Yksinäisyys koskettaa yhä useampaa lasta ja nuorta. Se ei näy aina ulospäin, mutta sen vaikutukset voivat olla syviä: ahdistusta, ulkopuolisuuden tunnetta, vaikeuksia koulussa sekä heikentynyttä hyvinvointia. Yksinäisyys ei ole vain yhden lapsen kokemus, vaan yhteiskunnallinen kysymys, johon meidän on yhdessä vastattava.
Lasten hyvinvointi on koko tulevaisuuden perusta. Jokainen lapsi ansaitsee arjen, jossa hänet huomataan, jossa hänellä on ystäviä ja jossa hän saa kuulua johonkin.
Vetoomus luovutetaan lasten oikeuksien viikolla marraskuussa 2026 kunta- ja alueministerille.
Yhä useammalla lapsella ja nuorella ei ole mielekästä tekemistä vapaa-ajallaan. Tämä heijastuu myös koulupäiviin lisääntyneenä ahdistuksena, levottomuutena, hankalana käytöksenä ja yksinäisyyden kokemuksina. Lapset, jotka kokevat yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta, voivat kokea esimerkiksi vaikeammaksi aloittaa harrastaminen tai mennä mukaan muihin vapaa-ajan yhteisöihin. Lisäksi ilman harrastusta jääneillä lapsilla on suurempi riski jäädä ulkopuolelle. Parhaimmillaan harrastus tai mielekäs vapaa-ajan tekeminen voi suojata lasta tai nuorta syrjäytymiseltä.
Yksinäisyyden vähentämisessä keskeistä on myös osallisuuden vahvistaminen. Kun lapsia ja nuoria kuunnellaan aidosti ja he voivat vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, heidän kokemuksensa merkityksellisyydestä ja kuulumisesta yhteisöön vahvistuu. Osallisuus lisää turvallisuuden tunnetta ja tukee sosiaalisten suhteiden syntymistä. Näin yksinäisyyden kokemukset vähenevät.
Meillä on vastuu varmistaa, että yksikään lapsi ei jää yksin.
