Lapsen suojelemiseksi ja perheiden tukemiseksi tarkoitettuun järjestelmään vaikuttavat lakiesitykset sosiaalihuoltolain muutoksesta sekä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen toinen vaihe sisältävät merkittäviä muutoksia lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta tarkasteltuna. Ne sisältävät useita kannatettavia tavoitteita, kuten asiakaslähtöisyyden vahvistamisen ja varhaisen tuen painottamisen. Kokonaisuus sisältää merkittäviä riskejä lasten oikeuksien toteutumiselle.
Muutosten keskeinen tavoite on painopisteen siirto korjaavasta tuesta varhaiseen ennaltaehkäisevään tukeen. Tavoite on perusteltu ja sitä on pyritty lainsäädännöllä toteuttamaan jo aiemmin. Nyt tavoite pyritään saavuttamaan esimerkiksi siten, että lastensuojelun asiakkuuden alkamisen kynnystä nostettaisiin lähelle nykyistä huostaanoton edellytystä. Kynnyksen nostaminen näin korkealle voi johtaa tilanteisiin, joissa lapsi ei pääse lastensuojelun piiriin oikea-aikaisesti ja jää vaille tuen tarvetta vastaavaa suojelua. Liian korkea kynnys voi viivästyttää tosiasiallisesti vaikuttavien toimenpiteiden käynnistymistä. Lapsen tuen tarve ei vähene lainsäädäntöä muuttamalla. Jotta painopisteen siirtoa koskeva tavoite voi toteutua, se edellyttää, että sosiaalihuollon tuki on tosiasiallisesti saavutettavaa, riittävää ja oikea-aikaista ennaltaehkäisemään esimerkiksi lasten ajautumista rikollisiin tekoihin.
Lakiesitysten väljät ja tulkinnanvaraiset säännökset ovat riski tuen saatavuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Lainsäädännön tulee olla täsmällistä esimerkiksi siten, että lapsiperheille tarjottavan tuen sisällön vähimmäisvaatimukset säädetään laissa. Tämä edistäisi asiakasperheiden ymmärrystä saatavilla olevan tuen sisällöstä. Lisäksi täsmällisempi sääntely mahdollistaa lapsiperheille tarkoitetun tuen laadullisen kehittämisen valtakunnallisesti sekä sen vaikuttavuuden tutkimuksen. Muutoin riskinä on alueellinen eriarvoisuus, joka heikentää lasten ja perheiden yhdenvertaisuutta tuen saatavuuden ja sisällöllisen laadun näkökulmasta.
Vastuu lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömään suojeluun siirtyy aiempaa enemmän sosiaalihuoltolain mukaiseen tukeen. Tästä syystä sosiaalihuoltolain sääntelyn tulee olla hyvinvointialueita vahvemmin velvoittavaa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin turvaa varhaista tukea, vaan ratkaisevaa on toimeenpanon laatu, henkilöstön osaaminen sekä palvelujen resursointi.
Uudistusten onnistuminen edellyttää seuraavia konkreettisia täsmennyksiä yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan vahvistamiseksi:
Ilman edellä kuvattuja täsmennyksiä ja resursseja on olemassa riski, että osa lapsista jää vaille oikea-aikaista ja riittävää tukea. Lainsäädännön tulee ennen kaikkea varmistaa, että lapsen etu toteutuu käytännössä kaikissa tilanteissa ja kaikkialla Suomessa. Hallituksen esitykset koskien sosiaalihuoltolain muutoksia sekä lastensuojelulain kokonaisuudistuksen 2. vaihetta ovat nyt annettu eduskunnalle ja etenevät seuraavaksi valiokuntakäsittelyyn. SOS-Lapsikylä toivoo, että esityksiä tarkastellaan kriittisesti lapsen edun ja oikeuksien näkökulmasta ilmeisistä säästöpaineista huolimatta.
SOS-Lapsikylä
Helsingissä 23.9.2026
