Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus hyvään elämään riippumatta asuinpaikasta, taustasta tai perheen tilanteesta. Kestävän tulevaisuuden rakentuminen ja lapsen oikeuksien toteutuminen vaativat yli hallituskausien jatkuvaa tavoitteellista työtä ja toimia hyvinvoinnin edistämiseksi. Pitkäjänteisellä politiikalla tulee ehkäistä ongelmia varhain, rakentaa yhteisöjä, joissa kukaan ei jää yksin sekä vahvistaa perheiden tukea.
Suomessa lapsen saama apu riippuu yhä liikaa siitä, missä hän asuu ja kuinka vakavaksi ongelmat ehtivät kasvaa. Tuki on saatava ajoissa, ennen kuin lapsen tilanne kriisiytyy. Korjataan järjestelmä niin, että apua saa ajoissa eikä vasta silloin, kun tilanne on jo vakava.
Jokaisella lapsella on oikeus kehitykselleen ja hyvinvoinnilleen välttämättömään suojeluun ja huolenpitoon. Siksi tulee vahvistaa järjestelmää, joka tukee perheitä ajoissa, kantaa vaikeissa tilanteissa ja varmistaa, ettei yksikään lapsi jää yksin. Tämä edellyttää toimivia ja yhtenäisiä tuen järjestämisisen tapoja, jossa ennaltaehkäisy, varhainen tuki ja lastensuojelu muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Perheiden arkea on tuettava oikea‑aikaisesti, vanhemmuutta vahvistettava ja lapsiperheköyhyyteen puututtava määrätietoisesti. On varmistettava, että tukijärjestelmä on saavutettava, ymmärrettävä ja toimiva erilaisissa tilanteissa. On uskallettava käydä arvokeskustelua siitä, mitä pidämme hyvänä elämänä ja miten pidämme huolta jokaisesta lapsesta.
Yksinäisyyttä, pahoinvointia ja syrjäytymistä ei ratkaista pelkillä palveluilla. Tarvitaan yhteisöjä, järjestöjä, harrastuksia ja turvallisia aikuisia. Vahvistetaan yhteisöjen ja järjestöjen mahdollisuuksia tukea lapsia ja perheitä.
Hyvinvointi syntyy arjessa, kohtaamisissa ja yhteisöissä, joissa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori toimivat yhdessä. Järjestöillä on keskeinen rooli matalan kynnyksen tuen tarjoajina, yksinäisyyden ehkäisijöinä ja perheiden tavoittamisessa ajoissa. Tarvitsemme vahvaa kumppanuutta eri sektorien välille sekä edellytykset järjestöjen itsenäiselle toiminnalle, jotta voidaan kehittää uusia ratkaisuja ja tavoittaa lapsia ja perheitä, jotka muuten jäisivät tuen ulkopuolelle. Yhteisöllisyyttä on vahvistettava myös digitaalisten toimintojen ja yhteisöjen osalta. Yksinkertaiset kiellot eivät ratkaise ongelmia, vaan tarvitaan tukea, ohjausta sekä turvallisia ympäristöjä lapsille ja nuorille.
Lapsilta kysytään liian usein mielipidettä ilman, että sillä on vaikutusta. Osallistumisen mittari on se, miten lapsen näkemys huomioidaan ja perustellaan. Lasten näkemykset on hyväksyttävä osaksi päätöksentekoa, palveluita ja lainsäädäntöä.
Lapsilla on oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Lasten näkemykset ja mielipide tulee selvittää ja ottaa huomioon sekä yksittäistä lasta koskevassa asiassa että laajemmin lapsiin vaikuttavissa asioissa lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Tietoa lasten näkemyksistä ja mielipiteistä tulee kerätä lapsille sopivin keinoin siellä, missä lapset toimivat. Osallisuus on kokemus kuulumisesta, joka luo myös mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Lasten osallistumisoikeus on varmistettava ja erityistä huomiota on kiinnitettävä heikommassa asemassa olevien lasten tavoittamiseen ja heidän äänensä kuulluksi tulemiseen. Lasten kuulemisen vaikutuksia tulee seurata johdonmukaisesti ja lapsille tulee kertoa, miten heidän näkemyksensä ovat vaikuttaneet. Lapsilta kerätty tieto on otettava osaksi päätöksentekoa, suunnittelua ja palveluiden kehittämistä.
Lapsen paikka on ensisijaisesti perheessä. Jos oma perhe ei pysty tarjoamaan turvallista kasvuympäristöä, yhteiskunnan on varmistettava mahdollisuus kasvaa toisessa perheessä kuitenkin lapsen etu huomioiden. Perhehoitoa on vahvistettava ja sijaisperheiden saatavuus on turvattava koko Suomessa.
Yksittäisen lapsen edun mukainen perhehoito tulee olla ensisijainen vaihtoehto, jos lapsi joudutaan erottamaan vanhemmastaan. Lastensuojelun perhehoitoa tulee kehittää sisällöllisesti siten, että ennakkovalmennuksella, perhehoitajien täydennyskoulutuksella ja tuella voidaan varmistaa, että jokainen perhehoitoon sijoitettu lapsi saa yksilöllisiä tarpeitaan vastaavan hoidon ja kasvatuksen.
Sodat, kriisit ja ilmastonmuutos osuvat ensimmäisenä lapsiin. Suomen on puolustettava lasten oikeuksia myös globaalisti. Kehitysyhteistyössä, humanitaarisessa työssä ja kansainvälisessä vaikuttamisessa lapset on asetettava etusijalle.
Suomen on kannettava vastuunsa globaalisti ja varmistettava, että rajalliset resurssit kohdentuvat kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin ja nuoriin. Sodat, konfliktit, köyhyys, muuttoliike ja ilmastokriisi koskettavat erityisesti lapsia ja korostavat tarvetta pitkäjänteiselle tuelle sekä toimiville yhteiskunnallisille rakenteille. Tyttöjen ja naisten aseman vahvistaminen on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Vaikuttava kansainvälinen työ tarkoittaa, että myös haavoittuvimmassa asemassa olevien lasten näkemykset ja tarpeet tulevat kuulluiksi. Kansalaisyhteiskunnalla tulee edelleen olla vahva rooli kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa tulee priorisoida lasten suojelu, koulutus ja perheiden tukeminen.
