Kolme vuotta konfliktin alkamisen jälkeen Sudanissa koetaan yhä syvenevää humanitaarista kriisiä, joka on vaikuttanut elämän kaikkiin osa-alueisiin. Alun perin äkillisestä kärjistymisestä on kehittynyt pitkittynyt hätätila, joka vaikeuttaa pääsyä koulutukseen, terveyspalveluihin, suojeluun ja perustarpeisiin. Turvattomuus, tautiepidemiat ja rikollisuuden kasvu muovaavat uudelleen sitä, mitä turvallisuus tarkoittaa miljoonille ihmisille.
Kriisin mittakaavasta huolimatta Sudan jää edelleen vähälle huomiolle kansainvälisessä keskustelussa. Siviilien arki ja humanitaaristen toimijoiden kohtaamat rajoitteet eivät näy riittävästi globaalilla tasolla. Silti kriisin vaikutukset ovat nähtävissä kaikkialla maassa – lasten, huoltajien ja nuorten elämässä, kun he yrittävät selviytyä tilanteessa, jonka loppua ei ole näköpiirissä.
Lapsille konflikti on merkinnyt arjen katoamista. Koulu, ystävät ja tutut rutiinit ovat väistyneet epävarmuuden ja epävakauden tieltä.
– Kaipaan eniten koulua ja ystäviäni, kertoo 16-vuotias Amona.
Eri-ikäiset lapset kuvaavat kaipaavansa tuttua ympäristöä ja kamppailevansa arjen muutosten kanssa. Moni on huolissaan koulutuksestaan ja tulevaisuudestaan, siitä, voivatko he jatkaa opintojaan tai saavuttaa unelmiaan.
– Suurin pelkoni on, etten tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi, sanoo 15-vuotias Logman.
Samalla lapset löytävät edelleen ilon hetkiä leikin, ystävyyden ja yhteyden kautta, mikä kertoo sekä heidän haavoittuvuudestaan että selviytymiskyvystään.
Jokaisen lapsen taustalla on huoltaja, joka tekee kaikkensa luodakseen vakautta. Siirryttyään Khartumista Kassalaan SOS-Lapsikylien huoltajat ovat joutuneet sopeutumaan uusiin olosuhteisiin samalla, kun he ovat jatkaneet lasten hoivaa.
– Paikka on erilainen, mutta lapset tarvitsevat yhä samaa huolenpitoa ja huomiota, kertoo huoltaja Somaia.
Huoltajat ovat havainneet muutoksia lasten käyttäytymisessä, kuten ahdistusta, vetäytymistä ja vaikeuksia sopeutua uuteen ympäristöön. Vastatakseen tähän he ovat keskittyneet rutiinien rakentamiseen, ihmissuhteiden vahvistamiseen ja turvallisen arjen luomiseen.
Maan sisäisistä siirtymisistä, pakolaisuudesta ja jatkuvista haasteista huolimatta lapsikylän huoltajat tarjoavat edelleen lapsille suojaa, henkistä tukea ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, osoittaen vahvaa sitkeyttä epävarmuuden keskellä.
Nuorten elämässä konflikti on keskeyttänyt koulutuksen ja viivästyttänyt siirtymää aikuisuuteen. Monet ovat joutuneet keskeyttämään opintonsa, mikä vaikeuttaa urahaaveiden toteuttamista ja tulevaisuuden suunnittelua.
– Koulutukseni on keskeytynyt toistuvasti. Olen joutunut laittamaan tulevaisuuden suunnitelmani tauolle, kertoo nuori Salim.
Samaan aikaan nuoret kantavat yhä enemmän vastuuta perheissään. He tukevat sisaruksiaan ja auttavat perheitä selviytymään arjen haasteista. Suurimmiksi esteiksi he kokevat epävakauden, työttömyyden ja mahdollisuuksien puutteen.
Lasten, huoltajien ja nuorten kokemukset heijastavat laajempaa todellisuutta. Sudanin keskeiset palvelujärjestelmät ovat vakavasti kuormittuneet. Koulutus-, terveys- ja suojelupalvelut ovat heikentyneet merkittävästi, ja taloudelliset vaikeudet rajoittavat mahdollisuuksia entisestään.
Kriisi koskettaa miljoonia lapsia. Yli 13 miljoonaa lasta tarvitsee humanitaarista apua. Tarve kasvaa jatkuvasti, mutta resurssit ja pääsy avun piiriin ovat rajallisia.
Sudanin SOS-Lapsikylä on laajentanut toimintaansa vastatakseen kasvavaan tarpeeseen. Järjestö tarjoaa hengenpelastavaa apua, palauttaa keskeisiä palveluja ja tukee yhteisöjä.
Konfliktin alusta lähtien Sudanin SOS-Lapsikylä on asettanut etusijalle lasten turvallisuuden ja hoivan jatkuvuuden, muun muassa siirtämällä lapsia turvallisemmille alueille ja varmistamalla pääsyn välttämättömiin palveluihin. Samalla toimintaa on laajennettu kattamaan puhtaan veden saanti, suojelupalvelut, perheiden yhdistäminen, koulutus kriisitilanteissa sekä psykososiaalinen tuki.
Työ on ollut mahdollista kumppaneiden ja lahjoittajien tuen ansiosta, mutta tarpeet ylittävät edelleen käytettävissä olevat resurssit.
Kriisin pitkäaikaiset vaikutukset ovat vakavia. Keskeytynyt koulutus, lisääntyneet suojeluriskit ja rajalliset toimeentulomahdollisuudet lisäävät yhteiskunnallista epävakautta.
Lapset eivät menetä ainoastaan pääsyä palveluihin, vaan myös kykynsä unelmoida ja rakentaa tulevaisuutta. Nuoria uhkaa pitkäaikainen syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä. Huoltajat kantavat edelleen vastuuta arjen vakaudesta yhä hauraammissa olosuhteissa.
Ilman pitkäjänteistä tukea Sudan uhkaa ajautua sukupolvikriisiin, jonka seuraukset näkyvät pitkälle tulevaisuuteen.
Kansainvälisen yhteisön on toimittava nyt. Tarvitaan tulitaukoa sekä turvallista ja jatkuvaa humanitaarista tukea ja rahoitusta. Erityisesti paikallisille toimijoille, jotka ovat avainasemassa avun toimittamisessa ja ylläpitämisessä.
Sodan kolmannen vuoden kohdalla viesti on selvä: Sudania ei saa unohtaa.
Kriisin mittakaava edellyttää pitkäjänteistä kansainvälistä huomiota ja päättäväisiä toimia, jotta lapset saadaan suojeltua, perheitä tuettua ja kokonaisen sukupolven tulevaisuus turvattua.
