Mun elämä -toiminnassa on käynnistynyt tutkimus, jonka aineistoa kerätään kuusi vuotta. Ryhmämuotoisessa toiminnassa pyritään muun muassa vähentämään lasten yksinäisyyden tunnetta.
Lasten ja nuorten lisääntynyt yksinäisyys haastaa yhteiskuntaa – pitkittynyt yksinäisyys altistaa koulupudokkuudelle ja lisää lasten riskiä syrjäytyä niin vertaisyhteisöstä kuin myöhemmin työelämästä. Yksinäisyyttä kokevat ja vertaisyhteisöistä ulkopuolelle jäävät lapset on tärkeää tunnistaa ajoissa, jotta yksinäisyyden syihin pystytään puuttumaan ja lapsilla on mahdollisuus vahvistaa sosiaalisia taitojaan. Ryhmämuotoisessa Mun elämä -toiminnassa pyritään vähentämään lasten yksinäisyyden tunnetta, lisäämään lasten osallisuuden kokemusta ja vahvistamaan lasten sosiaalisia taitoja vertaisryhmässä toimiessa. Ryhmät tapaavat viikoittain ammattilaisten ohjaamana. Toiminnassa painotetaan ryhmäytymisen tukemista, myönteistä tunnistamista ja pitkäjänteistä tukea koulusiirtymien yli.
Nyt käynnistyvässä tutkimuksessa yksinäisyyttä lähestytään sosiaalisen osallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on se, millainen merkitys ammattilaisten tukemalla vertaisryhmätoiminnalla on lasten ja nuorten sosiaalisen osallisuuden kokemuksiin niin Mun elämä -toiminnassa kuin laajemmin muissa arjen vertaisyhteisöissä. Lisäksi kiinnostus kohdentuu siihen, millaiset tekijät Mun elämä -toiminnassa koetaan merkityksellisiksi ja millaisia kehitystoiveita ja ehdotuksia toimintaa koskien nousee esiin.
“Meillä on ainutlaatuinen tilaisuus lähteä yhdessä Mun elämä -toimintaan osallistuvien lasten ja vanhempien sekä ryhmiä ohjaavien työntekijöiden kanssa tarkastelemaan toiminnan merkitystä lasten arkeen ja hyvinvointiin. Aikaisemmat tutkimukset osoittavat, että tukea tarjoavat ja merkitykselliset ihmissuhteet luovat perustan lasten ja nuorten hyvinvoinnille, kehitykselle ja oppimiselle. Lapset ja nuoret osallistuvat toimintaan alakoulusta toisen asteen opintoihin kiinnittymiseen asti, joten erityisen kiinnostavaa on päästä seuraamaan, miten lasten ja nuorten kokemukset kehittyvät vuosien aikana”, kertoo tutkimuksesta vastaava Elina Weckström SOS-Lapsikylästä.
Ensimmäinen Mun elämä -toiminnan ryhmä aloitti maaliskuussa 2024 ja nyt käynnissä on viidennen ryhmän käynnistäminen. Asiakaspalautetta kerätään mukana olevilta lapsilta ja perheiltä kahdesti vuodessa. Asiakaspalautteen mukaan ensimmäisten toimintavuosien aikana sekä lapset että perheet ovat kokeneet toiminnan vähentävän lasten yksinäisyyden kokemusta ja lisäävän lasten kaveritaitoja arjessa. Kaikki vastaajat ovat kokeneet lapsen osallisuuden tunteen vahvistuneen ja lapsen saaneen lisää onnistuneita vertaiskontakteja.
“On sekä tärkeää että palkitsevaa päästä tutkimaan sitä, millaiset asiat toiminnassa vahvistavat lapsen kokemusta omasta itsestään aktiivisena toimijana ja miten voimme tulevaisuudessa vastata paremmin yksinäisyyden haasteeseen. Pääsemme näin myös kehittämään toimintaamme entistä paremmin tarvetta vastaavaksi”, kertoo Mun elämä -toiminnan projektisuunnittelija Marleena Hiltunen.
Tutkimukseen on kutsuttu osallistumaan SOS-Lapsikylän Mun elämä -toimintaan osallistuvia lapsia, heidän huoltajiaan sekä toimintaa ohjaavia työntekijöitä. Tutkimusaineisto kerätään vuosina 2026–2032. Tutkimusosuuteen osallistuminen on vapaaehtoista: osallistumatta jättäminen ei vaikuta kielteisesti lapsen, perheen tai työntekijän toimintaan tai kohteluun. Aineisto kerätään kyselyin ja haastatteluin. Toimintaan osallistuvat perheet ovat lähteneet runsaslukuisesti mukaan tutkimukseen.
Lisätiedot:
Elina Weckström, kehityspäällikkö
050 3065588
elina.weckstrom@sos-lapsikyla.fi
Marleena Hiltunen, projektisuunnittelija
0447120596
marleena.hiltunen@sos-lapsikyla.fi
SOS-Lapsikylässä tavoitteenamme on auttaa yhä useampaa lasta ja nuorta kasvamaan mahdollisuuksiensa mittoihin. Olemme lapsiperheiden varhaisen tuen asiantuntija sekä hyvinvointialueiden kehittämiskumppani perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. www.sos-lapsikyla.fi
