Äidin sinnikkyydellä koko perhe sai uuden mahdollisuuden

9.10.2020
Tarinoita maailmalta
Etiopialaisäiti kotinsa edustalla tekemässä arkiaskareita

Asnakech ei enää näe uutta päivää vain uhkana perheensä olemassaololle, vaan siunauksena ja mahdollisuutena saavuttaa niitä asioita, joita hän haluaa.

Leskeksi jäänyt neljän lapsen äiti myy päivittäistavaroita vilkkaan tien varrella, Darassa, eteläisen Etiopian maaseudulla. Saaduilla tuloilla hän on jo melkein saavuttanut tavoitteensa: olla täysin omavarainen ja tukea 15-, 13-, 12- ja 5-vuotiaita lapsiaan.

”Nykyään pystyn ostamaan vaatteita, kenkiä, hiustenhoitotuotteita ja kosmetiikkaa lapsilleni”, kertoo Asnakech, 36. ”Ostin hiljattain itselleni netelan (etiopialaisen käsintehdyn huivin), mikä oli minulle suuri saavutus. Syömme kolme kertaa päivässä – ei vain ruokaa, vaan nimenomaan ravinteikasta ruokaa”, kertoo ylpeä äiti. ”Nauramme ja juttelemme perheenä tulevaisuudestamme ja toivomme, että jonain päivänä saavutamme unelmamme”, hän kertoo.

Asnakech on päässyt näin pitkälle saatuaan tukea SOS-lapsikyläjärjestön Educare-projektista. Projekti keskittyy koulutukseen ja hoivaan, ja sen avulla Asnakechin edellytykset pitää huolta lapsistaan ovat parantuneet ja lapset ovat päässeet kouluun.

Onnettomuus muutti kaiken

Asnakechin maailma pysähtyi viisi vuotta sitten, kun hänen miehensä kuoli sähköiskuun töissä. Tapaturma sattui samana päivänä, kun Asnakech synnytti neljännen lapsensa. Surullisena ja shokissa hän ei tiennyt, miten pystyisi yksin pitämään huolta lapsistaan.

”Kasvoin köyhässä perheessä, mutta ruoka ei koskaan ollut ongelma. Yksinhuoltajana olo neljälle lapselle oli kuitenkin jotain aivan uutta minulle”, kertoo Asnakech. ”Turhautumisen ja kärsimyksen määrä oli sellaista, ettei sitä pysty edes kuvailemaan. Kaikkea oli aina liian vähän, ja jokainen ateria oli huolenaihe.”

”Minulla oli huolehdittavana myös kolme vanhempaa lastani”, hän lisää. ”He olivat hyvin surullisia ja hämmentyneitä isänsä kuolemasta, ja uuden vauvan tulosta. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat hyvin vaikeita heille, mutta he mukautuivat tilanteeseen parhaansa mukaan ja ymmärsivät, että asiat eivät tulisi olemaan meille helppoja”, Asnakech sanoo.

Lapset joutuivat töihin

Vailla muita vaihtoehtoja Yohannes, Asnakechin vanhin lapsi, jättäytyi pois koulusta ja alkoi etsimään töitä lähimmästä kaupungista tukeakseen äitiään. Hänen nuoremmat siskonsa tekivät saman hieman myöhemmin.

”Vanhimpana lapsena perheeni odotti, että otan isäni roolin hänen kuolemansa jälkeen; niin poikien kuuluu tehdä”, kertoo Yohannes. ”Työskentelin tiskaajana ravintoloissa ja sain kuukausipalkkaa. Vein myös asiakkailta yli jäänyttä ruokaa kotiin. Olin aluksi vihainen, että muut alueellani asuvat lapset kävivät koulua ja minä en voinut. Tiesin kuitenkin, että olin lopettanut koulun auttaakseni perhettäni. Olin nuori ja vahva, joten en menettänyt toivoani. Jatkoin työtekoa ja toivoin, että se päivä tulisi, kun voisin jatkaa koulunkäyntiä. Myös nuoremmat siskoni tekivät töitä: he keräsivät polttopuuta ja myivät sitä torilla”, hän kertoo.

Asnakechille, joka ei voinut terveysongelmien takia tehdä töitä, oli tuskallista pyytää lapsiaan tekemään töitä.

”Oli sydäntä särkevää nähdä lasteni tekevän töitä tukeakseen meitä. Sen olisi pitänyt olla minä”, hän sanoo. ”Heidän pitäisi olla leikkimässä ja nauttimassa lapsuudestaan. Se satutti minua kovasti ja tuntui, että olen äitinä pettänyt heidät.”

Apua saapui

Temsegen Abebe, joka johtaa Educare-projektia, vieraili Asnakechin luona kuullessaan tämän tilanteesta. ”Asnakech oli sairaana ja nälkäinen, kun tapasin hänet, ja hänellä oli pieni itkevä vauva sylissään. Talossa ei ollut lainkaan ruokaa eikä polttopuuta. Hänellä ei ollut ketään kenelle puhua ja hänen surunsa oli silminnähtävää”, selittää Abebe.

SOS-lapsikyläjärjestön tiimi auttoi Asnakechin perhettä vastaten heidän tarpeisiinsa. Perhe sai ruokatarvikkeita, pääsyn terveydenhuoltoon ja tukea koulunkäyntiin Yohannekselle ja hänen kahdelle siskolleen.

”SOS-lapsikyläjärjestö auttoi minua myös henkisesti”, kertoo Asnakech. ”Työntekijät sanoivat, ettei ole liian myöhäistä aloittaa uutta elämää ja parantaa lasteni olosuhteita. He opettivat minulle uusia asioita vanhemmuudesta, lasten oikeuksista, perhesuunnittelusta, hygieniasta ja sanitaatiosta, ravitsemuksesta ja yrittäjyydestä. Ennen kaikkea SOS-lapsikyläjärjestö auttoi minua ymmärtämään, että minussa on potentiaalia mihin tahansa, ja voin auttaa lapsiani menestymään”, hän kertoo.  

Usko mahdollisuuksiin palasi

Nyt lähes kaksi vuotta myöhemmin Asnakechin perheen elämä on muuttunut merkittävästi. Kauppansa lisäksi Asnakech suunnittelee avaavansa pienen kahvilan kaupungin torille ja kasvattavansa yritystoimintaansa tulevaisuudessa.

”Tuki, jota olen saanut, on muuttanut minua ihmisenä. Se on tehnyt minusta vahvan, ja pystyn taistelemaan köyhyyttä ja menestymistä vaikeuttavia asenteita vastaan”, sanoo Asnakech. ”Osaan tunnistaa vahvuuteni, heikkouteni ja mahdollisuuteni. Äitinä olen vahvempi kuin koskaan ja onnellinen saadessani olla roolimalli lapsilleni.”

Yohannes ja hänen siskonsa lopettivat työnteon ja palasivat kouluun. ”Uskon, että unelmani lääkäriksi kouluttautumisesta tulee todeksi, sillä äitini pystyy nyt tukemaan minua”, kertoo Yohannes. ”Olen nähnyt monien naisten kärsivän erilaisista terveysongelmista, mukaanlukien oman äitini, ja haluan auttaa. Nyt en enää kanna huolta perheeni aterioista, joten prioriteettini on koulutukseni. Olen tällä hetkellä onnellinen nuori.”