Lehti-ilmoitus muutti elämän - lapsikylävanhempi Nella huolehti 16 lapsesta

”Aloitin lapsikylävanhempana aprillipäivänä 1982. Silloin käynnistyi Helsingissä puolen vuoden äitikurssi, jolle hakeuduin nähtyäni sanomalehdessä pienen ilmoituksen. Ensimmäiset kolme kuukautta olivat teoriaa ja seuraavat kolme kuukautta asuimme perheissä.

Oikeastaan en enää näiden vuosien jälkeen erota, mikä oli perimmäisen syy, miksi hakeuduin lapsikylävanhemmaksi. Olin opiskellut diakonia- ja sosiaalityötä ja ollut seurakunnassa lapsityössä muutaman vuoden. Olin 26-vuotias. Yksi lehti-ilmoitus muutti koko elämäni.

Kun kurssi päättyi, tuli helsinkiläistytölle muutto pohjoiseen, Vihantiin. Sehän oli alkuun suuri seikkailu, kaupunkikerrostalo vaihtui omakotitaloon kirkonkylässä. Mutta nuorena sitä on innokas ja rohkea, ei minua pelottanut muuttaa kauas pois. Eikä pelottanut silloinkaan, kun perheeseen tuli ensin kaksi lasta, sitten toiset kaksi ja vielä yksi.

Aluksi kaikki oli sekä itselle että etelästä tulleille lapsille uutta ja ihmeellistä. Ehkä oli hyvä, että myös minulle paikkakunta oli vieras, sillä saimme yhdessä opetella siellä asumista. Ilman omaa vierauden tunnetta en ehkä olisi osannut olla niin herkkänä sen suhteen, minkä lapset kokivat vieraana.

Olen 16 lapsen äiti

Olin lapsikylävanhempana 34 vuotta. Sinä aikana ehdin olla äiti 16 lapselle. Vanhimmat lapseni ovat jo yli 40-vuotiaita ja kuopus 16-vuotias. Olen monen lapsen mummikin. Lähipiirini on todella laaja, sillä siihen kuuluvat myös lasten biologiset vanhemmat. Kun jäin eläkkeelle viime syksynä, moni lasten biologisista vanhemmista lähetti kukkia tai lahjoja kiitokseksi. Se tuntui tavattoman hyvältä.

Arki oli kiireistä: lapset olivat eri-ikäisiä, ja monesti minulla oli yhtä aikaa hoidettavanani sekä pieniä lapsia että murrosikäisiä. Vaikeinta oli unen puute: murrosikäisen kanssa piti valvoa pikkutunneille ja pienten kanssa piti herätä aamuvarhain.

Aluksi keljutti myös se, etten saanut ajaa lapsikylän omaa pikkubussia, koska olin nainen. Aina piti hankkia mieskuljettaja, kun lähdimme poppoon kanssa etelään tapaamaan jonkun lapsen sukulaisia. Onneksi säännöt muuttuivat aika nopeasti. Se helpotti reissaamistamme tosi paljon.

26 Vihannin-vuoden jälkeen muutimme perheen kanssa Kaarinan lapsikylään. Se oli todella hyvä ratkaisu, sillä kaikki lapset olivat etelästä ja pääsivät näin lähemmäksi biologisia vanhempiaan.

Piti uskoa parempaan

Työssäni minun piti toimia pitkäjänteisesti ja luottaa tulevaan. Kovien kokemusten jättämät jäljet eivät korjaudu lapsissa hetkessä ja välillä tuli takapakkia. Silloinkin oli vain jaksettava uskoa, että lopulta siivet kantavat.

Kohokohtia ovat olleet lasten ylioppilasjuhlat, ammattiin valmistujaiset, häät ja kastejuhlat. Niiden yhteydessä olen konkreettisesti nähnyt, että työ kannatti. 
Lapsikylävanhemman työ muuttui paljon vuosien aikana, eikä sitten kuitenkaan.

Nykyään on paljon enemmän palavereja ja kokouksia kuin aikaisemmin. Myös uusia työntekijäryhmiä on tullut paljon: ohjaajat, sosiaalityöntekijät ja koulunkäynninohjaajat. En osaa ajatella vuosiani lapsikylävanhempana työnä, vaan kyllä se on ollut elämäntapa.

Urani kovin paikka oli, kun yksi nuoristani kuoli auto-onnettomuudessa ja seisoin hänen haudallaan. Se muutti minua peruuttamattomasti. 

Uskon, että yhdessä eläminen kasvattaa molempia osapuolia. Nuoruuden sinisilmäisyyttä ja ihanteellisuutta on karissut, mutta kyllä sitä on paljon jäljelläkin. Olen tyytyväinen saamaani elämänkokemukseen, enkä haluaisi olla yli 60-vuotias, joka ajattelee ja käyttäytyy kuin alle 30-vuotias.

Onneksi eläkkeelle lähtöni sujui lasten kannalta hyvin. Työparini, jonka kanssa olin tehnyt jo kaksi vuotta yhdessä töitä, otti lapset siipiensä suojaan. Myös tuttu ohjaaja jatkoi lasten kanssa.

Nyt eläkkeellä tapaan monia lapsia viikoittain ja juttelen toisten kanssa usein puhelimessa. Aikaa on enemmän, joten olen elvyttänyt vanhoja harrastuksiani. Olen muun muassa liittynyt meripartioon ja käynyt ikonografian luennoilla.” 

- Anneli "Nella" Kiiski

Teksti: Pirkko Soininen

Oletko kiinnostunut sijaisvanhemmuudesta? SOS-Lapsikylä hakee jatkuvasti uusia sijaisperheitä hoitamaan ja kasvattamaan sijoitettuja lapsia, jotka eivät voi asua omassa kodissaan. Lue lisää