Vanhempina rinnakkain

SOS-lapsikylään sijoitetun lapsen lähimmät ihmissuhteet ovat poikkeuksellisia. Lähipiiri koostuu omista perheenjäsenistä, mutta myös henkilöistä, jotka ovat tulleet lapsen elämään myöhemmin, huostaanoton myötä. Sekä lasta hoitavilla aikuisilla että omilla vanhemmilla on ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää, miten lasta tulisi kasvattaa, mikä on oikein ja mikä väärin, mistä lasta kehutaan, mistä torutaan.

Toisinaan sijaisvanhemman ja lapsen oman vanhemman on vaikeaa löytää yhteisiä tavoitteita lapsen kasvatuksessa. Näin kertoo eräs äiti, jonka lapset ovat sijoitettuina SOS-lapsikylässä:
”Mulla on erilainen maailmankatsomus ehkä kuin lapsikylävanhemmilla.  Se, et miten lapset on kasvatettu, mitä heille on puhuttu moraalista, maailmasta, elämästä, rakkaudesta, jumalasta. Lapsikylävanhemmat ei ees tajua semmosia asioita. Mihin mun lapset on kasvatettu.”

Joskus elämänarvot ovat kovin vastakkaiset, jolloin lapsi joutuu jatkuvasti puntaroimaan sitä, miten ajatella ja miten toimia. Aikuiset tarjoilevat kaksi erilaista maailmaa. Kumpaan niistä pitäisi sopeutua tai miten toimia niin että sopeutuu molempiin?

Usein arvot ja tavoitteet kasvatuksessa ovat yhteen sovitettavissa, mutta tuntuvat olevan toisistaan kaukana, koska kommunikaatiota vanhempien ja sijaisvanhempien välillä on liian vähän. Mikäli lasta hoitavat henkilöt eivät tutustu lapsen omaan perheeseen ja niihin tapoihin, arvoihin, perinteisiin ja periaatteisiin, joiden mukaan tässä perheessä on toimittu, eivät he kykene auttamaan lasta ylittämään sitä kuilua, joka kahden erilaisen perheen välille syntyy. Ja toisaalta, mikäli lapsen vanhempi ei tutustu sijaisperheeseen, tuntuu lapsen arki siellä vieraalta ja käsittämättömältä. Vanhemmalla on usein hyvin tärkeää tietoa omasta lapsestaan, minkälaista lapsen arki aikaisemmin on ollut, minkälaisiin asioihin lapsi on omassa perheessään tottunut ja minkälaisin ajatuksin lasta on kotona kasvatettu. Mikä on syynä siihen, että vanhemman ajatukset usein jäävät kuulematta?

”Mä persoonana en mahdu muottiin jotenkin, en mihinkään muottiin, varsinkaan tämän äiti-roolin, niin mua ei niinkun nähdä…  Ei mua kuulla, ei mua nähdä. Ei mua niinkun oo olemassa.”

Näin asian näkee äiti, joka jo ylempänä kertoi ajatuksistaan. Oma vanhemmuus tuntuu itselle luontaiselta, mutta kokemus siitä, että tulee perheen ulkopuolelta tuomituksi, on vahva. Tämä vanhempi on toistuvasti kokenut, että hän ei äitinä kelpaa, että hänen vanhemmuutensa on vääränlaista. Kun kokee oman vanhemmuutensa loukatuksi, on vaikea hyväksyä sijaisvanhemman vanhemmuus ja antaa sille tilaa.

”Mä haluan, et niillä on kosketus tähän minun näkemään todellisuuteen. Miten mä koen ja näen tän maailman. Että miten tä maailma vois olla parempi ja mukavampi ja miten sun ois helpompi elää tätä todellisuutta, sit kun sä alat elämään.”

Miten kaikki lapsen ympärillä toimivat aikuiset voisivat yhdessä opastaa lasta maailmaan niin, että hän löytää oman tapansa elää, oman todellisuutensa? Tapa tuskin on samanlainen kuin sijaisvanhemmalla, tuskin myöskään samanlainen kuin omalla vanhemmalla. Tärkeää on, että jokainen lapsi voi kokea saavansa elää yksilönä omine ajatuksineen ja arvoineen, mutta turvassa, useiden aikuisten tukemana.

Jotta lapsen maailma voi olla ehjä ja ymmärrettävissä, on aikuisten yhteistyö välttämätöntä. Vanhemmuutta sijaishuollon aikana voi kutsua rinnakkaiseksi vanhemmuudeksi. Jokaisella aikuisella lapsen elämässä on oma tärkeä paikkansa ja jokainen voi tukea lasta omalla tavallaan, rinnakkain muiden lapsesta välittävien kanssa. Osa vanhemman tehtävistä siirtyy huostaanoton myötä väistämättä sijaisvanhemmalle ja on tärkeää käydä yhdessä keskustelua siitä, kuka vanhemmuutta mitenkin toteuttaa. Äiti, isä, sijaisäiti, sijaisisä. Parhaimmillaan lasta kannattelee neljä tukipilaria ja mitä vakaammassa tasapainossa nämä tukipilarit keskenään ovat, sitä vahvemmaksi lapsi kasvaa.

 

Vanhemman haastattelu, johon tekstissä viitataan, kuuluu aineistoon, joka koottiin SOS-Lapsikylän kehittämishankkeeseen: Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen. Hankeraportti julkaistiin huhtikuussa ja se on ladattavissa täältä