Kappaleen aluissa olevat kommentit tulleet lapsilta, jotka osallistuvat Mun elämä -toimintaan.
Miksi yhdessä tekeminen on lapsille ja nuorille tärkeää?
”Jos ei mulla olis kavereita, niin sehän olis vähän ku ei olis elämää. Tai olis äiti, mutta eihän se oo sama. En mä tiiä tietääkö äiti kuka mä oon ihan oikeesti.”
Lapsuudessa ja nuoruudessa oppiminen on myös muuta kuin lukemaan oppimista ja matematiikkaa. Lapsena opitaan olemaan muiden kanssa, ratkaisemaan ristiriitoja, kuulumaan joukkoon ja rakentamaan omaa identiteettiä. Nämä taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden kanssa, leikkien, iloiten ja yhdessä tekemällä, joskus myös pettymällä ja tilanteissa, joissa pahoittaa mielensä. Ajatus siitä kuka minä olen ja millainen merkitys minulla on muille, rakentuu lapsuudessa ja nuoruudessa. Tämä kuva itsestä vaikuttaa meihin koko elämän ajan ja on pohja sille, miten haluamme olla yhteydessä muihin myös aikuisena.
Ryhmässä opitaan enemmän ja syvemmin
“Ku ollaan tehty juttuja yhdessä ja kaikki ei aina sujukaan, niin nyt mä oon ymmärtänyt, ettei se oo aina paha. Kun onhan aikuisetkin joskus erimieltä eikä siitä aina tuu sota… …ja sithän voi aina sopia jotain ja sillee.”
Tutkimus tukee vahvasti ajatusta siitä, että yhdessä oppiminen on tehokasta. Meta-analyysi useista tutkimuksista osoittaa, että lapset ja nuoret oppivat paremmin silloin, kun he työskentelevät yhdessä muiden kanssa verrattuna yksin työskentelyyn.
Ryhmätoiminta ei kuitenkaan kehitä vain tiedollisia taitoja. Se vahvistaa etenkin vuorovaikutus- ja yhteistyötaitoja, empatiaa ja kykyä asettua toisen asemaan, ongelmanratkaisua ja neuvottelua. Kykymme toimia muiden kanssa, kokea osallisuutta; mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi, vaatii yhteistä toimintaa ja osallisuuden kokemusta jo nuoresta iästä alkaen.
Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että ryhmätoiminta lisää nuorten kokemusta yhteenkuuluvuudesta ja hyvinvoinnista.
Ryhmään kuuluminen tukee hyvinvointia
”Ku tietää et on sit täällä kavereita ja tekemistä ni ei se niin haittaa jos välillä on yksin.”
”Jos niinku kaverit huomaa ja tuntuu sille, että niitä kiinnostaa, ni siitä vaan tulee jotenkin hyvä olo. Silleen et illallaki voi vielä tulla mieleen, et ehkä mä osasin sanoa jotain ihan hyvin.”
Yksi keskeisimmistä yhdessä tekemisen vaikutuksista liittyy kuulumisen kokemukseen. Ihminen tarvitsee tunnetta siitä, että kuuluu johonkin ja tämä korostuu erityisesti nuoruudessa.
Tutkimusten mukaan ryhmätoimintaan osallistuminen on yhteydessä parempaan mielenterveyteen ja vahvempaan kokemukseen vertaiskuuluvuudesta.
Samalla tiedetään, että ryhmän ulkopuolelle jääminen voi lisätä yksinäisyyttä ja heikentää hyvinvointia, ulkopuolelle jääminen lisää riskiä mielenterveyden haasteisiin ja yhteiskunnasta syrjäytymiseen myöhemmällä iällä. Siksi on tärkeää, että lasille ja nuorille tarjoutuu mahdollisuuksia osallistua yhteiseen toimintaan ja saada heille kokemus omaan yhteisöön kuulumisesta.
Suomalainen näkökulma: yhteisöllisyys ja osallisuus
”Kun täällä (Mun elämä -toiminnan ryhmässä) saa sanoa, jos haluaa, tai sit ei tartte jos ei halua. Tai et kukaan ei pakota tai voi vaan olla ja silti kaikki haluu et oon täällä.”
”Mut sit, et te (aikuiset) ootte täällä ni on se aika hyvä. Ni sit kaikki muistaa ettei ihan mitä vaan voi sanoa ku se voiki tuntua pahalta.” (toinen nuori vastaa) ”Joo, ku en mä joskus huomaa jos jotain ei kannatakaan sanoa. Tai joskus en mä ite olis sanonut et haluun mukaan mut sit te (aikuiset) voitteki sen huomata ja sit ei sillee tunnu et jäi pois.”
Suomessa lasten ja nuorten hyvinvointia on tutkittu laajasti. Kotimaisissa tutkimuksissa korostuvat kaksi käsitettä: yhteisöllisyys ja osallisuus.
Yhteisöllisyys tarkoittaa tunnetta yhteenkuuluvuudesta sekä aitoa vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä ja se on yhteydessä lasten ja nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Osallisuus puolestaan tarkoittaa kokemusta siitä, että tulee kuulluksi, voi vaikuttaa ja on merkityksellinen osa yhteisöä.
Lisäksi suomalaisessa tutkimuksessa korostetaan, että yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen voivat ehkäistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä jo varhaisessa vaiheessa.
Kun kaikkea tutkimustietoa tarkastelee kokonaisuutena, viesti on selkeä. Yhdessä tekeminen ei ole vain toiminnan muoto, se on hyvinvoinnin ja kasvun perusta.
Tämä näkyy myös lasten omissa ajatuksissa ja tulee näkyväksi toiminnoissa, joissa lapset kokevat kuulumista ryhmään. Tärkeää on myös kuulla lasten viesti siitä, että vaikka juuri ne vertaiset ovat he, joilta lapsi saa tarvitsemansa kasvun tuen, lapset tarvitsevat ympärilleen myös turvallisia aikuisia, jotka ohjaavat yhteistä toimintaa ja varmistavat sen, että jokainen saa mahdollisuuden osallistua ja tulla kuulluksi.
Lapsille ja nuorille ryhmä ei ole vain joukko ihmisiä. Se on paikka, jossa rakennetaan ystävyyksiä, opitaan elämän taitoja ja koetaan olevansa osa jotain suurempaa.
LÄHTEET:
Geneviève Morneau-Vaillancourt, Alex S.F. Kwong, Katherine N. Thompson, Megan Skelton, Ellen J. Thompson, Elham Assary, Celestine Lockhart, Olakunle Oginni, Elisavet Palaiologou, Thomas McGregor, Louise Arseneault, Thalia C. Eley. Peer problems and prosocial behaviours across development: Associations with anxiety and depression in emerging adulthood, Journal of Affective Disorders, Volume 381, 2025.
Hyvinvoivat lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä – tutkimukseen perustuvia ratkaisuja turvalliseen kasvuun ja kehitykseen. Itla. 2025.
Katajamäki, Nella & Raatikainen, Emma. 2021. Jokaisella on hyvä tulla sinne ryhmään ja sen eteen pitää tehä töitä – Yhteisöllisyyden ilmeneminen ja tuke minen alakoulussa. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yli opisto. Opettajankoulutuslaitos.
Oberle, E., Ji, X.R., Guhn, M. et al. Benefits of Extracurricular Participation in Early Adolescence: Associations with Peer Belonging and Mental Health. J Youth Adolescence 48, 2255–2270 (2019). https://doi.org/10.1007/s10964-019-01110-2
Pollak I, Stiehl KAM, Birchwood J, Schrank B, Zechner KA, Wiesner C, Woodcock KA. Promoting Peer Connectedness Through Social-Emotional Learning: Evaluating the Intervention Effect Mechanisms and Implementation Factors of a Social-Emotional Learning Programme for 9 to 12-Year-Olds. J Youth Adolesc. 2024 Jan;53(1):89-116. doi: 10.1007/s10964-023-01871-x. Epub 2023 Oct 5. PMID: 37796373; PMCID: PMC10761397.
Reinhard MA, Dewald-Kaufmann J, Wüstenberg T, Musil R, Barton BB, Jobst A, Padberg F. The vicious circle of social exclusion and psychopathology: a systematic review of experimental ostracism research in psychiatric disorders. Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci. 2020 Aug;270(5):521-532. doi: 10.1007/s00406-019-01074-1. Epub 2019 Oct 4. PMID: 31586242.
