Kun Marikan ja Karin kolme lasta aikuistuivat ja muuttivat kotoa, hiljaiseksi käynyt talo herätti uudenlaisen ajatuksen.
Pariskunta oli jo pidempään keskustellut perhehoitajaksi ryhtymisestä, mutta vuonna 2021 ajatus konkretisoitui.
Sosiaalisessa mediassa vastaan tullut SOS-Lapsikylän mainos pysäytti, ja Marika ryhtyi selvittämään asiaa tarkemmin. Vuotta myöhemmin heidän kotiinsa sijoitettiin kaksi teini-ikäistä lasta.
”Meiltä ei kysytty supervoimia. Tarvittiin vain aikuisia, joka kohtaavat lapsen inhimillisesti ja turvallisesti. Ja tarjoavat sen tylsän, aivan tavallisen arjen, jossa syödään, käydään koulua ja jossa on rajoja sekä sopivasti huumoria”, Marika sanoo ja Kari jatkaa samalla linjalla: ”Välillä toki pitää pysähtyä laskemaan kymmeneen, mutta siitä sitten arki taas jatkui eteenpäin.”
Marika työskentelee itse lastensuojelun sosiaalityössä ja Kari on metsäkoneyrittäjä. Marika kuitenkin korostaa, ettei taustakoulutusta vaadita. Iso sydän ja halu välittää riittävät. Eikä perhehoitoon tarvitse sitoutua lopullisesti. Moni lähtee liikkeelle esimerkiksi tukiperheenä tai perhehoitajien sijaistajana ja katsoo, miltä arki tuntuu.
Perhehoidon valmennusprosessi ja siihen liittyvät keskustelut olivat pysäyttäviä myös pariskunnan välille.
”Se vahvisti meidän pitkää parisuhdettamme. Oli asioita, joita ei ollut pitkään aikaan sanottu ääneen. Oli hyvä, että puhuttiin.”
Karin mielestä perhehoitajuus vaatii erityisesti pitkäjänteisyyttä.
”Ja jos sitä ei ole, niin se kasvaa kyllä matkan varrella”, hän naurahtaa.
Myös heidän aikuiset lapsensa suhtautuivat päätökseen positiivisesti ja kaksi vanhinta ovat sittemmin myös itse ryhtyneet tukiperheeksi ja sijaishoitajaksi.
Marika kuvaa SOS-Lapsikylän työntekijöitä helposti lähestyttäviksi ja kannustaviksi.
”Rohkaisen jokaista perhehoitoa harkitsevaa ottamaan yhteyttä. Työntekijät vastaavat kysymyksiin ja voivat tulla myös kotiin keskustelemaan aiheesta. Kukaan ei jää yksin, ja mitään ei tarvitse osata valmiiksi.”
Myös Kari kokee, että SOS-Lapsikylän kanssa yhteistyö on sujunut hyvin.
”Aina tietää, että tukea saa, jos milloin tarvetta olisi.”
Alkuun käytännön asioiden järjestäminen mietitytti. Esimerkiksi se, mihin tilanteisiin ja paikkoihin lapset otetaan mukaan ja milloin ei. Ne olivat uudenlaisia pohdintoja, mutta asiat selkeytyivät ajan kanssa.
Marikalle perhehoidon antoisinta antia on ollut seurata lasten kehitystä ja hyvinvoinnin lisääntymistä.
”Kun on saanut nähdä, miten tavallinen, turvallinen arki on alkanut kantaa ja korjata, se tuntuu merkitykselliseltä. Kun lapsi ottaa harppauksia eteenpäin, se koskettaa.”
Kari nostaa parhaaksi sen, kun näkee, että nuorten olo tasaantuu ja elämä alkaa rullata eteenpäin ilman isompia ylä- ja alamäkiä.
Perhehoitajuus on saanut Marikan myös yhteiskunnallisesti aktiivisemmaksi. Hän haluaa vaikuttaa alan rakenteisiin ja lainsäädäntöön, mutta omassa arjessaan lasten kanssa hänen suhtautumisensa on rennompi kuin ennen.
”En ole enää niin jyrkkä kuin joskus aiemmin. Ajan myötä oma ajatteluni on pehmentynyt. Lapset eivät tarvitse poliisia, vaan aikuisen, joka on läsnä ja asettaa rajat oikealla tavalla.”
Oletko kiinnostunut perhehoitajana toimimisesta? Lue lisää!
