Periytyvä haavoittuvuus – vertaismentorointi ratkaisee ylisukupolvisia ongelmia

Ylisukupolvisuudella tarkoitetaan yksilön, perheen tai suvun elämäntilanteen ja resurssien ilmenemistä useammassa sukupolvessa. Se voi tarkoittaa myös elämän erilaisten haasteiden siirtymistä seuraavalle sukupolvelle. Ongelmien lisäksi myös hyödylliset asiat, kuten varallisuus, voivat olla ylisukupolvista.   
 
Ylisukupolvisuuden lisäksi ja usein sen yhteydessä puhutaan myös huono-osaisuudesta. Se tarkoittaa haasteiden kasautumista yksilön tai ryhmän elämässä, kuten huonoa terveyttä, köyhyyttä tai alhaista koulutustasoa. Osattomuus seuraa pitkittyneistä ja kasautuneista ongelmista, kuten vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmista, työttömyydestä, toimeentulo-ongelmista ja näköalattomuudesta. Päihde- ja mielenterveysongelmat eivät välttämättä ole huono-osaisuutta, jos niistä ei seuraa heikompaa asemaa suhteessa palveluihin, taloudellisiin resursseihin, päätöksentekoon tai muihin sosiaalista tai taloudellista pääomaa luoviin verkostoihin. Heikommassa asemassa henkilö tai ryhmä puolestaan on epäedullisessa tilanteessa muihin verrattuna vaikkapa työmarkkinoilla tai palveluissa. 

Lastensuojelutarpeen ylisukupolvisuuden käsitteellä tarkoitetaan puolestaan sitä, että sijaishuollosta itsenäistyneiden nuorten lapsilla on kohonnut riski päätyä itse lastensuojelun piiriin. Lastensuojelutaustaiset ovat keskimääräistä useammin huono-osaisia ja yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa. He kohtaavat myös asenteita ja stigmaa, jotka voivat osaltaan heikentää heidän luottamustaan yhteiskuntaa kohtaan. Siksi on tärkeää käydä erilaisia tilanteita normalisoivaa keskustelua sekä tarjota oikeanlaisia tukitoimia, jotka vahvistavat toimijuutta ja kannattelevat yksilöä. 
 

Samaa kokeneiden vertaisten digikohtaamisten merkitys  
 
Ylitsen tehtävänä on ehkäistä ylisukupolvista huono-osaisuutta ja lastensuojelun tarvetta. Ylitsen käyttäjät ovat anonyymeja avun pyytäjiä. Tunnetut palvelun käyttäjät ovat enimmäkseen 18–25-vuotiaita nuoria aikuisia, jotka hakevat eniten tukea mielen ongelmiin, ihmissuhteisiin, arjen hallintaan ja opiskeluun. 

Tukea etsivät henkilöt voivat etsiä sovelluksessa tukea ja apua omalla ongelmallaan. Suosituimmat hakusanat ovat ahdistus, masennus, itsetuhoisuus, syömishäiriöt ja jaksaminen. Mielenterveyttä kuvaavat ongelmat ovat tavallisia teemoja psykososiaalisen tuen palveluissa, mutta itsetuhoisuuden teeman suuri osuus mentoreiden raportoinnissa ja tukea etsivien hauissa kertoo itsetuhoisuuteen liittyvien ajatusten ja tunteiden yleisyydestä. THL:n kouluterveyskyselyn (2021) aineiston mukaan 40 prosentilla nuorista on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja jopa 25 prosentilla on tahallisesti vahingoittanut itseään jossain elämän vaiheessa. Itsetuhoisuus on yhteydessä muihin mielenterveyden haasteisiin ja nuoren sosiaaliseen taustaan. Itsetuhoisuus koskettaa tavalla tai toisella suurta osaa tämän päivän nuorista. 
 

Arjenhallinta on keskusteluissa suosituimpia esille nousevia teemoja. Pitkäaikainen mentorointi vahvistaa nuorten elämänhallintaa, ihmissuhdetaitoja ja itseluottamusta. Lisäksi elämässä selviämisen, unelmien tavoittelun ja muiden kanssa toimimisen kyvyt ja taidot ovat kasvaneet ja usko tulevaisuuteen on parantunut. Ylitsessä tarkastellaan pitkäaikaisen mentoroinnin vaikutusta mentoroinnin alku- ja lopputilanteissa. Apua hakeneet taas arvioivat kokemaansa hyötyä mentoroinnista.  
 

Kuinka kasvaa mahdollisuuksiensa mittoihin? 

Ylisukupolviset ongelmat eivät ratkea itsestään – tarvitaan rakenteellisia toimia ja pitkäjänteistä tukea. Kolmas sektori, kuten SOS-Lapsikylän Ylitse-vertaismentorointi, tarjoaa matalan kynnyksen apua, mutta sen rinnalle tarvitaan pysyviä ratkaisuja.  Nuoren elämän nivelkohdissa on tärkeää tarjota joustavaa apua, jotta luisumista huono-osaisuuteen voidaan ehkäistä ja auttaa nuorta kriittisessä elämänvaiheessa, jossa itsenäistä elämää opetellaan. 

Ylisukupolvisuuden, huono-osaisuuden ja heikommassa asemassa olemisen ilmiöistä on riittävästi tietoa rakentaaksemme parempia sosiaalisia ohjelmia ja avun muotoja, jotka kohdistuvat niitä eniten tarvitseviin yksilöihin ja ryhmiin. Yhteiskuntapolitiikan, sosiaalityön ja kolmannen sektorin yhteisenä tehtävänä on vahingollisten jatkumoiden purkaminen.  

Vertaismentorointi vaikuttaa monen nuoren elämään positiivisesti.  Usein palvelujärjestelmän tuki on väliaikaista, mutta Ylitsessä tukea ei tarvitse lopettaa ennalta sovittuna päivämääränä. Tämä voi antaa kokemuksen mukana kulkemisesta ja kannattelusta.  

Yksittäinen elämäntilanne tai kokemus ei aiheuta huono-osaisuuden jatkumoa. Osa perheistä saattaa silti tarvita tukea ja apua monessa sukupolvessa ja tilannetta on vaikea muuttaa. Sosiaalityössä tämä on arkipäivää, mutta osataanko poliittisessa päätöksenteossa huomioida pitkäjänteisesti ylisukupolvisuutta? Julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan tulee olla sitoutunut tukemaan vaikeassa asemassa olevia ryhmiä taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Yhdessä voimme rakentaa sellaisen yhteiskunnan, jossa kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin.