Sijaisvanhemmiksi ryhtyneet Johanna ja Ari tekivät täydellisen elämänmuutoksen

Kun Johanna Rädyn ja Ari Hirvosen tiet kohtasivat, selvisi pian, että sijaisvanhemmuus oli ollut molempien haaveena jo pitkään. Pariskunta oli tiennyt toisistaan lastentarhaikäisestä saakka, mutta eri kaveripiireissä liikkuminen oli hidastanut parempaa tutustumista. Rakkaus roihahti vasta aikuisiällä, kun he löysivät toisensa uudestaan Facebookin kautta.

Yhteinen kiinnostus sijaisvanhemmuutta kohtaan sai heidät ryhtymään aluksi tukiperheeksi. Räty ja Hirvonen olivat noin kerran kuukaudessa tukiperheenä kahdelle tytölle ja yhdelle pojalle, jotka asuivat sijaisperheessä.

”Tiesimme, että sijaisperhearki on usein todella hektistä. Niinä viikonloppuina, kun lapset tulivat meille, halusimme tarjota heille mukavia hetkiä ja elämyksiä: teimme metsäretkiä tai kävimme kylpylässä. Jos kuulimme sijaisvanhemmilta, että lasten viikko oli ollut tavallista kuormittavampi, vietimme aikaa rennosti ja pidimme vaikka pyjamapäivän. Lapset nauttivat siitä, että oli ihan tavallista”, Ari kertoi.


Muutto ja talo myyntiin

Sijaisperheeksi ryhtyminen oli Johannalle ja Arille suuri elämänmuutos. Edessä oli muutto Kuopioon rakentuvaan lapsikylään. Johannan koulu päättyi viime vuoden maaliskuussa samoihin aikoihin, kun heidän asuntonsa oli valmis Kuopiossa.

Johannalla on aikaisemmasta parisuhteestaan kaksi aikuista poikaa, jotka jäivät asumaan Joensuuhun.

”Paikkakunnan vaihto oli vaikea ja iso asia, mutta sitä oli työstetty pitkään. Kyseessä oli totaalinen elämänmuutos, mutta toisaalta se oli juuri sitä, mitä me olimme halunneet”, Johanna ja Ari sanoivat.

Miksi sitten sijaisvanhemmaksi juuri SOS-Lapsikylään? Johannan mukaan ehdottomasti tärkeimpiä asioita olivat SOS-Lapsikylän sijaisvanhemmille tarjoama vahva tuki sekä suuret asunnot, joihin mahtuu tarvittaessa suurempikin sisaruskatras.

”Tiedän niitä tapauksia, joissa sijaisvanhempi jää ongelmiensa kanssa yksin. Pahimmillaan lapsia on sijoitettuina monista kunnista ja sijaisvanhemman pitää itse olla yhteydessä kaikkiin niihin lasten asioissa. Joskus saattaa joutua itse hankkimaan lomitusperheenkin. Jos sellaisia ei lähipiiristä löydy, niin ollaan ongelmissa”, kuvaa Johanna.

”Tuki on ratkaisevaa sekä vanhempien että lasten kannalta.”


Lapsiperhehärdelli on parasta

Johannan työuralle on mahtunut kouluttautuminen ravintola-alalle ja kirjanpitäjäksi, minkä lisäksi hän on datanomi ja merkonomi. Vasta tukiperheenä toimimisen myötä hänestä oli alkanut tuntua, että omalla työllä oli oikeasti tarkoitus ja merkitys.

Johannan kaksi poikaa ovat jo aikuisia ja moni on kysynyt, miltä tuntuu alkaa uudelleen pienten lasten äidiksi, kenties jopa hoitamaan vauvaa.

”Minähän haluankin, että se härdelli alkaa uudelleen! Olen tykännyt kaikkein eniten siitä ajasta, kun lapset olivat pieniä. Päiväkodin lastenhoitajaksi en kuitenkaan haluaisi alkaa, vaan tehdä kokonaisvaltaisesti tätä omaa juttua.”


Lapset ovat vain lainassa

Arilla on autoasentajan ja lähihoitajan koulutus ja hän on työskennellyt sekä lastensuojelussa että päihde- ja mielenterveysalalla useiden vuosien ajan. Johannan aloitti sijaisvanhemmuutta varten lähihoitajan opinnot, jotka hän sai valmiiksi viime keväänä. Sijaisvanhemmaksi ryhtymiseen vaaditaan myös PRIDE-valmennus. Sen Johanna ja Ari ovat käyneet jo muutama vuosi sitten.

”Moni on ihmetellyt, että miten ihmeessä lähdit noin hyväpalkkaisesta työstä lähihoitajakouluun! Ei tällaista työtä tehdäkään rahan takia. Riittää, että rahaa on sen verran, että voimme jossain vaiheessa jäädä molemmat kotiin hoitamaan lapsia ja että tulemme toimeen”, Johanna summaa.

”Kyllä me olemme sen päättäneet, että tämä on loppuelämän homma. Vaikeaahan tästä tekee se, että lapsiin kiintyy ja rakastuu, mutta samalla täytyy muistaa, että he ovat meillä vain lainassa. Perheen jälleenyhdistäminen on ensisijainen tavoite, joka täytyy pitää mielessä ja työstää sitä itsekin”, lisää Ari.


Aina voi tulla kotiin

Johannalle ja Arille ollaan sijoittamassa neljä lasta.

”Neljä on sellainen määrä, että pystymme yhdessä antamaan heille varmasti riittävästi syliä ja aikaa”, sanoo Ari.

Mitä Johanna ja Ari sitten haluaisivat lapsille opettaa?

”Jos saisi lapselle tai nuorelle eväiksi matkaan terveet perusarvot. On tärkeää kunnioittaa toista ja olla rehellinen. Saa näyttää tunteet ja pitää luottaa siihen, että kelpaa omana itsenään. Tärkeintä on, että saisi sen oman arjen rullaamaan. Ja tietysti pitää muistaa, että voi myös hassutella”, Ari nauraa.

”Ja tietysti sitä toivoisi, että jos biologinen perhe kuntoutuu ja sinne pystyy palaamaan, niin että suhde meihin säilyisi. Että muistaisivat, että täällä on turvalliset aikuiset heitä varten ja että lapsille on aina ovet auki”, lisää Johanna.

Teksti ja kuvat: Tiina Tuominen

 

Lue lisää sijaisvanhemmuudesta.