"Rukoilen, että sota loppuisi pian"

Lue aleppolaisten lasten ajatuksia sodasta. Lapsia haastateltiin Aleppon lähistöllä sijaitsevassa väliaikaisessa SOS-lapsikylän koulussa ja lapsiystävällisissä tiloissa. Lapset saivat ottaa itsestään selfietä ja kertoa, mikä heillä on tärkeää. Kaikki haastatellut lapset ovat joutuneet jättämään kotinsa Aleppossa. Lasten nimet on muutettu henkilöllisyyden suojaamiseksi.

“Olin surullinen, kun meidän piti lähteä kotoa ja tulla tälle leirille. Kun aloitin täällä koulunkäynnin, olin iloisempi, koska voin olla kavereideni kanssa ja opettajat ovat tosi kivoja.

Rukoilen, että sota loppuisi pian. Haluan mennä takaisin omaan huoneeseeni, meidän taloomme ja nukkua lempinalleni vieressä. Minun piti jättää nalle kotiin, koska lähdimme sieltä niin kiireesti, kun pommi osui meidän kerrostaloon. ”

Noura, 7

”Olen niin iloinen nyt, kun olemme muuttaneet uuteen taloomme. Täällä on paljon turvallisempaa, kun silloin kun olimme Aleppossa. Täällä voimme nukkua koko yön, eikä minua enää pelota niin paljon. 

Odotan, että sota loppuu, jotta voisin palata takaisin kotiin ja ajella taas polkupyörälläni.”  

Yamen, 12

“Olin niin surullinen, kun meidän pitää lähteä kotoamme ja tulimme tänne uudelle alueelle. En tuntenut täältä ketään ja kaipasin kavereitani. Sitten tutustuin tähän keskukseen (SOS-lapsikylän lapsiystävällinen tila) ja kaikki muuttui.


Nyt minulla on paljon uusia kavereita, jotka tulevat kotiini leikkimään ja minä voin mennä keskukselle piirtämään, katsomaan elokuvia tai pelaamaan.”

Fatima, 8

“Entisessä kodissani tein majoja peitoista ja tyynyistä ja kutsuin kavereitani kylään.

Nyt kun olemme muuttaneet, asumme koko perhe yhdessä huoneessa. En enää leiki majaleikkiä, koska meillä ei ole tilaa. 

Ainoa hyvä asia on, että voin käydä koulua ja voin nähdä kavereitani siellä.”

Hanin, 10

“Unelmani on nähdä veljeni Ahmed jälleen. Hän ei voinut paeta meidän kanssamme, kun kyläämme hyökättiin, koska oli juuri silloin käymässä isoisämme luona.

En tykkää leikkiä ilman Ahmedia. Me pelasimme samassa joukkueessa ja hän oli koko koulun paras maalivahti!

Joskus pelaan jalkapalloa täällä pihalla, mutta ajattelen aina, kuinka paljon kivempaa olisi, jos Ahmed olisi täällä.”

Sami, 12