Lapsikylässä sain mahdollisuuden hyvään lapsuuteen

Linda Santonen on 19-vuotias ylioppilas Kaarinan lukiosta. Hänet sijoitettiin 8-vuotiaana 2003 perustettuun Kaarinan SOS-lapsikylään. Keväällä lukion päättänyt Linda on Kaarinan SOS-lapsikylän ensimmäinen ylioppilas. Lindan lapsikylävanhempana on ollut koko ajan Ritva Numminen ja perheeseen kuuluu myös pikkusisko sekä kaksi pikkuveljeä. Kaikki lapset tulivat Nummisen perheeseen lähes samaan aikaan, kylän ensimmäisten asukkaiden joukossa.

Unelmana papin työ

Tuoreen ylioppilaan juhlia vietettiin suvun ja koko lapsikylän kesken. Linda itse on tyytyväinen suoritukseensa ja keväällä lapsikylävanhempi Ritva järjesteli juhlia ylpeänä Lindan saavutuksesta. Hieman haastetta juhlien järjestämiseen toi se, että Linda oli jo muuttanut pääkaupunkiseudulle Tapiolan SOS-lapsikylän asumisharjoittelu-asuntoon. Tällä hetkellä hän opiskelee maanmittausalaa ammattikoulussa Helsingissä.

Lindan unelma-ammatti on kuitenkin pappi, sen hän on jo lapsesta asti tiennyt. ”Hain opiskelemaan teologiaa, mutta en päässytkään tänä vuonna sisään, joten ajattelin mennä viettämään välivuotta ammattikouluun ja opiskelemaan maanmittausalaa. Tykkään kyllä opiskella sitäkin. Täytyy katsoa sitten myöhemmin, mitä teen jos pääsen opiskelemaan teologiaa. Ammattikoulu on rento vaihtoehto, kerkeän kyllä opiskella yliopistossa myöhemminkin. Tuleva koulun työharjoittelukin on hauskaa vaihtelua teoriaan. Pappina työskentely on haaveeni, mutta mielessä on myös armeijan käyminen tai sitten jotain ihan muuta, mitä nyt eteen tulee. Kaikki ovet ovat avoinna tulevaisuuteen,” juttelee Linda iloisesti. Kun tulokset yliopistoon päässeistä tulivat eikä Linda ollut heidän joukossaan, oli se nuorelle kova pettymys. Lapsikylävanhemman tuki olikin tärkeää. ”Perhe on minulle tärkeä ja Ritva on hyvin läheinen, voin kääntyä hänen puoleensa aina kun on tarvetta ja ihan missä tahansa asiassa. Vieläkin voin soittaa, jos siltä tuntuu.”

Elämä on kasvamista ja oppimista

Linda kokee, että lapsikylässä kannustettiin aina. Oli se sitten opiskelu tai mikä tahansa muu asia.

”Lapsikylässä rohkaistiin itsenäiseen haluun yrittää. Opiskeluunkin olisi saanut tukea, mutta siihen minä en tarvinnut apua.” Lindan elämä ei aina ole ollut helppoa ja kuten monien muidenkin sijoitettujen lasten, myös hänen on täytynyt miettiä varhaislapsuuttaan. ”Lapsikyläaika antoi minulle mahdollisuuden hyvään lapsuuteen. Murrosiässä piti käsitellä menneisyys uudelleen, mutta onneksi sain lapsikylästä hyvää tukea siihen. Nyt olen valmis elämään omillani, vaikka onhan elämä vieläkin kasvamista ja oppimista, elämässä sattuu aina kaikenlaista”, Linda pohtii.

Itsestään täytyy ottaa vastuuta

Nyt itsenäisen elämän alussa Linda on miettinyt lähtökohtiaan. ”Arvostan sitä, että pääsin asumaan SOS-lapsikylään. Ilman sijoitusta minun tuskin olisi ollut mahdollista käydä lukiota. Nuoria halutaan kuulla ja usein tuntuu, että monet nuoret eivät osaa arvostaa mahdollisuuksiaan. Valitetaan vain, että on niin hirveää, kun on tiukat kotiintuloajat. Joskus nuorempana en ymmärtänyt miksi aina paasattiin kaikesta, mutta nyt aikuisena olen oppinut arvostamaan sitä huolenpitoa ihan eri tavalla. Pääsin hyvään elämään kiinni ja sitä mahdollisuutta minulla ei olisi ollut, jos minua ei olisi sijoitettu.” Vaikuttaa siltä, että Linda on saanut lapsikylävanhemmaltaan hyvät eväät elämään ja on valoisasti tulevaisuuteen suhtautuva nuori aikuinen, jolle maailma on avoinna. Tulevaisuus näyttää mihin nuoren ylioppilaan tie vie, mutta positiivisella asenteella pärjää varmasti pitkälle. ”Minulle on opetettu, että täytyy osata ottaa vastuuta itsestään sekä arvostaa asioita ja sitä apua, mitä olen saanut”, sanoo Linda.

Juttu on julkaistu SOS-Lapsikylän Kuulumisia-lehdessä 3/2014