Tukiperhetoiminta on merkityksellistä vapaa-aikaa – ”Tukiperheenä voimme tarjota lisäturvaa arkeen”

Maarika ja Jani Salstela ovat toimineet tukiperheenä kahdelle sisarukselle pian viisi vuotta. Pariskunta asuu koirien ja kissojen kanssa Pohjois-Karjalan reunamilla. He uskovat, että maalaisjärjellä ja keskustelemalla pääsee kasvatuksessa pitkälle.

Maarika ja Jani Salstela alkoivat miettiä tukiperhetoimintaan mukaan lähtemistä jo pian naimisiinmenon jälkeen kymmenisen vuotta sitten. Maarikalla on aikaisemmasta suhteesta kolme aikuista lasta ja Janilla kaksi aikuista lasta. Yhteiset lapset eivät olleet suunnitelmissa, mutta he kaipasivat yhteistä, merkityksellistä tekemistä vapaa-ajalleen.

Viitisen vuotta asiaa kypsyteltyään Salstelat osallistuivat SOS-Lapsikylän järjestämään tukiperhevalmennukseen. Valmennus antoi varmuuden siitä, että tähän he haluavat ryhtyä.

”Valmennuksessa näimme pintaraapaisun siitä, mitä tämä voisi olla. Sen jälkeen päätimme sitoutua toimintaan”, Maarika sanoo.

Lisäturvaa ja luotettavia aikuisia

Salstelat toimivat tukiperheenä sisarusparille. Salstelat kokevat, että he kasvattavat lapsia yhdessä lapsien oman perheen kanssa. Kasvatuksessaan he nojaavat maalaisjärkeen ja keskustelemiseen. 

Salstelat kokevat, että he tarjoavat heillä käyville lapsille sekä heidän perheelleen pientä lisäturvaa arkeen. He auttavat lapsia aina tarpeen mukaan ja ovat heidän tukenaan. Tukiperhetoiminta toimii silloin, kun itsellä on elämän peruspalikat hyvin kasassa.

”Koemme, että silloin, kun itse voimme hyvin, myös lapset voivat meillä hyvin”, Maarika sanoo.

Normaalisti lapset ovat heillä yhden tukiviikonlopun kuukaudessa, mutta esimerkiksi kesäisin ja jouluisin sovitaan toisinaan pidemmistäkin pätkistä. Salsteloilla ja lasten perheellä on vahva luottamus toisiinsa ja toistensa tekemisiin. Maarika sanoo arvostavansa todella perheeltä saamaansa sanallista kiitosta.

”Erityisesti Janilla ja perheen äidillä on hyvä ja suora keskusteluyhteys. Se on hienoa ja on lisännyt välillämme olevaa luottamusta”, Maarika sanoo.

Rutiineja ja yhdessä tekemistä

Tukiperheessä on omat toimintatavat, jotka kaikki osapuolet tuntevat. Kun lapset saapuvat Maarikan ja Janin luokse, kaikki tuntevat säännöt ja hyväksyvät ne. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö erimielisyyksiä joskus tulisi.

”Kun erimielisyyksiä tulee, niin ne selvitetään puhumalla. Keskustelemalla yleensä asioista pääsee aina eteenpäin”, Jani sanoo.

Toisinaan omien menojen, vuorotöiden, kuljetusten ja tukiviikonloppujen järjestäminen on melkoista palapeliä. Asiat on aina kuitenkin sopimalla saatu järjestymään. Tukiviikonloppuina perheessä tehdään tavallisia asioita: lämmitetään yhdessä saunaa, pinotaan puita, grillataan ja tietenkin harjataan koiria ja silitellään kissoja. Salsteloilla ollaan paljon ulkona oman kodin suuressa pihapiirissä ja lapsetkin tykkäävät olla metsässä sekä kesällä että talvella. Janin johdolla on harjoiteltu myös sellaisia uusia taitoja, joita lasten kotona ei olla aiemmin tehty.

”Lasten perheen luvalla on opeteltu myös esimerkiksi turvallista puukolla vuolemista”, Jani kertoo ja jatkaa ”sekä puskapissalla käyntiä omassa pihassa.”

”Lapset ovat osa perhettämme”

Salstelat kannustavat tukiperhetoiminnasta kiinnostuneita etsimään tietoa ja ennen kaikkea osallistumaan tukiperhevalmennukseen. Valmennus ei sido vielä mihinkään, vaan sen aikana saa yhdessä valmentajien kanssa pohtia jokainen omia valmiuksia ryhtyä tukiperheeksi.

Tukiperhetoiminta vaatii sitoutumista yleensä vähintään vuodeksi kerrallaan. Jos siihen on valmis, Jani kannustaa ehdottomasti lähtemään mukaan toimintaan.

”Sinun ei tarvitse olla kuin oma itsesi ja tulla mukaan avoimin mielin. Jos meillä on kuukaudessa neljä viikonloppua, niin tukiviikonlopun jälkeen meille jää vielä 75 % omaa-aikaa. Se on aika paljon”, Jani sanoo.

Maarika ja Jani kokevat, että tukiviikonloput ovat heille tavallista arkea. Tukiviikonloppuina omat lapsenlapset saattavat olla myös käymässä ja kaikki tulevat hyvin toimeen keskenään. Eleistä ja ilmeistä näkee, että kaikki viihtyvät yhdessä. Palkitsevaa on, kun tukiviikonloppujen päättyessä, lapset kertovat omalle perheelleen innoissaan, mitä kaikkea tuli taas tehtyä yhdessä.

”Meillä ei ole tarvetta erottaa tukiviikonloppuja muusta elämästämme”, Maarika sanoo ja jatkaa, ”meillä käyvät lapset ovat osa meidän perhettämme.”