Äitienpäivä on joka päivä

Miten voit auttaa?

Mahdollista yksin jääneen lapsen elämä lapsikylässä

Äitienpäivä on joka päivä

Joka päivä vanhemmat kaikkialla maailmassa luovat lapsilleen turvallista lapsuutta, yksi teko ja sana kerrallaan. Äidit ja isät pakkaavat eväitä, auttavat kotitehtävissä, keskustelevat päivän tapahtumista ruokapöydässä ja halaavat, kun on paha mieli. He luovat lapsille elämän raameja ja rutiineja. Useimmat tekevät sen automaattisesti, koska ovat oppineet sen omilta vanhemmiltaan. Mutta tiesitkö, että tukijanamme olet myös mukana luomassa näitä elämän perustuksia lapsille?
Niiden pohjalle on hyvä rakentaa.

 

Vanhemmat arjen supersankareina


Turvalliset vanhemmat ovat jokapäiväisen, rutinoituneen elämän sankareita. Ei siksi, että he
olisivat täydellisiä lapsen hoitajia, sillä kaikki vanhemmat tekevät virheitä, se on inhimillistä. He ovat sankareita siksi, että heidän hoivansa voimalla on mahdollista vaikuttaa kokonaisiin
sukupolviin. Hyvä huolenpito kulkee perheissä perintönä. Se on perusasia hyvän kehityksen kannalta ja se rakentaa parempaa yhteiskuntaa meille kaikille. SOS-lapsikyläjärjestöllä on ollut kunnia olla mukana auttamassa näitä arjen sankareita vuodesta 1949 lähtien. Tässä heistä neljä.

1. KATHARINA, VENÄJÄ

KATHARINA on kulkenut pitkän ja kovan tien päästäkseen viimein tähän pisteeseen. Viisi vuotta sitten hän muutti elämänsä ja nosti perheensä elämänsä tärkeimmäksi asiaksi alkoholin sijaan. Kolmevuotiaalle ALINALLE ja 8-vuotiaalle HELENALLE tämä antoi aivan toisenlaisen perustan elämän rakentamiseen.

– Itse kasvoin ilman äitiä ja yhtäkkiä vain ymmärsin, kuinka huonosti asiat alkoivat jo olla. SOS-lapsikyläjärjestön kautta pääsin nopeasti perhekuntoutukseen. Sen avulla ymmärsin, etten tarvitse alkoholia kokeakseni
itseni onnelliseksi.

Perhe on saanut SOS-lapsikyläjärjestöltä lisäksi tiivistä psykologista tukea ja neuvontaa arjen rutiineihin. Lämpimien vaatteiden ohella he ovat saaneet ruoka-avustusta ja oikeudellista neuvontaa, jotta he voivat hakea kunnan asuntoa. Perheen tämänhetkinen asunto on niin kylmä, että he joutuvat kylminä päivinä käyttämään ulkovaatteita sisällä.

2. GRACIELA MORAGA, CHILE

67-vuotiaana GRACIELA MORAGA on kasvattanut jo yli sata lasta, eikä kukaan ole ollut lapsikylä- äitinä pitempään kuin hän. Chely-täti, kuten häntä kutsutaan, on erittäin kiitollinen elämästään.

– Lapsikylävanhemmuus ei ole ollut minulle koskaan työtä. Se on elämänvalinta, Graciela Moraga sanoo.

Siitä on jo viisikymmentä vuotta kun Gracielaa pyydettiin tekemään päätös, joka muutti
hänen elämänsä täysin. 24 lasta tarvitsi uuden kodin ja Graciela sanoi antavansa sen heille mielellään. Hän oli aina halunnut käyttää elämänsä antaakseen kovia kokeneille lapsille, uuden tulevaisuuden. Graciela jäi eläkkeelle jo vuonna 2009, mutta palasi saman tien lapsikylään. Nytkin, kun häneltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmista, hän kertoo:

– En tykkää yksinäisyydestä. Olen aina ollut lasten ja lapsikylien tohinan ympäröimänä, joten jos joku lapsikylä minut vielä tarvitsisi, tulisin mielelläni. Olen 67-vuotias, mutta tunnen itseni hädin tuskin nelikymppiseksi

3. MALANI, SRI LANKA

MALANI on lapsikylä-äiti kahdeksalle lapselle. Se tarkoittaa joka aamu kahdeksaa pakattua lounasta heräileville lapsille ja kahdeksaa kupillista teetä.

– En voi sanoa kuinka paljon minulle merkitsee olla lapsikylä-äiti, Malani herkistyy.

Malani on ollut lapsikylässä sijaisvanhempana vuodesta 2001 lähtien. Ensimmäinen lapsi, jonka hän sai hoidettavakseen, oli kaksi päivää vanha. Se oli ajoittain vaikeaakin, mutta Malani on huomannut kukoistavansa, kun saa elämäänsä uusia haasteita. Lasten turvallisuus on hänelle kaikkein tärkeintä.

– Tämä ei ole yhden ihmisen työ. Olen täysin riippuvainen meidän vahvan ja ammattimaisen SOS-tiimin avusta, sanoo Malani, joka on tähän päivään mennessä ollut 22 lapsen äiti. Monet heistä ovat jo naimissa ja saaneet hyvät työpaikat.

4. NIMIS, NEPAL

Lapset näkivät äitinsä kodin sisällä ja siitä muutaman minuutin kuluttua kaikki oli raunioina. Kun menettää kaiken hetkessä, voi yksin vanhempana olo olla liian vaativaa. Näin tapahtui NIMISILLE Nepalin maanjäristyksen jälkeen vuonna 2015. Kolmen kuukauden ajan hän yritti luoda uutta arkea, löytää turvallisen suojan, ansaita rahaa ja pitää samalla huolta kahdesta tyttärestään CHAYASTA ja SUSHMASTA. Lopulta hän tajusi, ettei kykene siihen.

– Minun piti pyytää SOS-lapsikylää pitämään huolta lapsistani. Se oli hyvin vaikeaa. Kaipasin heitä joka päivä, Nimis sanoo. Chaya ja Sushma muuttivat lapsikyläperheeseen, säilyttäen yhteydet isäänsä, joka yritti kaikkensa päästäkseen taas jaloilleen. Ja niin hän tekikin. Nyt neljän vuoden kuluttua tytöt asuvat jälleen isänsä kanssa pitäen yhteyttä lapsikylään, josta he saivat paljon uusia ystäviä ja läheisiä.

Teksti: SOS-lapsikyläjärjestön materiaalin pohjalta toimittanut Anna Savela
Kuvat:  Nina Ruud, Lydia Mantler ja SOS-lapsikyläjärjestö

tutustu kehitysyhteistyöhankkeisiin

Kehitysyhteistyöhankkeet

Lue tarinoita maailmalta

Lue lisää tarinoita maailmalta

Tutustu millaisia lapsikylät ovat

Millainen lapsikylä on ja keitä siellä asuu?