Sukupuolittunut väkivalta on edelleen vakava ja laaja ongelma Tansaniassa. Lähes 40 % naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana. Yli kaksi miljoonaa tyttöä on joutunut sukuelinten silpomisen kohteeksi, ja lähes joka neljäs tyttö avioituu ennen 18 vuoden ikää. Lapsiavioliitot, koulun keskeytyminen ja raskaaksi tulleiden tyttöjen syrjäytyminen ovat monilla alueilla yhä arkipäivää. Vaikka Tansaniassa kumottiin vuonna 2021 laki, joka esti raskaana olevien tyttöjen paluun kouluun, käytännön toteutuksessa on edelleen merkittäviä haasteita.
Miljoonat tytöt ja naiset ympäri maailmaa elävät väkivallan uhassa tai sen vaikutusten kanssa. Usein väkivalta tapahtuu juuri niissä paikoissa, joiden tulisi olla turvallisia: kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, yhteisöissä ja myös verkossa. Syrjintä ja väkivalta ovat yleisempiä maaseudulla ja vähäisemmän koulutuksen saaneiden keskuudessa. Tansanian väestöstä 51 % on naisia, ja lähes puolet kansasta on alle 15-vuotiaita. Tämä tekee suojelutyöstä erityisen tärkeää.
SOS-Lapsikylä tekee Iringan alueella työtä sukupuolittuneen väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa. Edistämme lapsiystävällisiä kasvatusmenetelmiä vanhemmuuskoulutusten avulla ja lisäämme yhteisöjen tietoisuutta lasten ja naisten oikeuksista. Miehiä on koulutettu vaikuttamaan ja torjumaan sukupuolittunutta väkivaltaa. Lisäksi työskentelemme paikallisviranomaisten kanssa raportointimekanismien kehittämiseksi ja tapauksiin puuttumiseksi.
Tansaniassa toimii poliisiasemien yhteydessä tasa-arvoyksikkö, joka on suunniteltu erityisesti sukupuolittuneen väkivallan ja lapsiin kohdistuvien rikosten käsittelyyn. Suomen tasavallan presidentin puoliso, Suzanne Innes-Stubb vieraili Sansibarilla tasa-arvoyksikössä toukokuussa 2025. Näissä yksiköissä työskentelevät poliisit on koulutettu ottamaan vastaan ja tutkimaan erilaisia hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksia. Hankealueellamme Iringassa tällainen yksikkö löytyy jokaiselta 36 piirialueelta.
Monille uhreille poliisiasemalle saapuminen on pelottavaa ja leimaavaa, eikä sukupuolittuneen väkivallan tapauksia aiemmin otettu tosissaan vastaan. Tasa-arvoyksiköt madaltavat avun hakemisen kynnystä ja mahdollistavat inhimillisemmän kohtaamisen. Tasa-arvoyksikkö on poliisiasemalla sijaitseva erillinen tila, jossa selviytyjiä kuunnellaan, tuetaan ja ohjataan heidän tarvitsemansa avun piiriin arvokkaasti ja huolellisesti. Yksiköt tarjoavat oikeudellista ja psykososiaalista tukea, sekä ohjauspalveluja asianmukaisiin laitoksiin, mukaan lukien lääkäripalvelut. Väkivallasta selviytyneille ja haavoittuvassa asemassa oleville nämä palvelut voivat olla hengenpelastavia.
Ennen tasa-arvoyksiköiden perustamista seksuaalisen väkivallan uhrien, pääasiassa naisten ja lasten, oli käännyttävä poliisin päätoimipaikan puoleen kertoakseen kokemuksistaan, mikä osoittautui suureksi esteeksi ja pelotteeksi väkivallasta ilmoittamiselle. Vastaanottotiskillä ei ole yksityisyyttä ja aulassa on useita ihmisiä jonottamassa vuoroaan. Rikosten uhreille tarvittiin erillinen tila, jossa heidän yksityisyyttään kunnioitetaan. Työmme onkin tukenut kyseistä yksikköä ympäri Iringaa jo vuodesta 2017.
Rikosten aliraportointi on yhä suuri ongelma. Siksi yhteisöjen tietoisuuden lisääminen on keskeistä. Ihmisiä tulee kouluttaa tunnistamaan sukupuolittunut ja lapsiin kohdistuva väkivalta, ymmärtämään että se on laitonta ja tietämään, miten ohjata selviytyjiä tasa-arvoyksikön tuen piiriin.
SOS-Lapsikylän tiimi on kouluttanut Iringan toimiston henkilökuntaa tasa-arvosta ja lapsen oikeuksista, jotta henkilökunnalla olisi entistä parempi tietotaito kohdata paikallisen yhteisön jäseniä. Neuvomme ja kannustamme yhteisöjä raportoimaan väkivaltatapaukset. Tavoitteena on parantaa luottamusta paikallisten viranomaisten ja yhteisön välillä, jotta avun hakemisen kynnys madaltuisi. Tukeemme kuuluu myös yksiköiden kalustaminen ja tilojen kunnostaminen. Iringan tasa-arvoyksikössä työskentelee 18 työntekijää, joista 14 on naisia, ja väkivallan uhreja otetaan vastaan ympäri vuorokauden.
Vahvalla yhteistyöllämme seksuaalirikostapaukset hankealueen kouluissa ovat vähentyneet huomattavasti. Yhä useampi tapaus etenee oikeusprosessiin yksikön ja kansallisen syyttäjänviraston yhteistyön ansiosta. Luottamus viranomaisiin on vahvistunut, ja yhä useampi yhteisön jäsen uskaltaa hakea apua. Lisätoimia tarvitaan kuitenkin vielä sen varmistamiseksi, että kaikki tapaukset ratkaistaan onnistuneesti ja oikeudenmukaisesti ja että uhrit saavat riittävästi tukea. Etenkin psykososiaalisen tuen tarve Tansaniassa on valtava eikä väkivaltaisissa suhteissa eläville ole turvataloja saatavilla.
Poliisin tasa-arvoyksiköt ovat tärkeä osa Tansanian pyrkimystä kohti väkivallatonta ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa.
