SOS-Lapsikylä haluaa käynnistää keskustelun siitä, vastaako sosiaalityöntekijöiden koulutus työn todellisia vaatimuksia. Ehdotamme, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden koulutukseen sisällytettäisiin lääkäreiden terveyskeskuskoulutusjaksoa vastaava vuoden mittainen pakollinen harjoittelujakso julkisella sektorilla. Käytännön työ vahvistaisi opiskelijan ymmärrystä sosiaalihuollon palvelujärjestelmästä, syventäisi ammatillista osaamista ja helpottaisi siirtymistä vaativaan virkatyöhön. Samalla se tukisi työssä jaksamista ja vahvistaisi sitoutumista lastensuojeluun, mikä parantaisi myös lapsen mahdollisuutta saada rinnalleen tuttu ja pysyvä sosiaalityöntekijä.
Poikkeuksellinen vastuu edellyttää poikkeuksellista osaamista
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tiedolliset ja taidolliset osaamisvaatimukset ovat laaja-alaisia. Lapsen hyvinvointiin, kehitykseen ja terveyteen vaikuttavien tekijöiden ja palvelujärjestelmän tuntemuksen, vuorovaikutustaitojen ja reflektointikyvyn lisäksi sosiaalityöntekijältä edellytetään kattavaa juridista osaamista lapsen oikeuksista ja työskentelyä ohjaavasta lastensuojelun lainsäädännöstä sekä hallinnollista osaamista. Keskeisessä asemassa lastensuojelussa ovat lapsen ja huoltajan oikeusturvan sekä muiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen turvaaminen. Sosiaalityöntekijän on kyettävä pitämään lapsen etu keskiössä työskentelyn kaikissa vaiheissa.
Suomessa vain harvoilla viranomaisilla on oikeus puuttua näin syvällisesti ihmisten henkilökohtaiseen elämään sekä perus- ja ihmisoikeuksiin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kuuluvat tähän pieneen joukkoon. Siksi vahva juridinen osaaminen ja kyky soveltaa lakia oikein käytännön tilanteissa eivät ole vain osa ammattitaitoa, ne ovat työn ehdoton perusta.
Vastavalmistunut sosiaalityöntekijä voi joutua tekemään jo uransa ensimmäisinä kuukausina ratkaisuja, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen ja hänen perheensä elämään. Vaikka työssä on tarjolla kollegoiden ja esihenkilöiden tuki, oikeudellinen vastuu päätöksistä kuuluu viranhaltijalle. Samalla hän kantaa myös ratkaisujen eettisen ja moraalisen vastuun.
Työn vaativuus ja vastuu ovat monin tavoin rinnastettavissa lääkärin ja poliisin tehtäviin. Päätösten kohteena ovat lapsen kehitys, terveys ja vakavimmillaan hänen henkensä. Silti sekä poliisin että lääkärin koulutukseen kuuluu pitkä käytännön harjoittelu kokeneiden ammattilaisten ohjauksessa ennen täyttä ammatillista vastuuta. Lastensuojelun sosiaalityössä vastaavaa pakollista siirtymävaihetta ei ole.
SOS-Lapsikylän näkemyksen mukaan sosiaalityöntekijöiden koulutusta uudistettaessa on perusteltua tarkastella niiden ammattien koulutusmalleja, joissa vastuu ihmisten turvallisuudesta, oikeuksista ja hyvinvoinnista on yhtä lailla poikkeuksellisen suuri.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijä tekee ratkaisuja, jotka voivat parhaimmillaan pelastaa lapsen elämän ja turvata hänen tulevaisuutensa. Vakavimmissa tilanteissa kyse on jopa lapsen hengestä, jos riskejä ei kyetä arvioimaan oikein. Osa tarvittavasta osaamisesta rakentuu akateemisten opintojen aikana. Merkittävä osa ammatillisesta harkinnasta, vuorovaikutuksesta ja vaativien tilanteiden arvioinnista opitaan kuitenkin käytännön työssä kokeneemman ammattilaisen rinnalla. Työssä oppiminen, yhteinen pohdinta ja jatkuva reflektio ovat keskeinen osa asiantuntijuuden rakentumista.
Vastaako nykyinen koulutus työn vaatimuksia?
On perusteltua kysyä, vastaako koulutuksen sisältö työn vaatimuksia kaikilta osin. Esimerkiksi kehityspsykologia ei kuulu sosiaalityöntekijän perustutkintoon pakollisena opintona, vaikka lastensuojelun keskeinen tehtävä on turvata lapsen tasapainoinen kehitys. Jaakkola, Karttunen ja Svenlin (1) ovatkin todenneet, että kehitystiedon ja siihen liittyvien teorioiden opetusta tulisi vahvistaa sosiaalityön koulutuksessa. Samalla he muistuttavat, ettei pelkkä kehityspsykologinen tieto riitä, vaan lapsen kehityksen arviointi edellyttää laaja-alaista osaamista.
Myös sosiaalityöntekijät itse ovat tuoneet esiin puutteita lapsen kehitysvaiheiden tuntemisessa (2). Tämä vahvistaa tarvetta arvioida kriittisesti, vastaavatko koulutuksen painotukset lastensuojelutyön todellisia osaamisvaatimuksia.
Luottamuksellisen ja vastavuoroisen asiakassuhteen rakentuminen lapsen ja vanhemman kanssa edellyttää sosiaalityöntekijältä hyviä vuorovaikutustaitoja, jotka ovat laadukkaan ja vaikuttavan asiakastyön perusedellytys. Taitava-tutkimushanke (3) osoitti edellä mainitun lisäksi, että ammatillista vuorovaikutusta sosiaalityössä voi opetella ja oppia ja siinä voi kehittyä työuran eri vaiheissa.
Vuoden harjoittelujakso vahvistaisi osaamista ja tukisi työuran alkua
SOS-Lapsikylä esittää, että koulutukseen sisällytettäisiin vuoden mittainen harjoittelujakso julkisessa lastensuojelussa. Harjoittelun aikana opiskelija työskentelisi virkavastuulla kokeneen sosiaalityöntekijän työparina ”pätevöityvän sosiaalityöntekijän” nimikkeellä.
Harjoittelun tavoitteena olisi vahvistaa sekä tiedollista että käytännöllistä osaamista: ammatillista harkintaa, vuorovaikutusta, juridista osaamista ja päätöksentekoa. Malli muistuttaisi paitsi lääkäreiden terveyskeskuskoulutusjaksoa myös poliisiopiskelijoiden kenttäharjoittelua kokeneen konstaapelin ohjauksessa.
Kokenut mentorisosiaalityöntekijä ja pätevöityvä sosiaalityöntekijä muodostaisivat työparin, jossa vastuu ratkaisuista säilyisi mentorilla. Samalla opiskelija oppisi käytännössä lapsen ja vanhempien kohtaamista, juridista harkintaa, hallintomenettelyä, palvelujärjestelmää sekä lapsen edun arviointia turvallisesti kokeneen ammattilaisen ohjauksessa.
Harjoittelujakson jälkeen opiskelija palaisi viimeistelemään yliopisto-opintonsa. Vuoden mittainen käytännön kokemus tukisi opintojen loppuunsaattamista ja helpottaisi siirtymistä vaativaan virkatyöhön. Samalla työelämään siirtyvä sosiaalityöntekijä aloittaisi uransa huomattavasti nykyistä vahvemmalla käytännön osaamisella.
On aika käynnistää laajempi keskustelu siitä, vastaako sosiaalityöntekijöiden koulutus työn todellisia vaatimuksia. Kun yhteiskunta antaa lastensuojelun sosiaalityöntekijälle poikkeuksellisen vallan ja vastuun tehdä lapsen ja perheen elämään syvästi vaikuttavia ratkaisuja, sen on samalla varmistettava, että ammattilaisilla on parhaat mahdolliset valmiudet kantaa tämä vastuu.
Kyse ei ole vain koulutuksen kehittämisestä. Kyse on lasten oikeudesta turvalliseen, laadukkaaseen ja osaavaan lastensuojeluun.
Lähteet:
(1) Lapsiperheiden ja lastensuojelun sosiaalityö 2024, s. 120
(2) esim. THL – Työpaperi 36/2020, 40
(3) Socca – Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus TAITAVA II – Taitoa, varmuutta ja vaikuttavuutta vuorovaikutukseen lapsi- ja perhesosiaalityössä
