Etiopian ja Suomen SOS-Lapsikylät käynnistivät syyskuussa 2025 uuden humanitaarisen hankkeen Geze Gofan alueella, jossa koettiin Etiopian tuhoisin maanvyöry heinäkuussa 2024. Seuraavana päivänä, pelastusoperaatioiden ollessa käynnissä, tapahtui toinen maanvyöry. Ainakin 257 ihmistä menehtyi ja 15 000 ihmistä tarvitsee yhä akuuttia humanitaarista apua, mukaan lukien 1 300 alle 5-vuotiasta lasta.
Geze Gofan ylänköalueilla yhteisöt elivät maastaan, kunnes heinäkuussa 2024 tragedia iski. Taukoamaton sade muutti vuoret mutavirroiksi, tuhoten koteja ja vaatien 257 ihmisen hengen Al Jazeeran julkaisemien raporttien mukaan. Monille Geze Gofan maanvyörymä oli painajainen, josta ei koskaan herätty. Ihmiset joutuivat evakkoon, katosivat ja surivat. 29-vuotiaalle Serkalemille, kolmen tyttären äidille, selviytyminen tästä koettelemuksesta oli vasta uuden taistelun alku.
Serkalem avioitui nuorena, tuli äidiksi varhain, ja avioliiton kariuduttua hän jäi yksin huolehtimaan lapsistaan. Joka päivä hän seisoi paahtavan auringon alla myyden arpalippuja paikallisella torilla – työ, jota useimmiten tekevät miehet ja joka vaatii kestävyyttä.
Hänen ansionsa riittivät juuri ja juuri yksinkertaiseen ateriaan, mutta hän ei koskaan luovuttanut.
“Jos en voi antaa lapsilleni parempaa elämää, ainakin ruokin heidät.”
Hänen päättäväisyytensä piti hänet pinnalla, kunnes eräänä päivänä kohtalo koetteli häntä julmimmalla mahdollisella tavalla.
Se oli tavallinen iltapäivä. Tori täyttyi tinkimisen ja naurun äänistä. Noin kello neljä, auringon alkaessa laskea, Serkalemin maailma murskaantui. Eräs hiljattain sotapalveluksesta palannut mies hyökkäsi hänen kimppuunsa. Teräaseella aseistautuneena hän hiljensi torijoukon pelolla ja raahasi Serkalemin kotiinsa. Lukittuna sisälle Serkalem joutui kokemaan asioita, joita yksikään nainen ei saisi koskaan kohdata.
Pitkän yön hän makasi hereillä – peloissaan, kivuliaana ja ajatellen vain lapsiaan. ”Kuka kertoo heille, missä olen? Luulevatko he, että olen hylännyt heidät?” hän mietti. Kun aamu koitti ja hyökkääjä nukahti, Serkalem näki tilaisuutensa. Hän juoksi peltojen halki, kunnes saavutti turvan ja tuttujen naapureiden kasvot. Hän oli elossa, mutta hänen mielensä oli haavoittunut.
Pienissä, tiiviissä yhteisöissä, kuten Geze Gofassa, väkivaltaa seuraa usein hiljaisuus. Häpeän, kostotoimien ja epäuskon pelko voi hiljentää selviytyneet. Mutta Serkalem ei antanut pelon voittaa. Hän keräsi rohkeutensa, meni viranomaisten puheille ja teki rikosilmoituksen hyökkääjästään. Hänen rohkeutensa levisi aaltona yhteisössä. Poliisin tutkimusten alettua hän sai tietää, että mies oli poliisille ennestään tuttu, mutta tällä kertaa oikeus ei kääntänyt katsettaan pois.
Kun trauma alkoi purkautua hänen kehossaan ja mielessään, Serkalem hakeutui lääkärinhoitoon Sawlan väkivaltaa kohdanneiden tukikeskukseen. Siellä hänet ohjattiin Etiopian SOS-Lapsikylän mielenterveys- ja psykososiaalisen tuen piiriin.
Kahden kuukauden ajan Serkalem sai jatkuvaa psykologista tukea traumansa käsittelyyn ja itsetuntonsa uudelleenrakentamiseen. Hankkeen kautta hänelle annettiin myös hygieniapakkaus, hätäraha-apua sekä oikeudellista tukea rikosasian ajamiseksi, mikä lopulta johti tekijän vangitsemiseen.
“Saamani tuki antoi minulle toivoa ja turvaa. Se muistutti minua siitä, etten taistellut yksin.”
Tänä päivänä Serkalem on toipumassa. Hän on palannut pienelle toripaikalleen myymään arpalippuja uudella voimalla. Arvet ovat yhä olemassa, mutta niin on rohkeuskin. Hän haaveilee turvallisemmasta ja kestävämmästä työstä, joka auttaisi häntä rakentamaan paremman tulevaisuuden tyttärilleen.
Serkalemin tarina ei ole tappion, vaan sitkeyden tarina. Tarina naisesta, joka kohtasi käsittämättömän tragedian ja seisoo silti ylväänä, katse tulevaisuudessa, jonka hän aikoo rakentaa itse.
Etiopian ja Suomen SOS-Lapsikylät tarjoavat kokonaisvaltaista mielenterveys- ja psykososiaalista tukea maanvyöryn selviytyjille Geze Gofassa. Hanke tavoittaa yli 600 kotitaloutta, tarjoaa suoraa apua yli 2 700 ihmiselle ja välillistä tukea yli 1 000 ihmiselle. Hankkeen tehtävänä on edistää naisten ja lasten psyykkistä hyvinvointia, vahvistaa yhteisön suojelujärjestelmiä ja tukea perheitä toimeentulonsa jälleenrakentamisessa. Hanke välittää vahvan viestin paikallisten terveystyöntekijöiden kouluttamisesta traumaneuvontaan ja turvallisten tilojen avaamisesta naisille ja tytöille: paraneminen on mahdollista, kun yhteisöt toimivat yhdessä.
Henkilön yksityisyyden suojelemiseksi hänen oikeaa nimeään ei ole käytetty.
