“Sellainen puhe, että susta voi tulla mitä vain, on pelkkää hälyä”

Sarjakuvataiteilija Emmi Valve alkoi kärsiä mielenterveyden ongelmista jo pienenä lapsena. Koulussa levotonta tyttöä syytettiin “niskuroinnista”, vaikka hän olisi kaivannut aikuisilta itsemyötätunnon tukemista.
Sarjakuvataiteilija Emmi Valve on tehnyt paljon omaelämänkerrallisia sarjakuvia, joissa hän kuvaa myös mielenterveyden ongelmien kehystämää lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Hän oli kahdeksanlapsisen perheen esikoinen, jonka taakkana oli kannatella pienempiä sisaruksiaan myös epävakaissa elämäntilanteissa.
“Mulla oli tietty rooli kotona, johon ei kuulunut heikkouden näyttäminen,” Emmi Valve kertoo SOS-Lapsikylän podcastissa Ei jätetä lapsia yksin.
Kirjailija Elina Hirvosen juontaman sarjan seitsemännen jakson aiheena on lasten ja nuorten mielen hyvinvointi.
Lasten ja nuorten ahdistus- ja masennusoireilu on ollut kasvussa erityisesti 2010-luvulta lähtien. Syitä sille on haettu pandemian lisäksi esimerkiksi sosiaalisen median luomista paineista ja kilpailullisesta yhteiskunnasta.
Lasten ja nuorten avuntarve näkyy myös auttavien puhelimien ja nettipalveluiden kysynnässä. Esimerkiksi SOS-Lapsikylän Apuu-chatissa käytiin vuonna 2023 yli 35 000 keskustelua, yhteensä yli 10 000 tuntia. Usein keskustelunaiheena oli ahdistunut mieli ja erilaiset pelot.
Kun Valve oli 1990-luvulla lapsi, auttavia puhelimia tai chatteja ei juuri ollut, eivätkä lasten kanssa työskennelleet aikuiset osanneet kohdata häntä myöskään koulussa.
“Jäin lapsena aika yksin. Lähinnä istuin jälki-istunnossa kurittomuutta tai niskurointia. Olisin varmasti hyötynyt jo kohtaamisesta ja itsemyötätunnon tukemisesta.”
Mielen hyvinvointia voi tukea
Valve sai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön ADHD:n diagnoosin vasta aikuisena. Nyt tiedetään, että mielenterveyden häiriöt ja tarkkaavaisuushäiriöt ovat yhteydessä toisiinsa.
“Jos mielenterveysoireita katsotaan, niin suunta on ollut jo jonkin aikaa huono tai huolestuttava”, sanoo THL:n mielenterveystiimin tutkimuspäällikkö Olli Kiviruusu.
Toisaalta ilmiö ei ole Kiviruusun mukaan vain suomalainen vaan sitä havaitaan myös muulla. Toisaalta parannustakin on. Esimerkiksi tupakointi ja nuorten humalahakuinen juominen on vähentynyt.
“Nuoret raportoivat myös hyvistä suhteista vanhempiin ja kiusaaminenkin on vähentynyt, paitsi ihan viime aikoina.”
Mikä siis tässä ajassa oikein mättää?
Yksi huomio on se, että yksilökeskeisessä yhteiskunnassa kaikenlaisiin olotiloihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota. Toisaalta on hyvä, että mielen hyvinvoinnista puhutaan eivätkä mielenterveyden ongelmat ole tabu – mutta samalla alakulon ja ahdistuksen tunteita saatetaan patologisoida ja medikalisoida.
Nuoret eivätkä heidän läheisensä siis välttämättä ymmärrä, että hankalatkin tunteet kuuluvat elämään, eivätkä ole välttämättä mielenterveyteen liittyviä ongelmia.
“Mielenterveyden oireet ja ongelmat ovat kuitenkin jatkumo, että mikä on tavallista ja koska pitää olla huolissaan. Se on vähän veteenpiirretty viiva”, Kiviruusu sanoo.
Emmi Valve on oppinut hoitamaan mielensä hyvinvointia tunnistamalla levon tarpeen.
“Kuuntelen itseäni aika paljon. Minulle on tärkeää, että saan palautua, koska kuormitun herkästi. Myös metsä ja hyvät ihmissuhteet ovat minulle tärkeitä alueita.”
Yksi keino tunnistaa normaali alakulo vaikka masennuksesta onkin Kiviruusun mukaan se, kun oma hoiva ei riitä, poikkeava oireilu kestää pitkään ja toimintakyky heikkenee. Ei jaksa vaikka enää nousta sängystä tai lähteä kouluun.
“Jossain vaiheessa pitää hakea apua, mutta myös netistä löytyy ohjeita mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen ja siihen, miten asioissa kannattaa edetä. Vanhempien ei tarvitse alkaa diagnooseja miettimään”, Kiviruusu sanoo.
Emmi Valve uskoo, että kohtaaminen ja kuuntelu on kaiken ytimessä. Jos kyseessä on oma lapsi tai nuori, niin häntä voi ohjata myös opettelemaan hyödyllisiä tunnetaitoja ja itsemyötätuntoa.
“Toki on myös yksilökohtaista, miten nuoret ottavat neuvoja vastaan. Teineillä on myös hirveän vähän vaikutusvaltaa omaan arkeensa. He eivät voi itse päättää, milloin heräävät, millä tunnilla istuvat ja koska tullaan kotiin ja syödään. Tavallaan on ihan luontevaakin kapinoida sellaista vastaan.”
Pienet haukut kertovat tunnetaidoista
Kun alakulon ja masennuksen välinen viiva on ylitetty, on mielenterveyden ongelmiin tarjolla myös ammattiapua.
Toimittaja Elina Hirvonen kertoo podcastissa, miten hän sai nuorena apua vasta löydettyään itselleen sopivan terapeutin, joka oli myös oopperalaulaja.
Kun Hirvonen ei jaksanut puhua, hän makasi sohvalla ja kuunteli terapeutin kaunista laulua.
Pikku hiljaa hän oppi tunnistamaan tuntemuksiaan, päihittämään omalla tavallaan aikaisempien sukupolvien vaikenemista vaikeiden asioiden äärellä.
“Sanotaan, etteivät ihmiset osaa tunnistaa tunteitaan ja valittavat turhasta, mutta tiedämmekö me todella sen? Oma mututuntumani on, että päinvastoin elämme aikaa, jossa ihmisillä on harvinaisen hyvät tunnetaidot. Kaikki kunnia aikaisemmille sukupolville, mutta tunteiden tunnistaminen ei ole ollut mikään suomalaisten vahvuus meitä ennen”, Hirvonen sanoo.
Monet huomaavat muutoksen juuri omissa lapsissaan. Emmi Valve kertoo, että myös hänen päässään “alkaa surista”, kun puhutaan siitä, miten uusi sukupolvi on aina pilalla.
“Oma teinipoikani osaa kutsua minua toksiseksi ämmäksi aina tarvittaessa.”
Sen salliminen lienee yhdenlaista mielenterveystyötä.
Mutta mitä muuta niiden lasten ja nuorten elämässä on, jotka voivat erityisen hyvin?
Olli Kiviruusun mukaan ei voi ajatella, että vaikka jonkinlainen elämäntapa tai joidenkin asioiden puuttuminen johtaisi väistämättä mielenterveyden ongelmiin kaikkien kohdalla. Kuitenkin hyvinvoivia lapsia ja nuoria yhdistää muutamat seikat, kuten juuri omien tunteiden ja haasteiden tunnistaminen, hyvät ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen, jonka parissa voi rentoutua ja palautua.
“Isot linjat ovat aika tylsät: uni, ravinto, liikunta ja vuorovaikutus.
Toiminta lisää tulevaisuuden toivoa
Mielen hyvinvointia tukevat siis säännölliset elämäntavat, hyvät ihmissuhteet ja tunnetaidot. Ne voivat olla osittain opittuja tai annettuja ominaisuuksia, mutta moniin asioihin lapset ja nuoret eivät voi vaikuttaa itse.
Vaikka esimerkiksi älypuhelimen käyttö on näennäisesti nuorten itsensä kontrolloitavissa, he eivät ole luoneet sosiaalisen median koukuttavia algoritmejä, joita eivät voi vastustaa aikuisetkaan. Silti heitä itseään syyllistetään niiden vaikutuksista.
Toinen asia on yhteiskunnallinen ilmapiiri.
Elina Hirvonen puhuu podcastissa siitä, miten elämme sotien ja suurten kriisien keskellä ja uutiset täyttyvät synkistä tulevaisuudenkuvista, joissa rahat on loppu ja rajat kiinni. Erilaiset uhkakuvat leijuvat pilvenä pään päällä.
Miten sellainen ei voisi olla vaikuttamatta myös lasten ja nuorten käsitykseen heidän omista unelmistaan ja tulevaisuudesta?
Emmi Valve sanoo, että aikuisten olisi välttämätöntä jakaa myös toivoa siitä, että asiat voivat järjestyä kaikenlaisissa olosuhteissa.
“Valitettavasti on vaikea siirtää täysin kritiikitöntä, positiivista tulevaisuuden kuvaa nuoremmille. Voimme kuitenkin vaikuttaa omissa pienissä keitaissamme siihen, miten olemme toistemme kanssa vuorovaikutuksessa ja miten tämä ilta menee.”
Olli Kiviruusu ajattelee, että on suorastaan hämmästyttävää, miten nuorilla on tulevaisuudenuskoa, vaikka aikuiset ovat aiheuttaneet kaikki käsillä olevat katastrofit.
“Mutta ehkä se on lajityyppillinenkin ominaisuus, että nuorten täytyy uskoa tulevaisuuteen. Mutta miten perusoptimistista asennetta voisi tukea nimenomaan niin, että se olisi realistista? Unelmahöttö ei johda mihinkään ja on ahdistavaa.”
Emmi Valve toivoisi tällaisen “amerikkaisen unelmapuheen” tilalle enemmän kansalaisaktivismia. Kun nuoret voisivat vaikuttaa enemmän ympäröivään todellisuuteen omilla kyvyillään ja resursseillaan, he kokisivat ehkä toivon lisäksi voivansa muuttaa asioita omassa elämässään.
“Sellainen puhe, että susta voi tulla mitä vain, on hirveän epämääräistä. Kaikki maailman asiat ei ole enää yhtään mitään tai pelkkää hälyä vain”, Valve sanoo.
Kuuntele jakso tästä!