Sirkka opetti meidät tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita.

Sirkka opetti meidät tekemään kunnon perunamuusia, johon tulee kunnolla kermaa ja voita.

Yhdessä, mutta erikseen

Lapsikylässä oli turvallista kasvaa

Kukaan sisaruksista ei muista tarkasti päivää, jolloin he muuttivat lapsikylään, mutta hämmennyksen he muistavat.

– Olimme käyneet kerran aikaisemmin tutustumassa lapsikylään, joten kun muutimme, luulin, että olimme jälleen vain kylässä, mutta sitten me jäimmekin sinne asumaan, muistelee Angeline, joka oli lapsikylään muuttaessaan 4-vuotias. Maria oli 9- ja Lauri 3-vuotias. Ennen lapsikylää he asuivat vuoden Varkaudessa lastenkodissa.

– Minä en olisi halunnut millään muuttaa pois kotoa, enkä varsinkaan Varkaudesta Punkaharjulle. Jouduimme jättämään rakkaan mummin ja hänen siskonsa sekä toki myös kaverit. Onneksi sentään me sisarukset saimme pysyä yhdessä, Maria sanoo.

Ennen huostaanottoa lapset asuivat mumminsa luona Varkaudessa. Samassa taloudessa asui myös äiti, joka ei kyennyt huolehtimaan lapsistaan. Niinpä lasten hoitaminen jäikin iäkkään mummin ja hänen sisartensa hartaille.

 – Vietimme kaikki kesät mummin siskojen maatilalla: siellä oli lehmiä, hevosia ja lääniä leikkiä. Erityisesti maalta meillä on tosi hyviä muistoja.

– Muistan sen lämpimän maidon, joka maistui ihan kamalalta. Mutta herkkua oli se pullamössö, johon laitettiin pullan lisäksi vähän kahvia, maitoa ja sokeria, Angeline kertoo.

– Mummi oli niin iloinen ja rauhallinen ihminen. En muista, että hän olisi koskaan menettänyt hermojaan. Kyllä mummi oli ainakin minulle äiti, koska hän antoi turvaa ja rakkautta. Biologinen äitimme ei pystynyt epävakautensa takia kantamaan vastuuta meistä, toteaa Maria.

 

Huostaanotto hämmensi

Marialla ja Angelinella on yhteinen ulkomaalainen isä ja Laurilla suomalainen isä, jonka kautta hänellä on myös kaksi velipuolta. Lapsikylä on lapselle ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin lastenkoti. Elämä lapsikylässä on kodinomaista ja turvallista. Siinä on jatkuvuutta, iloa ja lämpöä, kertovat Angeline, Lauri ja Maria.

Marian ja Angelinen äiti ja isä olivat kahteen otteeseen naimisissa ja yrittävät asua Suomen

lisäksi myös Ruotsissa, Saksassa ja Turkissa, mutta mistään ei oikein tullut mitään. Monien sijoitettujen lasten taustalla on tosi raskaita kohtaloita, mutta näiden sisarten varhaislapsuuteen ei onneksi kuulunut päihteitä ja väkivaltaa.

Lopulta sosiaalitoimi kuitenkin päätti, että mummi oli liian iäkäs huolehtimaan kolmesta pienestä lapsesta ja heidät huostaanotettiin.

– Emmehän me sitä silloin ymmärtäneet. Tilanne hämmensi. Meidän näkökulmasta mummi pärjäsi ihan hyvin, rakasti ja huolehti.

 

Rajoja ja rakkautta SOS-lapsikylässä

Uudessa kodissa lapsikylä-äiti Sirkasta tuli lapsille vähitellen tärkeä äitihahmo.

– Sirkka oli tomera ja piti jöötä. Meillä lapsikyläkodissa oli tiukka kuri ja säännöt, mutta sehän oli tietysti ihan ymmärrettävää. Meitä oli kuusi sisarusta, joten ohjat piti pitää tiukasti käsissä.

Punkaharjun SOS-lapsikylässä oli silloin yhdeksän kotia, joissa kussakin asui noin viisi lasta. Se tarkoitti sitä, että pihapiirissä juoksenteli aina viitisenkymmentä eri-ikäistä lasta.

– Se oli kaikista mahtavinta. Aina oli kavereita pihaleikkeihin: saatiin pesäpallo- tai futisjoukkue hetkessä kasaan. Kaikilla lapsilla oli kavereita sekä lapsikylässä että sen ulkopuolella. Laurille lapsikyläveljistä tuli hyvin läheisiä. Kukaan ei muista varsinaisesti kohdanneensa kiusaamista sen takia, että he asuivat lapsikylässä.

– Lapsikylästä saimme todella hyvät eväät elämään: opimme siivoamaan, laittamaan ruokaa ja huolehtimaan muutenkin arkisista asioista. Kaikki kolme pitävät lapsikylään sijoittamista parhaimpana vaihtoehtona vaikeassa tilanteessa.

– Kylässä oli ihanaa ja turvallista elää. Lapsikyläsisaret ovat meille ihan oikeita siskoja ja veljiä.

Lauri pitää eniten yhteyttä Sirkkaan ja lapsikyläsisaruksiin.

– Kun on kasvanut yhdessä, on helppoa ja vaivatonta jutella.

 

Yhteys äitiin katkesi

Tuohon aikaan, 1980-luvulla, ei vielä pidetty tärkeänä sijoitettujen lasten yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin.

– Mummi, äiti ja mummin siskot kävivät meitä katsomassa muutaman kerran vuodessa ja kesällä matkustimme päiväksi mummin luokse. Ajat ovat tässä suhteessa muuttuneet. Nyt SOS-Lapsikylä satsaa siihen, että yhteys biologisiin vanhempiin pyritään pitämään mahdollisimman tiiviinä. Tämä tukee lasten identiteetin muodostumista eikä ole niin raskasta biologisille vanhemmille.

– Nykyään soittelemme silloin tällöin biologiselle äidillemme. Mummi kuoli joitakin vuosia sitten. Häneen ja hänen sisariinsa varsinkin Maria piti tiiviisti yhteyttä viimeiseen asti. Viime vuosina sisarukset ovat ottaneet yhteyttä Facebookin kautta serkkuihinsa ja yksi ihka oikea sukukokouskin on pidetty.

 

Jälkihuollolla on suuri merkitys

Kun Maria täytti 16 vuotta, hän muutti Helsinkiin opiskelemaan ja asettui asumaan Mimmilään, silloiseen SOS-Lapsikylän oppilaskotiin. – Se oli turvallinen paikka aloittaa itsenäistyminen. Työntekijät asuivat Mimmilässä meidän kanssamme. He olivat valtavan ihania ihmisiä ja heistä tuli

minulle tavattoman tärkeitä. Pidän edelleen tiiviistä yhteyttä psykologi Hilleviin ja hän on lasteni kummi. Minulle Mimmilässä asuminen oli sijoitukseni parasta aikaa. Harmi, ettei sitä enää ole olemassa, Maria muistelee. Myös Angeline muutti peruskoulun jälkeen isosiskon perässä Helsinkiin ja Laurikin sen jälkeen, kun oli opiskellut ravintola-alaa Savonlinnassa ja käynyt armeijan.

Sisarukset kiittävätkin SOS-Lapsikylän jälki- ja jatkohuoltoa eli tukea itsenäiseen elämään siirryttäessä. Jokaista nuorta tuetaan siihen asti, kun he ovat opiskelleet ensimmäisen ammatin. Tuki tarkoittaa tukea asumisessa ja henkistä tukea esimerkiksi niin, että työntekijöiltä voi aina kysyä neuvoja.

– Myös lapsikylävanhempien jaksamisesta pidetään huolta ja heitä tuetaan tärkeässä työssään. Lapsen kannalta taas on merkittävää, että ihmiset eivät lapsikylässä vaihdu samalla tavalla kuin työntekijät esimerkiksi lastenkodeissa. Tämäkin luo turvaa, Maria sanoo.

 

Vastuullinen vanhemmuus

Maria on naimisissa ja hänellä on lapsia. Lauri on kauppias ja hänelläkin on yksi lapsi. Angelinella ei ole vielä lapsia, mutta hänen perheensä on oma yritys Angeline Jae.– Päätös lähteä opiskelemaan kenkäsuunnittelijaksi tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Oma mallistoni on juuri nyt tulossa markkinoille ja olen asiasta hirvittävän innoissani, Angeline kertoo.

– Olemme tällä hetkellä onnellisia, kaikki toteavat hymy huulillaan. Maria sai ensimmäisen lapsensa 35-vuotiaana.

– Halusin ensin elää vapaasti ja vasta sitten sitoutua lapsiin. Minulle oli tärkeää, että löysin rinnalleni rakastavan kumppanin ja lapsilleni hienon isän. Lapset ovat ihania, mutta heidän

hoitamisessaan on paljon työtä. Uskon, että kaikki vanhemmat tekevät parhaansa, mutta jotkut tarvitsevat lasten kasvatukseen myös ulkopuolista tukea ja apua

 

Puolusta huostaano otettujen lasten oikeutta sisaruuteen!

Yhteinen koti sisaruksille

Kun lapsi huostaanotetaan, on omien sisarusten tuki ensiarvoisen tärkeää. Jos sisarukset erotetaan, rikotaan myös mahdollisesti yksi elämän vankimmista ja pisimmistä ihmissuhteista.

Lahjoittamalla mahdollistat huostaan otetuille sisaruksille yhteisen kodin.

Lue, miksi lahjoituksesi on tärkeä lapsille Suomessa.

Miksi lahjoituksesi on tärkeä?

Autamme lapsia ja nuoria, jotka ovat kokeneet elämässään kovia ja ovat eläneet hyvin haastavissa olosuhteissa. 

Lue kuukausilahjoittamisesta lasten hyväksi Suomessa

Tietoa kuukausilahjoittamisesta

Kuukausilahjoittajana tuet toimintaamme Suomessa. Pyrimme auttamaan entistä useampia vaikeuksissa kamppailevia perheitä.