Varavaari Heikki jaksaa leikittää

Lasten lähellä

SOS-Lapsikylän ylläpitämässä Mummun ja Vaarin tuvassa ikäihmiset ja lapsiperheet kokoontuvat yhteen. Mukavien leikki- ja ruokailuhetkien tarkoituksena on vertaistuen tarjoaminen sukupolvelta toiselle.

Vantaan Hakunilassa käy kuhina, kun lapset juoksevat innoissaan pitkin Nissaksen asukaspuiston sisätiloja. Joka keskiviikko pidettävä Mummun ja Vaarin tupa on monelle lapselle odotettu hetki. Tupa kuuluu SOS-Lapsikylän ylläpitämään ja STEA:n (Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus) tuella rahoitettuun Lähellä-hankkeeseen. SOS-Lapsikylällä on myös toinen tupa Vantaalla Koivukylän kaupunginosassa.

− Olin yhtenä viikkona poissa, ja kuulin, kuinka 3-vuotias poika oli ikävöinyt minua. Seuraavalla kerralla kun tulin takaisin, hän juoksi heti syliini, kertoo varavaarina Mummun ja Vaarin tuvassa toimiva Heikki Tidenberg.

Heikki on ollut mukana toiminnassa alusta lähtien, eli vuoden verran. Tupa on avoin kaikille lähiseudun lapsiperheille. Eläkkeellä olevaa Heikkiä ei väsymys paina, vaan hän jaksaa naurattaa ja kieputtaa lapsia ympäri.

− Olen ehkä itsekin vähän lapsellinen, Heikki nauraa.

Varavaari toimi SOS-Lapsikylän vapaaehtoisena jo ennen Mummun ja Vaarin tupaa. Aiemmin hän oli mukana yhdistyksessä, jolla oli kummikoulu Tansaniassa. Heikki kaipasi kuitenkin hyväntekeväisyyskohdetta lähempää.

− Asuin tuolloin Jyväskylässä, kun näin TV:stä SOS-Lapsikylän mainoksen. Kävin parin vuoden ajan viikoittain viettämässä aikaa lasten kanssa paikallisessa lapsikylässä. Askartelimme ja teimme puutöitä. Myöhemmin muutin pääkaupunkiseudulle lasteni ja lastenlasteni perässä, Heikki kertoo.

Pääkaupunkiseudulla Heikki toimi vapaaehtoisena entisessä Tapiolan lapsikylässä ja sen loputtua Vantaan Kivistössä. Kun Hakunilaan perustettiin Mummun ja Vaarin tupa, Heikkiä pyydettiin mukaan.

− Haluan auttaa nimenomaan konkreettisen tekemisen kautta. Olen huomannut, että vapaaehtoistyössä on usein enemmän naisia, ja etenkin pienille pojille sillä on suuri merkitys, että mukana on myös miehiä. Haluan näyttää mallia, että miehetkin tekevät kotitöitä ja laittavat ruokaa.


Tavallista ja mukavaa

Heikin mielestä lapsiperheet ovat nyky-yhteiskunnassa ahtaalla.

− Vanhemmilla on usein kiire, sillä työelämä on raskasta ja päivät venyvät pitkiksi. Meistä eläkeläisistä puhuttaessa taas korostetaan vain sitä, miten paljon maksamme yhteiskunnalle. Ajatellaan vain rahaa ja tehokkuutta koko ajan, Heikki puuskahtaa.

Mummun ja Vaarin tupa antaa ikäihmisille mahdollisuuden kokea itsensä hyödylliseksi auttamalla lapsiperheitä. Yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa toimiminen tarjoaa myös vertaistukea. Vanhemmat taas saavat kaivatun hengähdystauon sekä mahdollisuuden jutella samassa tilanteessa olevien kanssa.

− Teemme täällä yhdessä ruuan ja syömme saman pöydän ääressä. Askartelemme ja käymme pihalla, sellaista ihan tavallista tekemistä. Eivät lapset kaipaa kalliita lomia ulkomailla tai hiihtokeskuksissa, vaan yhdessäoloa, Heikki tietää. Heikillä on myös lapsenlapsia, mutta Mummun ja Vaarin tuvassa vietetty aika ei ole heiltä pois.

− Olen vähän tällainen ADHD-ihminen, kaipaan koko ajan tekemistä, Heikki nauraa.


Sitoutuminen on tärkeää

Tuvassa käy viikoittain 10−15 lasta, ja heidän ikänsä vaihtelee pikkuvauvoista alakouluikäisiin. Joissakin perheissä sisaruksia voi olla viisikin.

− Lasten kanssa on tärkeää mennä heidän tasolleen. Hommiakin voidaan tehdä, mutta ilon kautta. Kun esimerkiksi kolaamme lunta, laitan lapset kolaan istumaan ja siitä sitten vain lumipenkkaan. Se on heidän mielestään hurjan hauskaa!

Heikin lisäksi Hakunilan Mummun ja Vaarin tuvalla on kaksi varamummua. Sitoutuminen on vapaaehtoistyössä tärkeää, vaikka paikalla ei joka kerta tarvitsekaan olla, jos on muuta menoa.

− On tärkeää, että me vapaaehtoiset opimme tuntemaan perheet ja saamme lasten luottamuksen. Jatkuvuus on oleellista tällaisissa projekteissa ja toivon kovasti, että Mummun ja Vaarin tupa saa jatkaa, Heikki pohtii.


Ovet avoinna kaikille

− Tänne saavat tulla kaikki lähialueen perheet taustasta riippumatta. Monelle onkin helpotus, että paikalle tullessaan arkiset asiat voi hetkeksi unohtaa. Toisaalta samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta saa myös vertaistukea, kertovat Lähellä-hankkeen projektityöntekijä Sonia Kuutti ja SOS-Lapsikylän vapaaehtoistyön koordinaattori Veera Jahnukainen. Sonian ja Veeran mukaan etenkin kokkaus ja ruokailu ovat monille perheille tärkeitä.

− Näin vanhemmat saavat yhden illan,  jolloin ei tarvitse murehtia ruuanlaitosta.

Yhdessä syöminen myös vahvistaa perheiden ja vapaaehtoisten välisiä suhteita. Kyse ei kuitenkaan ole vain perheiden auttamisesta, sillä hankkeessa myös mummu- ja vaarivapaaehtoiset saavat seuraa ja mielekästä tekemistä. Toive Mummun ja Vaarin tupien kahvilamaisesta toiminnasta tuli perheiltä itseltään. Tuvat ovat iltapainotteisia ja kokoontuvat kerran viikossa.

− Mummuista ja vaareista on tullut näille lapsille vuodessa tosi tärkeitä. Vapaaehtoisia ei koskaan jätetä yksin, vaan paikalla on aina myös SOS-Lapsikylän työntekijä ja he saavat opastusta vapaaehtoistyöhön, Veera korostaa.

Varamummuja ja -vaareja etsitään eläkeläisten yhdistysten, verkkomainonnan ja Facebookin kautta. Tällä hetkellä kahdessa tuvassa on mukana yhteensä kahdeksan vapaaehtoista.

− Yksi tehokkaimmista viestintäkanavista on puskaradio, eli vapaaehtoiset vinkkaavat toiminnasta toisilleen. Perheille pyrimme saamaan tiedon tuvista neuvoloiden ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten kautta sekä kertomalla toiminnasta erilaisissa tapahtumissa, Sonia sanoo. Tärkeää on myös se, että vapaaehtoiset tulevat toimeen keskenään ja heillä on hyvä henki.

− Tällainen vapaaehtoistyö sopii ihmisille, jotka eivät pelkää kohdata toisia ja heittäytyä. Itse nautin ihan hirveästi lasten kanssa olemisesta, varavaari Heikki täydentää.

Teksti: Matleena Merta
Kuvat: Satu Kemppainen

Kiinnostaako sinua vapaaehtoistyö tuvalla?

Tavoitteena eriarvoisuuden vähentäminen

Lähellä − sukupolvet toistensa tukena-hanke alkoi vuonna 2017 vuoden mittaisena kokeiluna, joka sai rahoituksen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveyden edistämisen määrärahoista. Ensimmäisen vuoden jälkeen hankkeelle myönnettiin 3,5-vuotinen rahoitus Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA:lta. Rahoitus myönnettiin osana Arvokas − eriarvoisuuden vähentämisen avustusohjelmaa. Hankkeen tavoitteena on positiivisen mielenterveyden edistäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy lapsiperheiden ja ikääntyneiden parissa. Hanke kohdennetaan alueille, joilla on paljon sosioekonomista eriarvoisuutta sekä esimerkiksi maahanmuuttajaperheitä. Perhekahvilamaisista Mummun ja Vaarin tuvista koostuva toiminta aloitettiin Vantaan Hakunilassa ja Koivukylässä, ja se laajenee vuoden 2018 aikana Espooseen. Tulevan kolmen vuoden aikana kokoontumispaikkoja on tarkoitus saada toimintaan yhteensä viisi: kolme Vantaalle ja kaksi Espooseen.

Lue tarinoita toiminnastamme Suomessa

Lue lisää tarinoita työstämme Suomessa

Lue juttuja lapsikyliemme arjesta, sijaisvanhemmuudesta ja muusta toiminnastamme.

Olisiko sinusta sijaisvanhemmaksi? Lue lisää

Oletko kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta

Lue millaista sijaisvanhemmuus on ja miten sijaisvanhemmaksi voi hakeutua.

Lue kuukausilahjoittamisesta lasten hyväksi Suomessa

Tietoa kuukausilahjoittamisesta

Kuukausilahjoittajana tuet toimintaamme Suomessa. Pyrimme auttamaan entistä useampia vaikeuksissa kamppailevia perheitä.