“Olen ollut välillä lähempänä avun tarvitsijaa kuin saajaa”
Filosofi Frank Martela on kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, koska se voi auttaa ymmärtämään paremmin muita. Vapaaehtoistyön tekeminen lisää tutkitusti myös hyvinvointia.
Kun filosofi Frank Martela oli yläasteikäinen, hänen perheensä muutti pariksi vuodeksi Ruotsiin. Hän ei puhunut sujuvasti ruotsia ja kavereiden löytäminen oli hankalaa. Yksinäisyyden kokemusta helpotti kuitenkin se, että hän löysi jalkapallo- ja salibandy-joukkueet, joiden valmentajat ottivat hänet siipiensä suojaan.
“Valmentajat pitivät huolta, että pääsin porukkaan, vaikka olin tuppisuinen suomalainen”, Martela muistelee SOS-Lapsikylän podcastissa Ei jätetä lapsia yksin.
Kirjailija Elina Hirvosen juontaman podcastin kahdeksannen jakson aiheena on vapaaehtoistoiminta. Sitä on usein myös valmentaminen urheilujoukkueessa.
Suomi on todellinen vapaaehtoistoiminnan mallimaa, ja monet osallistuvat vapaaehtoistyöhön juuri urheiluseurojen, järjestöjen ja yhdistysten kautta. Junioreiden jalkapalloturnauksissa ei olisi kioskeja, pelinohjaajia tai mokkapaloja ilman vapaaehtoisia – eikä kouluilla olisi luokkaretkiä tai vaikka teatterivierailuja ilman vanhempia, jotka osallistuvat niiden järjestämiseen ja rahankeruuseen. Ilman vapaaehtoisia myös monet sosiaaliset tukimuodot olisivat unta vain. Taloustutkimuksen arvion mukaan suomalaiset tekevät peräti 290 miljoonaa tuntia vapaaehtoistyötä vuodessa.
Vapaaehtoistyössä kuitenkin myös roolit vaihtuvat. Eri elämäntilanteissa on joskus auttaja, ja joskus autettava.
Frank Martela tekee nykyään vapaaehtoisena asiantuntijatyötä, mutta kun hänen lapsensa olivat pieniä, sellaiseen ei ollut mahdollisuutta.
“Meillä on kolme lasta ja vapaa-aika oli niin kuormittunutta, että olin paljon lähempänä avun tarvitsijaa kuin saajaa”, Martela sanoo.
Vapaaehtoistyö tekijäänsä kiittää
SOS-Lapsikylän vapaaehtoistoiminnan päällikkö Veera Jahnukainen on tällä hetkellä “vapaalla” vapaaehtoistöistä. Hän kertoo jaksossa toimineensa pitkään tukiperheenä, mutta nyt kun omat lapset ovat pieniä, arki täyttyy intensiivisesti oman perheen asioista.
“On myös tärkeä tunnistaa, että vapaaehtoistyö ei ole jokaista elämäntilanne varten. Mutta ehkä viiden vuoden päästä voisi olla sellainen hetki, että olisi ihanaa olla tukiperheenä tai vapaaehtoisena jossain toisaalla.”
Vapaaehtoistyö voi todella olla juurikin ihanaa. Martela ja Jahnukainen kertovat, miten monet kokevat sen tuovat elämään myönteisiä kokemuksia.
“Tutkimukset osoittavat, että hyvän tekeminen muille vaikuttaa merkityksellisyyden kokemukseemme. Jos pystyy tekemään hyvää muille, se tuottaa hyvinvointia myös itselle”, Martela sanoo.
Tyypillisiä syitä ryhtyä vapaaehtoistyöhön on tietyn viiteryhmän auttaminen, jos asiasta on kokemusta vaikka läheisen kautta. Vapaaehtoistyössä saa myös tehdä kiinnostavia asioita, joita ei omassa työssään tai arjessaan voisi tehdä. Vapaaehtoistyö mahdollistaa myös ihan uudenlaisen roolin ja tarjoaa uusien ystävien yhteisön.
“Monet haluavat oppia myös uusia taitoja tai ymmärtää erilaisuutta”, Jahnukainen sanoo.
Yksi hauska motiivi on halu oppia lisää jostain itselleen tuntemattomasta alueesta tai vaikka ihmisryhmästä.
Frank Martela pohtii, voisiko lapsille ja nuorille suunnatussa chatissa päivystäminen olla hänelle hyvä tapa tutustua omien kasvavien lasten maailmaan etukäteen.
“Sitä kautta voisi päästä ehkä vähän oppimaan lisää siitä, millaisessa maailmassa lapset ja nuoret elävät nyt”, Martela sanoo.
Veera Jahnukainen kertoo että SOS-Lapsikylän omilla Mummun ja vaarin tuvilla, jotka toimivat Suomessa useissa kaupungeissa, lapset voivat tavata iäkkäitä ihmisiä. Monet ikäihmiset taas haluavat oppia nuorilta nuorten maailmasta, jos he eivät ole sen kanssa muuten missään tekemisissä.
Yksi vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen merkitys nouseekin juuri siitä, että se mahdollistaa erilaisten ihmisryhmien ja ihmisten kohtaamisen.
Frank Martela uskoo, että hyvin erimielisetkin ihmiset voivat kohdata yhteisen päämäärän äärellä sopuisasti.
“Kun edistetään molempien hyväksi katsomaa asiaa, niin osapuolet voivat luottaa siihen, että toinen on eroista huolimatta pohjimmiltaan ihan hyvä ihminen.”
Päivystystä netissä tai tapaamisia kasvokkain
Vapaaehtoistyön tekemiseen on useita tapoja ja kanavia. Sitä voi tehdä ryhmässä tai kahden kesken. Siihen voi kuulua tapaamisia tai se voi olla digitaalista, kuten päivystäminen Frank Martelan mainitsemassa SOS-Lapsikylän Apuu-chatissa tai vaikka Sekasin-chatissa.
Veera Jahnukainen kertoo, että vapaaehtoistyöhön ei myöskään tarvitse sitoutua vuosiksi, vaan siihen voi ryhtyä lyhyeksi aikaa. Siksi on turha pelätä, että sitoutuu johonkin, josta ei pääse irti. Jokaiselle löytyy omaan elämäntilanteeseen sopiva tehtävä. Vastaan toki voi tulla rankkojakin tilanteita tai aiheita, kuten myös lasten ja nuorten kohdalla joskus on.
“Esimerkikiksi Apuu-chatissa tulee tosi isoja asioita vastaan. Lapset voivat aika huonosti tänä päivänä, ja siellä on myös niitä isoja huolia. Iso asia vapaaehtoisen kannalta on, että asiantuntijan tukea keskusteluun on saatavilla, ja myös sen jälkeistä keskusteluapua.”
Frank Martela sanoo, että vapaaehtoistyössä, jossa kohtaa ihmisiä on tärkeää oppia tietynlainen empatiansäätelytaito.
“Auttaminen on tärkeä motivaatio, mutta toisen tilanteeseen eläytyminen on eri asia.”
Podcastin juontaja Elina Hirvonen tekee vapaaehtoistyötä Rikosuhripäivystyksessä ihmiskaupan uhrien tukihenkilönä. Vastaan tulee hankalia asioita, mutta niitä tulee elämässä joka tapauksessa.
“Kun pystyn auttamaan omalla pienellä panoksellani, koen olevani jotenkin lähempänä yhteistä yhteiskuntaa”, Hirvonen kertoo podcastissa.
Vapaaehtoistyö ja hyvinvointivaltio kulkevat käsikkäin
Suomessa järjestöt ja yhdistykset tekevät hyvää yhteistyötä valtiovallan kanssa. Se on yksi merkki siitä, että vapaaehtoistyöllä on merkitystä ja sitä arvostetaan koko yhteiskunnassa. Yhteinen, hyvään tahtoon perustuva tekeminen rakentaa yhteisöä, jossa katseet ovat kaikkien hyvinvoinnissa eikä oman tai pienen ryhmän edussa.
Jostain syystä juuri hyvinvointiyhteiskunnissa, kuten Pohjoismaissa vapaaehtoistoiminta kutoo virallisten tukiverkkojen repeämiä hyvässä tasapainossa.
“Joskus väitetään, että ihmisiä paljon tukeva valtio syrjäyttää ihmisten keskinäistä auttamista. Asia menee kuitenkin toisinpäin. Kun luomme yhteiskunnan, jossa valtio tukee ihmistä, niin myös keskinäinen halu tukea toinen toisiaan vahvistuu”, Frank Martela sanoo.
