Anthony nauttii arjesta 9- ja 6-vuotiaiden poikien ja pienen vauvan kanssa. ”Ennen lapsen syntymää minua huolestutti, millainen vanhempi olisin. Nyt kuitenkin ymmärrän, että pystyn olemaan lapselleni hyvä isä.” Kuvat: Satu Kemppainen
Anthony Ubaud

Suurista unelmista totta

Valokuvaaja Anthony Ubaud eli nuoruutensa lapsikylässä. Nyt hän on koonnut valokuvistaan Suuria unelmia -kampanjaa, jonka viestinä on, että kuka tahansa voi taustastaan huolimatta toteuttaa unelmansa.

Valokuvaajana työskentelevä Anthony Ubaud, 39, asettuu tällä kertaa poseeraamaan kameran eteen. Olemme saapuneet hänen työpaikalleen, helsinkiläiseen valokuvausstudio Fotonokkaan. Valokuvaajatöidensä ansiosta useisiin julkisuuden henkilöihin tutustunut mies on koonnut julkkisystävistään ottamiaan valokuvia kirjaksi ja näyttelyksi, jotka julkaistaan toukokuussa osana Suuria unelmia -nimistä kampanjaa. Kampanjan tuotto lahjoitetaan SOS-Lapsikylälle.

- Olen itse saanut SOS-Lapsikylältä niin paljon, että halusin antaa myös jotain takaisin. Jokaisella lapsella pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja toteuttaa unelmiaan. Myös kaikki kuvaamani julkisuuden henkilöt ovat joskus olleet lapsia, joilla oli unelma.

Lapsikylästä Pariisiin

Varhaislapsuudestaan Anthony ei muista paljoakaan. Hänen äitinsä on suomalainen ja isä vietnamilais-ranskalainen. Vanhemmat erosivat Anthonyn ollessa viisivuotias, ja hän muutti äitinsä kanssa Ranskasta Suomeen.

- Äitini ei pystynyt huolehtimaan minusta, ja ala-asteikäisenä asuin sijaisperheessä sekä isovanhempieni luona Hyvinkäällä. Tapiolan lapsikylään tulin 13-vuotiaana. Sijoittamiseni lapsikylään oli isoäitini päätös, ja se oli hänelle varmasti hyvin raskas. Viihdyin kuitenkin lapsikylässä hyvin. Olin tosi liikunnallinen ja lapsikylässä sain harrastaa korista ja sählyä. Toin usein lapsikyläkotiin kavereita koulusta, eikä kukaan pitänyt kotiani mitenkään outona. Ennemminkin kaverit saattoivat olla hieman kateellisia omasta koriskentästä, Anthony nauraa.

Anthony on yhä yhteydessä lapsikylä-äitinsä sekä samassa perheessä kasvaneen Osku-veljensä kanssa.

- Käyn lapsikylä-äitini kanssa lounaalla silloin tällöin, ja hän oli myös mukana lapseni ristiäisissä. Vaikka asuinpaikkani vaihteli lapsena ja nuorena, kävin aina samaa ranskalaista koulua, joten kaverit pysyivät samoina. Myös biologinen isoäitini on aina ollut minulle hyvin läheinen. Nämä asiat ovat luoneet pysyvyyttä elämääni.

Lapsena Anthony ei haaveillut sen kummemmin valokuvaajan urasta.

- Halusin olla motocross-urheilija tai keksijä. Olin hyvä piirtämään ja yläasteikäisenä halusin AD:ksi eli visuaaliseksi suunnittelijaksi mainostoimistoon. Armeijan jälkeen nuorimies päätyi kuitenkin toisenlaiselle urapolulle. Anthony oli juhlimassa yökerhossa, kun hänet bongattiin esiintymään musiikkivideolle. Videon kautta aukesi tie mallitoimiston listoille Pariisiin.

- Osasin ranskaa, joten lähteminen oli siinä mielessä helppoa. Minulle povattiin hyvää uraa, mutta keskityin enemmän hauskanpitoon ja tein vain sen verran töitä, että pystyin elämään. Asuin hotelleissa, juhlin ja tapasin Hollywood-tähtiä. Olihan se parikymppiselle hauskaa elämää.

Uusi yhteys isään

Ranskassa asuessaan Anthony halusi tavata isänsä, jonka kanssa hän ei ollut pitänyt mitään yhteyttä sitten vanhempien eron. Tuohon aikaan, 2000-luvun alkupuolella, ei ollut sosiaalista mediaa, jonka kautta etsiä ihmisiä. Perhetutun kautta isä kuitenkin löytyi parin tunnin junamatkan päästä Normandiasta.

- Soitin hänelle ja sovimme, että tulisin käymään hänen luonaan. Paria päivää ennen sovittua tapaamista yritin soittaa isälle, mutta hän ei vastannut. Päätin silti lähteä.

Perillä kukaan ei odottanut Anthonya rautatieasemalla, eikä isä vastannut puhelimeen. Onneksi hänellä oli kuitenkin isänsä siskon puhelinnumero. Täti neuvoi Anthonyn ravintolaan syömään ja majoitti hänet hotelliin.

- Kävin saapumisiltana syömässä ja ajattelin sitten, että olisi kiva lähteä jonnekin drinkille. Lähdin kävelemään vailla päämäärää ja päädyin jonkun satunnaisen privaattiklubin eteen. Olin siinä vaiheessa jo ehtinyt asua Ranskassa jonkin aikaa, ja mallielämä oli totuttanut minut klubeihin. Portsari päästi minut sisään ja astuin hämärään baariin. Baaritiskillä istui kukas muu kuin isäni.

Selvisi, että isä oli kadottanut kännykkänsä, eikä häntä siksi saanut kiinni.

- Isä eli tuolloin vielä aika villiä elämää, mutta aloimme kuitenkin kohtaamisemme jälkeen pitää yhteyttä. Nykyisin hän on rauhoittunut ja haluaa olla mukana myös pienen lapseni elämässä.

Hyvän asian puolesta

Vuoden mittaiseksi jääneen mallinuran jälkeen Anthony palasi Suomeen joululomalle ja päätti jäädä pysyvästi. Hän muutti SOS-Lapsikylän asuntoon Töölöön ja työskenteli autolähettinä.

- Hain Taideteollisen korkeakoulun valokuvauslinjalle, mutta en päässyt sisään. Ystäväni isä työskenteli valokuvaajana, ja hän opetti minulle valokuvausta ja filmikuvien kehittämistä. Pääsin tunnetun muotikuvaajan Kira Gluschkoffin assistentiksi. Se oli kova koulu, sillä Kira oli todella vaativa, mutta opin paljon.

Assistentin työn jälkeen Anthony aloitti valokuvaajan opinnot oppisopimuksella Fotonokassa. Opiskelu kuitenkin jäi pian, sillä Anthony mursi lantionsa lumilautaillessaan ja joutui puolen vuoden sairauslomalle.

- Opiskelu ei oikein innostanut minua, ja sairausloma tarjosi syyn jättää opinnot. Sain kuitenkin jäädä Fotonokkaan ja sillä tiellä olen edelleen.

Valokuvaajana Anthony tutustui useisiin julkisuuden henkilöihin, kuten räppäri Jare Tiihoseen eli Cheekiin ja laulaja Jenni Vartiaiseen.

- Ajattelin, että haluaisin käyttää näitä suhteita jonkin hyväntekeväisyysprojektin hyväksi. Aluksi en keksinyt, mihin haluaisin kohdentaa projektin tuotot. Sitten mielessäni välähti, että tottakai SOS-Lapsikylään! Haluan tukea etenkin lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia, koska ne olivat itselleni nuorena todella tärkeitä. Kukaan ei tiedä, mihin lapsena aloitettu harrastus voi johtaa. Moni kuvaamistani ihmisistä on tehnyt harrastuksestaan ammatin.

Aluksi Anthonylla oli mielessään pelkkä näyttely, mutta pikkuhiljaa projekti paisui isommaksi kampanjaksi, joka sisälsi näyttelyn lisäksi muun muassa kirjan.

- Päätin kuvata julkisuuden henkilöitä eri tavalla kuin heidät on yleensä totuttu näkemään. Olen heidän seuranaan klubien takahuoneissa ja kärpäsenä katossa studioissa. Kirjassa jokainen kuvaamani henkilö kertoo oman tarinansa, joissa nousevia teemoja ovat esimerkiksi rohkeus ja itseluottamus.

Oma unelma todeksi

Ennen nykyisen vaimonsa Anun tapaamista kolmekymppisen Anthonyn elämä oli täyttynyt työstä ja juhlimisesta.

- Tunsin olevani oravanpyörässä. Vaikka ympärilläni pyöri paljon ihmisiä, tunsin välillä olevani todella yksin. Ehkä taustani vaikutti siihen, että minun on aina ollut vaikea kertoa tunteistani ja jakaa asioita. Tämä on vaikuttanut myös aiempiin parisuhteisiini. Sinkkuaikanani moni kaveri sai perheenlisäystä ja aloin itsekin haaveilla perhe-elämästä, vaikka yksin ollessa se tuntuikin kaukaiselta ajatukselta.

Vuonna 2013 Anthony tapasi töissä Anun, joka työskenteli tuolloin aikakauslehden toimituspäällikkönä. Heistä tuli pari, ja samalla Anthonysta isäpuoli Anun kahdelle pojalle. Viime vuoden lopulla parille syntyi yhteinen lapsi.

- On vähän kliseistä puhua siitä, että nainen muutti elämäni, mutta minulle todella kävi niin. Yhtenä aamuna istuin autossa aamuruuhkassa matkalla töihin ja tajusin, että unelmani perheestä oli muuttunut todeksi. Se tuntuu uskomattoman hienolta. 

Suuria unelmia-kampanja tukee nuorten haaveita

Valokuvaaja Anthony Ubaudin, SOS-Lapsikylän ja markkinointiviestintäkonserni Dentsu Aegis Networkin toteuttama Suuria unelmia -kampanja alkoi toukokuussa. Kirjan ja valokuvanäyttelyn myötä kampanjassa on mukana useita julkisuuden henkilöitä, kuten juontaja Jaajo Linnonmaa ja laulaja Jenni Vartiainen.

Suuria unelmia -kampanjan tavoitteena on kertoa, että kuka tahansa voi taustastaan huolimatta toteuttaa unelmansa. Kerätyt varat ohjataan SOS-Lapsikylän nuorten harrastustoiminnan tukemiseen ja uusien sijaiskotien perustamiseen.

Itse osan nuoruuttaan lapsikylässä asuneen Anthonyn ottamat kuvat kootaan näyttelyksi, joka on nähtävillä Sanomatalon Käytävägalleriassa Helsingissä 26.5.–23.6. Näyttelyn uniikit signeeratut teokset huutokaupataan Huuto.netissä 9.6-23.6.2017. Tuotto lahjoitetaan lyhentämättömänä SOS-Lapsikylälle.

Kuvat ja niissä esiintyvien henkilöiden tarinat on koottu myös Suuria unelmia -kirjaksi, joka julkaistaan toukokuun lopulla. Kirjan tekstit on toimittanut Anu Ubaud. Osa kirjan tuotoista ohjataan kampanjan hyväksi.

Teksti: Matleena Merta
Kuvat: Satu Kemppainen

Haluatko tukea Anthonyn ideoimaa kampanjaa? Lahjoita lapselle unelma

Anthony Ubaud kuvaa työkseen mainos- ja henkilökuvia. Suuria unelmia -projekti lähti liikkeelle miehen halusta tehdä yhteistyötä julkisuudesta tuttujen ystäviensä kanssa hyvän asian puolesta.
Anthony Ubaud työssään