Unnukka Writh on ollut suomalaisten lasten kummi

Verisiteitä vahvempi

Saksassa asuva kummi Unnukka on pysynyt suomalaisten Markun ja Svenin elämässä läpi vuosikymmenien.

Moni tietää mahdollisuudesta ottaa SOS-Lapsikylän kautta kummilapsi ulkomailta, mutta harva muistaa, että aikoinaan suomalaislapsillakin on voinut olla kummi ulkomailla. Tällainen tarina on Saksassa asuvan Unnukka Writhin sekä suomalaisten Sven Saxénin ja Markku Kumpulaisen vuosikymmeniä kestäneen ystävyyden taustalla.

Palataan vielä vuoteen 1978, jolloin kaikki alkoi. Tuona vuonna 26-vuotiaasta Hilkka Keskisestä tuli Espoon Tapiolassa sijainneessa lapsikylässä lapsikylä-äiti pienelle Markku-pojalle. Samaan aikaan Saksassa suomalaistaustainen Unnukka Writh pohti suomalaisen kummilapsen ottamista. Unnukalla oli ollut kummilapsia SOS-lapsikyläjärjestön kautta jo aiemmin.

- Olin ensin kummina Dhakan SOS-lapsikylässä Bangladeshissa asuvalle orvolle tytölle ja sen jälkeen Itävallassa asuvalle pojalle. Pojasta en jälkeenpäin kuullut mitään, mutta tytön tiedän menneen 14-vuotiaana naimisiin ja että hän oli jo 16-vuotiaana kahden lapsen äiti, kertoo Unnukka.

Lähes vuosittaisia tapaamisia

Pian uutta kummilasta toivonut Unnukka saikin kuulla, että voisi Saksasta käsin toimia kummina suomalaiselle lapselle, 6-vuotiaalle Markulle. Yhteydenpito Tapiolan lapsikylään alkoikin jo kesällä 1978.

- Heti tuona kesänä meillä oli mieheni kanssa mahdollisuus käydä tutustumassa Tapiolan lapsikylään, lapsiin ja perheen äitiin Hilkkaan. Ihailimme jo tuolloin Hilkkaa siitä, miten suurenmoinen äiti hän oli Markulle ja muille sijoitetuille lapsille, Unnukka muistelee.

Koska Unnukka oli äidinkieleltään suomalainen, ei kielimuuri vaikeuttanut keskustelua. Muilla Hilkan lapsilla ei ollut suomea puhuvaa kummia, eivätkä kummit Unnukkaa lukuun ottamatta Tapiolan lapsikylässä edes käyneet. Markku kävi tapaamassa kummiaan Saksassa myös yksin. Ensimmäistä kohtaamista Unnukan kanssa Hilkka ei pysty palauttamaan mieleensä.

– Muistikuva on siitä, että joku kävi. Vasta kun Unnukasta tuli Svenin kummi, yhteydenpito tiivistyi ja Unnukka oli paljonkin meidän elämässämme mukana. Svenin kummi, juuri näin. Kun virallinen kummius loppui Markun täyttäessä 18 vuotta, halusi Unnukka vielä jatkaa. Hän ryhtyi perheen nuoremman pojan kummiksi.

– Markku taisi olla hieman mustasukkainen siitä kuullessaan, Unnukka hymyilee.

Ystävyys syveni vuosi vuodelta

Vaikka Unnukka asui edelleen Saksassa, kävi hän lähes vuosittain Suomessa tapaamassa Hilkkaa ja poikia. Yhteydenpito Markunkin kanssa jatkui.

– Oli mukava seurata, miten lapset kasvoivat ja kehittyivät. Saimme mieheni kanssa seurata Markun ja Svenin varttumista tietäen, miten hyvä koti heillä oli Hilkka-äidin luona, Unnukka kiittelee.

Yhteyttä pidettiin vierailujen lisäksi myös kirjeitse ja kortteja lähettelemällä. Myös Hilkan ja Unnukan ystävyys syveni vuosi vuodelta.

– Olen saanut Unnukalta ihan hirveästi neuvoja ja apua esimerkiksi kasvatusasioissa. Jopa kuin äidillistä tukea ja huolenpitoa. Muistan, kuinka Unnukka joskus äitiyteni alkutaipaleella kyseli minulta, osaanko jo sanoa ei, Hilkka nauraa.

Myös Markku ja Sven pitävät Unnukkaa perheenjäsenenä.

– Sukulaisuussuhteet voivat olla hyvinkin pirstaleisia ja oma kastekummikin voi jäädä etäiseksi. Edes oman kummini kanssa en ole yhtä paljon yhteydessä kuin Unnukan, Markku tuumii.

– On hienoa, että meidän on ollut mahdollisuus luoda näin läheinen suhde. Henkinen yhteys ja henkilökohtaisuus ovat kummiudessa todella tärkeitä. Kun kävimme Unnukan luona, tuntui kuin olisi tullut kotiin, niin lämmin olo minulle heti tuli. Se johtui kokonaan Unnukasta, kuvaa Sven.

Mukana uusi sukupolvi

Kun Sven aikuistui lapsikyläkodista, lopetti myös Hilkka toimimisen lapsikylä-äitinä vuonna 2004. Yhteydenpito Unnukan kanssa ei loppunut, vaan kolmikon tapaamiset jatkuivat Hilkan luona. Nykyään mukana ovat myös Svenin vaimo Linh sekä pojat Daniel ja Max.

- Olen äärettömän onnellinen ja kiitollinen, että olen yhä saanut seurata Markun ja Svenin elämää. He ovat minulle kuin omia lapsia ja Hilkasta on tullut sydänystäväni! Ihanaa on myös se, että mukana ovat Linh ja pojat, pohtii Unnukka.

– Sven, Markku ja Hilkka ovat rikastuttaneet elämäämme jo vuosikymmeniä ja mieheni kuoleman jälkeen edelleen minun elämääni. Ihan kyyneleet tulevat silmiin, kun mietin, miten ihana yhteys meillä on säilynyt, Unnukka hymyilee.

Teksti ja kuvat: Tiina Tuominen

Lue tarinoita toiminnastamme Suomessa

Lue lisää tarinoita työstämme Suomessa

Lue juttuja lapsikyliemme arjesta, sijaisvanhemmuudesta ja muusta toiminnastamme.

Olisiko sinusta sijaisvanhemmaksi? Lue lisää

Oletko kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta

Lue millaista sijaisvanhemmuus on ja miten sijaisvanhemmaksi voi hakeutua.

Lue kuukausilahjoittamisesta lasten hyväksi Suomessa

Tietoa kuukausilahjoittamisesta

Kuukausilahjoittajana tuet toimintaamme Suomessa. Pyrimme auttamaan entistä useampia vaikeuksissa kamppailevia perheitä.