkeää, että tuvalla kaikki kohdataan samalla tavalla taustasta riippumatta. Yhteistä tekemistä löytyy, vaikka kielet ja kulttuurit olisivat erilaisia. ”Tuvalla olo tekee minulle hyvää. Haluan olla ihmisten kanssa”, Fedi kertoo. Myös Gracesta tuvalle on aina mukava lähteä. Se antaa syyn lähteä kotoa, tavata ihmisiä ja tehdä yhdessä.
Joskus Fedi huomaa voivansa auttaa myös aivan käytännöllisissä Suomeen liittyvissä asioissa. Hiljattain Suomeen tulleet vanhemmat olivat kyselleet häneltä esimerkiksi sitä, miten Suomen pimeydestä selviää tai kuinka talven liukkailla kaduilla pysyy pystyssä. Fedi on voinut jakaa omia kokemuksiaan, ja vinkannut kenkiin kiinnitettävistä liukuesteistä.
Suvelassa ryhmä on hieman pienempi ja samat perheet käyvät siellä melkein joka viikko. Grace on huomannut, että tupa on tärkeä paikka paitsi lapsille myös heidän vanhemmilleen. Äidit ovat usein kiitollisia mahdollisuudesta jutella muiden aikuisten kanssa.
Joskus tärkeintä on muistipeli tai yhteinen laulu
Tuvilla ei tarvita suuria ohjelmanumeroita, jotta syntyy merkityksellisiä hetkiä. Grace muistaa pienen lapsen, joka osoittautui erityisen taitavaksi muistipelissä. Pian muutkin paikallaolijat kerääntyivät seuraamaan peliä ja kannustamaan. Lapsen äiti oli niin ylpeä, että halusi hankkia samanlaisen pelin kotiinkin. Myös yhteiset lauluhetket ovat jääneet Gracen mieleen. ”Lauluhetket ovat hienoja. Silloin lapsetkin rauhoittuvat hetkeksi ja kaikki tekevät yhdessä, muuten on usein aika vauhdikasta.”
Vapaaehtoisten välillekin on syntynyt ystävyyssuhteita, jotka eivät jää tuvan ovien sisäpuolelle. Uusien ystävien kanssa on tavattu vapaa-ajalla ja järjestetty pieniä juhlia. Ja uusia suunnitelmiakin jo riittää. Vauhdikkaat naiset ovat ehtineet pohtia, voisiko tulevaisuudessa järjestää jopa mummodiskon.
Tarvetta uusille vapaaehtoisille ja toiminnalle on. Esimerkiksi Vuosaaren tuvalle olisi tulossa enemmän perheitä kuin mukaan mahtuu, joten myös uusille tuville olisi kysyntää. Fedille ja Gracelle vapaaehtoistyön merkitys on lopulta yksinkertainen. On ihmisiä, jotka kaipaavat ympärilleen yhteisöä, niin lapsia, vanhempia kuin vapaaehtoisiakin. Ja kun ihmiset tuodaan saman katon alle, jokainen voi antaa jotakin ja samalla saada jotakin itse.
