"Kerran kuussa meitä on kolme"

Veera ja Johannes Jahnukainen ovat seitsemänvuotiaan Samin tukiperhe. Huoli yhteisten viikonloppujen sujuvuudesta osoittautui turhaksi. "Samista on tullut meille tosi tärkeä."

Aviopari kiinnostui tukiperheenä toimimisesta, kun elämässä opiskelukiireet olivat takana ja kummallakin oli taas omaa aikaa. Veera ja Johannes työskentelevät molemmat lastensuojelussa, Tapiolan SOS-lapsikylässä. Veera on sosiaalipsykologi ja erityistyöntekijä, Johannes sosionomi ja ohjaaja.

"Kun meillä Tapiolassa vapautui yksi lapsikylätalo, työkaverit vihjailivat, että voisimme ryhtyä lapsikylävanhemmiksi. Mutta emme halunneet sitoutua siihen", Johannes kertoo.

Tukiperhetyö on SOS-lapsikylässä kasvava tuen muoto. Sitä tarjotaan erityisesti avohuollon palveluna voimiensa rajoilla oleville vanhemmille, jotka tarvitsevat itselleen hengähdystaukoa ja lapsilleen turvallisen ja säännöllisen vierailupaikan.

Työkokemuksen ja koulutuksensa vuoksi SOS-lapsikylän kouluttajat arvioivat Jahnukaisilla olevan valmiuksia tavallista tarvitsevammankin lapsen tukiperheeksi. Niin heille sitten löytyi lähikunnassa tukiperhettä odottava herttainen ja vilkas 6-vuotias Sami.

Jahnukaiset saivat myös kuulla, että Sami ei asunut biologisten vanhempiensa kanssa, vaan hänet oli taaperoiässä otettu huostaan ja siitä lähtien poika oli asunut sijaisperheessä.

Vieraskoreutta puolin ja toisin

Ensikohtaaminen on jäänyt kaikkien mieleen. Kun Veera ja Johannes ajoivat Samin kotipihaan, ikkunassa heilahtanut verho kertoi, että siellä joku jo odotti. Eteisessä poika kätteli tulijat ja katseli hetken ujona lattiaa.

"Sitten hän tarttui minua kädestä ja veti huoneeseensa. Hän halusi esitellä ihan jokaikisen lelun ja tavaran, keskittyen kuhunkin noin sekunnin", Johannes sanoo. Veera ja Johannes katsahtivat toisiaan ja panivat merkille toistensa silmissä pienen hymyn, ilon siitä että heidät oli hyväksytty.

Jahnukaiset tutustuivat myös Samin sijaisvanhempiin. He saivat kuulla, että heidän lähettämästään valokuvasta oli tullut Samin aarre, jota hän ylpeänä oli esitellyt esikoulussakin.

Samin perheeseen kuuluu myös toinen sijoitettu lapsi, joka käy säännöllisesti biologisten vanhempiensa luona. Sijaissiskon viikonloppuvierailut aiheuttivat Samille usein mustasukkaisuutta ja surua, koska hänen oma suhteensa biologisiin vanhempiin on jäänyt etäiseksi. Sijaisvanhemmat olivatkin toivoneet, että tukiperheestä tulisi Samille oma, erityinen suhde. "Kun teimme lähtöä kotiin, Sami alkoi jo kysellä milloin hän saa tulla meille", Veera sanoo.

Kolmisen viikkoa ensitapaamisen jälkeen Sami sijaisvanhempineen tuli kylään.

"Aika pian Sami alkoi hoputtaa vanhempia lähtemään kotiin, jotta sai olla meidän kanssa kolmestaan."

Kun tapaamiset ovat vain kerran kuussa, tutustuminen oli alkuun hidasta. Kolmikko ottikin tavaksi puhua Skypen avulla joka maanantai-ilta videopuhelun. Samin sijaisvanhemmilta kantautui tieto, että niistä tuli Samille viikon odotettu hetki. "On ollut hauska huomata, miten taitava rupattelija pojasta on kehittynyt. Hän ei malttaisi lopettaa puhelua ollenkaan", Veera kertoo.

Vauhdikkaita viikonloppuja

Ennen Jahnukaisille tuloaan Sami oli käynyt toisessa tukiperheessä, mutta ei viihtynyt siellä. Tukiperheen ja lapsen yhteensopivuus riippuu monesta tekijästä, eivätkä Jahnukaiset osaa itsekään oikein sanoa, miksi Samin kanssa lähti alusta asti sujumaan niin hyvin.

"Ehkä se johtuu siitä, että meillä Sami saa kahden aikuisen jakamattoman huomion, onhan se herkkua", Johannes sanoo. Veeran mielestä heidän luonteensa vain sopivat yhteen. Vaikutusta lienee silläkin, että heidän liikkuvainen elämäntapansa sopii vauhdikkaalle Samille. "Kyllä meillä kaikilla pää hajoaisi, jos emme lähtisi lauantaiaamuna ulos", Johannes lisää naurahtaen.

Yhteispelin sujumista auttaa myös läheinen suhde Samin sijaisperheeseen. "Meillä on sopimus, että kerromme heille kaiken. Kun Samikin tietää, ettei meidän kanssa voi tehdä mitään salaista, se luo kaikille turvallisuuden tunnetta", Veera sanoo.

Kolmikko on kolunnut Linnanmäet, Korkeasaaret, käynyt uimahallissa, pulkkamäessä, kesämökillä ajamassa moottoriveneellä ja syömässä muikkuja. Jossain vaiheessa Veerasta alkoi tuntua että Samin ohjelma täyttyy heillä jatkuvista huippuhetkistä ja huolestui, onko tavallinen arki jäämässä vähiin. "Mutta sijaisvanhempien mielestä se ei haittaa. Heillä kotona arki on sitten tavallista ja täällä Samilla saa ollakin hauskaa."

Mutta ei Sami Jahnukaisilla mitenkään kuninkaana elele. Astiat on vietävä keittiöön, lelut laitettava paikalleen ja peliaikaa valvotaan ihan kuin kotonakin.

Suhde sen kuin syvenee

Tukiperheen käyttö punnitaan joka vuosi erikseen. Lapsen kotikunta ostaa palvelun, Samin tapauksessa Tapiolan SOS-lapsikylältä. Kunnan sosiaaliviranomainen päättää tukitoimen kestosta. Kun ensimmäinen vuosi oli täyttymässä Samin sijaisperhe, Jahnukaiset, Tapiolan lapsikylän vastaava sosiaalityöntekijä ja Samin kunnan sosiaalityöntekijä tapasivat.

"Oli huojentavaa kuulla, että sijaisperheen mielestä meistä oli heille ratkaisevaa apua. Heille oli iso helpotus, että Sami aina lähtee meille mielellään eikä heidän tarvitse olla hänen poissaollessaan huolissaan", Veera sanoo.

"Hassuina hetkinään Sami sanoo menevänsä Veeran kanssa naimisiin. Toisinaan hän suunnittelee muuttavansa meille kokonaan, kun olemme vanhainkodissa", Johannes naureskelee.

Tavallisesti sunnuntailounaalla Samin ajatukset alkavat jo liukua kotiinpäin. Hän pohdiskelee usein ääneen, joko perheen koiralla on häntä ikävä. Siitä Johannes ja Veera huomaavat, että viikonloppu on tehnyt tehtävänsä. He ajavat pojan kotiinsa iltapäivällä. "Kyllä siinä vaiheessa on aika väsynyt olo, eli ymmärrän erittäin hyvin, miksi sijaisvanhemmat ovat pienen tauon tarpeessa", Johannes lisää.

Kaverit kyselevät usein Veeralta ja Johannekselta, millaista se elämä tukilapsen kanssa on. Mukavaa, he vastaavat. Vaikka heillä on läheisiä lapsia Tapiolan lapsikylässä, molemmille on ollut yllätys, miten lämpimästi he ovat Samiin kiintyneet. "Tässä on iso ero työhömme. Me olemme omassa kodissamme, Sami on ne viikonloput pelkästään meidän vastuullamme ja olemme tässä yhdessä Johanneksen kanssa. Se tiivistää välejämme."

"Ehdottomasti olen Samin kanssa eri minä kuin työpaikalla. Hänestä on tullut meille tosi tärkeä", Veera lisää.

*Samin nimi on muutettu.

Teksti Kaisa Viitanen
Kuvat Laura Oja