Järjestimme toukokuussa kolme digiraatia yläkouluissa Varsinais-Suomessa ja Lapissa osana Meidän LOS (2025–2026) -hanketta. Meidän LOS -hankkeen tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten osallistumista lapsen oikeuksien toteutumisen seurantaan ja arviointiin. Digiraadeissa kerroimme nuorille Lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamista suosituksista ja saimme kuulla nuorten havaintoja heidän arjestaan, huolistaan ja toiveistaan.
Digiraadit osoittivat, että nuorilla on paljon sanottavaa heitä koskevista asioista, kun siihen annetaan tila ja hetki on otollinen. Osallistumisen tavat ja ajankohdat vaikuttavat siihen, miten mielekkäänä osallistuminen koetaan. Digiraadeissa esiin nousseet näkökulmat muistuttavat, että lasten arki on monimuotoista ja siksi myös ratkaisut on rakennettava yhdessä heidän kanssaan.
Mielenterveyteen ja terveyteen liittyvät kysymykset herättivät ajatuksia nuorissa. Varsinais-Suomessa keskustelimme nuorten kanssa erityisesti siitä, tietävätkö he, mistä apua saa ja onko avun hakeminen helppoa. Moni koki, että apua kyllä on saatavilla, mutta sen hakeminen tai oikeanlaisen avun saaminen ei ole aina helppoa. Avun pyytämiseen voi liittyä monenlaisia tunteita ja joskus omaa tilannetta voi olla vaikea sanoittaa ääneen.
“Apua saa helposti, mutta apu ei aina riitä ongelmiin.”
“Joskus se voi myös olla vaikeaa pyytää apua, jos on liian ujo eikä uskalla kertoa omista ongelmista.”
Lapissa keskustelua värittivät pitkät välimatkat. Terveyspalvelut eivät aina ole lähellä, ja joskus apua varten täytyy matkustaa tuntienkin päähän.
Nuoret pohtivat esimerkiksi perheeseen liittyviä asioita ja sitä, mitä kannattaa jakaa julkisesti.
“Ainakin perheasiat ovat yksityisiä, joita ei kannata jakaa netissä.”
Lapin keskusteluissa yksityisyys sai toisenlaisen näkökulman: pienillä paikkakunnilla ei ole samalla tavalla mahdollista pitää kaikkia arkisia asioita yksityisinä kun “kaikki tuntevat toisensa”. Silloin esimerkiksi terveyteen liittyvien tuotteiden ostaminen voi tuntua hankalalta tai jopa mahdottomalta. Yksityisyys ei siis tarkoita nuorille vain digitaalisia rajoja, vaan myös oikeutta omaan tilaan ja yksityisyyteen arjen palveluissa.
Nuoret kuvasivat perhettä tärkeäksi ja rakkaaksi, mutta samalla esiin nousi myös huolia. Osa nuorista kertoi vanhempien päihteiden käytöstä ja toivoi vanhemmille enemmän apua ja tukea.
“Päihdeongelmaisia vanhempia voisi pyrkiä auttamaan enemmän.”
Nuoret ehdottivat esimerkiksi parisuhdeterapian tarjoamista eroa pohtiville vanhemmille. Lisäksi esiin nousi taloudellinen huoli, joka näkyi keskusteluissa kritiikkinä nykyistä hallitusta kohtaan: perheiden toimeentulo ja yhteiskunnalliset leikkaukset näkyvät nuorten arjessa konkreettisesti.
Harrastuksiin ja vapaa-aikaan liittyvät kysymykset herättivät vilkasta keskustelua erityisesti Lapissa. Nuorten kokemukset vaihtelivat. Osa oli tyytyväisiä mahdollisuuksiinsa, mutta moni koki vaihtoehdot rajallisiksi.
Pitkät välimatkat harrastuksiin nousivat keskeiseksi haasteeksi, sillä harrastuksiin tarvitsee usein kyydin ja se edellyttää ajallisia ja taloudellisia resursseja, jotka voivat rajoittaa osallistumista. Toisaalta myös se, että harrastusten pysyvyys on riippuvaista siitä, onko riittävästi osallistujia.
”Ei aina, siellä missä asuu ei välttämättä ole mahdollista harrastaa sitä, mitä haluaisi, tai matkat ovat liian pitkiä, saattaa olla välillä myös liian vähän ihmisiä harrastamassa, jolloin se ei toteudu ollenkaan.”
”On mahdollisuuksia harrastaa, mutta usein kun on vain vähän väkeä, nii sitä ei välttämättä jatketa.”
Digiraadit tarjosivat konkreettisen tavan tuoda nuorten ääni osaksi lapsen oikeuksien toteutumisen arviointia. Pyysimme ja saimme nuorilta rehellistä palautetta oppituntien ja digiraatien onnistumisesta sekä toimivuudesta. Osa nuorista koki, että samat aiheet toistuvat usein, joka vaikutti osalla motivaatioon osallistua keskusteluun, kuin myös raadin ajankohta, joka osui viimeiselle kouluviikolle.
Yhtä arvokasta on, että osa nuorista kertoi aiheiden olevan tylsiä, nuorten kritiikki alustan toimivuutta kohtaan sekä se, että digiraati oli kiva tapa osallistua. Digiraadin avulla saimme vahvistusta siitä, että monet nuoret haluavat olla mukana vaikuttamassa omaan arkeensa liittyvissä asioissa sekä arvokasta tietoa siitä, missä onnistuimme ja mitä pitäisi vielä kehittää.
Lämmin kiitos kaikille osallistuneille nuorille sekä heidän opettajilleen, toivotamme teille aurinkoista ja rentouttavaa kesälomaa!
SOS-Lapsikylä on hankekumppanina Lastensuojelun Keskusliiton koordinoimassa EU:n osarahoittamassa Meidän LOS -hankkeessa (2025-2026), jonka tavoitteena on vahvistaa lasten osallistumista lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumisen seurantaan ja arviointiin.
